Kun kamera ei rakasta (osa 11)

Yllä näette nykytaiteellisen valokuvateoksen, joka kulkee otsikolla: ”Pientä flirttiä pilkun jälkeen.” Muita osuvia voisivat olla esimerkiksi ”Hypnotisoin itseni” tai ”Kasvojen kokoinen elohiiri.”

Onneksi poikkitieteelliset ja -taiteelliset arkistohelmet eivät lopu tähän. Kun kamera ei rakasta -postaussarjan osa 11 esittelee taas kuluneen vuosikolmanneksen herkut napakasti koottuna ja nimettyinä. Näppärimmät otsikoivat kuvat vielä itseänikin kuvaavammin. Sopivan juomapelin (limua tietysti, limua) saa esimerkiksi seuraavin kriteerein: ”tuima keskittymisilme”, ”laiskat silmät” tai ”kuvankaunis irvistys”.

”Näytä sun kaunein hymy.”
”Jooo… älä näytäkään.”

”Pierasitsä?!”
(Perustuu tositapahtumaan)

Hampaaton serenaadi

Finni bindinä ja silmät sielunvaelluksella

”Siri, mikä on elämän tarkoitus?”

”Mä löysin täältä mun kengän.”

”Odotas, voidaan sit lähteä, kunhan otan eka mun silmäpussit messiin.”

Kaunis, rietas, ongelmainen

Itkevä masokisti

I love my job.
Ps. Tiedän, että hauislihakseni on melkoinen, mutta eikös se tässä näytä vähintään vuorelta?

I love my job and crepes.

”Minkä jalkojen mitassa häviän, sen haara-asennon leveydessä voitan.”

”Löytyisköhän täältä jotain pientä snäkkiä?”

”Eilistä siemennäkkäriä, jes!”

Rakkauden kesä 2018

Minä olen liikennevalo. Silmäni on punainen.

Hattuni temmattiin, minua ei

Tähän ”Let me think” -otokseen on hyvä päättää kuvaelämykset tältä päivältä. Oma suosikkini on kyllä itkevä masokisti. Siinä itikkaa isketään hengiltä sellaisella voimalla, että kuolisi sammakkokin samalla lyönnillä.

Mikä nauratti teitä eniten? Vai naurattiko mikään? Omat jututhan ne lähinnä aina naurattaa. Ai teitä ei? Joo, ei minuakaan. Koskaan. Ikinä.

-Henriikka

Ps. Aiemmin julkaistut ”Kun kamera ei rakasta”-kirjoitukset: osa 1, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5, osa 6, osa 7, osa 8, osa 9, osa 10

Kategoriat: huumori 3 kommenttia

Merinovillan ylivoimaisuudesta (+North Outdoorin vaatearvonta)

Kaupallinen yhteistyö: North Outdoor

Nämä kuvat ovat taas sellaisia, joiden jakamista ei ole meinannut jaksaa odottaa. Kuvasimme pari viikkoa sitten Eevan ja Mikon kanssa aamuhämärässä, aivan Tammelan kotini nurkilla ja vihdoin voin näyttää, millaista taikaa Eeva on saanut taas aikaan. Taustatarinana kerron, että meillä kaikilla oli kolmella oli suuria vaikeuksia päästä ylös sängystä tuona aamuna. En tiedä, kuinka Eeva lopulta onnistui, kun hän ei juo edes kahvia.

Kuvien pääosissa eivät kuitenkaan ole minä ja Mikko, vaan kledjut päällämme, kaikki tuo ihana merinovilla. Suomalainen North Outdoor on uudistunut upeasti, ja kuvissa olevat vaatteet ovat muutama esimerkki laajasta merinovillamallistosta. (Olen tietysti valinnut tyylilleni uskollisesti välillä päälle vähän suurehkoja villapaitoja, mutta yrittäkää nähdä sen läpi. Siis sen valinnan, ei suinkaan paidan…)

Käytän merinovillavaatteita aivan älyttömästi. On hauska käyttää noin vahvaa sanaa ja tietää, ettei kuitenkaan liioittele.

Ohut merinopaita ja istuvat sukat ovat päälläni retkeillessä, paksumpi villapaita kylmempinä päivinä istuessa iltatulilla, ja kuivan merinokerraston ja -sukat vedän päälleni juuri ennen makuupussiin hyppäämistä.

Eräelämän lisäksi merinovillaiset vaatteet ovat tulleet viime vuosina elämääni ilahduttamaan ja helpottamaan ihan normaaliin arkeen. Aidot luonnonmateriaalit vain ovat niin paljo parempia ja miellyttävämpiä käyttää, etten ole enää keksinyt riittävästi syitä, miksi käyttäisin niitä vain luonnonhelmassa. Esimerkiksi North Outdoorin eli N/O:n harmaa KASKI-villapaita on ollut viimeisen vuoden aikana eniten käyttämäni vaate kaikista. Siinä on istuttu niin kotisohvalla tyytyväisenä kuin jylhästi Mongolian vuorijonoja ja Lake Baikalin syvyyttä ihaillen.

Miksi merinovilla on sitten niin erinomainen materiaali?

Merinovilla on luonnontuote, joka saadaan merinolampaista. North Outdoorin merino on myös mulesing-vapaata.

Materiaali on ekologista, mikromuovivapaata, eikä kuormita luontoa.

Merinovilla on luonnostaan antibakteerinen. Se ei kerää hajuja itseensä ja puhdistuu usein pelkällä tuuletuksella.

Merinovilla on lämmin ja lämmittää jopa ohuena kerroksena paremmin kuin yksikään tekokuitu. Merinovillakuitu voi imeä itseensä noin 30% kosteutta tuntuen edelleen kuivalta ihoa vasten, joten se lämmittää kosteanakin.

Merinovilla joustaa, eikä kutita.

Merinovilla hengittää. Luonnonkuitu reagoi lämpötilaan, joten materiaali tuntuu kylmällä lämpimältä ja lämpimällä kylmältä. Käytänkin merinovillaa myös kesäretkillä.

Merinovilla siirtää tehokkaasti kosteutta ja haihduttaa sen ilmaan.

Uudistuneella North Outdoorilla on tosi paljon tuotteita valikoimissaan, mutta kireiden aluskerrastojen sijaan (maybe next time) kuvasimme pääosin MADEINFINLAND-mallistoa, johon lähes kaikki päällämme olevat vaatteet kuuluvat. Kaikki tuotteet ovat merinovillaa ja Suomessa valmistettuja. Tänä syksynä olen iloinnut eritoten siitä, että sen tummanharmaan Kaski-suosikkivillapaitani on saanut myös toisen värityksen tuosta poltetusta oranssinruskeasta.

Ainoa huoleni on uuden malliston myötä, että kuinka uusille vaatteilleni käy kimppakämpässämme. Merinovaatteet ovat kuumaa valuuttaa eräopasopiskelijoiden keskuudessa ja saatan jossain vaiheessa huomata, etteivät vaatteet palaudukaan enää minulle pyykkikoriin heittämisen jälkeen…

Alekoodi ja vaatearvonta

N/O tarjoaa blogini lukijoille -15% kaikista tuotteista verkkokaupassa. Koodi on HENRIIKKA15 ja se on voimassa lokakuun loppuun saakka. Joululahjoja miettivät voivat kerrankin olla ajoissa liikkeellä.

Missä N/O:n vaatteita sitten pääsisi kokeilemaan? Ensi viikonloppuna on I love me –messut Helsingin messukeskuksessa ja North Outdoor palvelee osastolla 6m50. Ajattelin itsekin lähteä paikan päälle pitkästä aikaa messutunnelmaan. Olen itsekin vähän huvittunut siitä tosiasiasta, etten jotenkin meinaisi yhtään malttaa odottaa.

Ja lopuksi vielä arvonta: Kirjoita kommenttiboksiin, mikä North Outdoorin tuotteista on suosikkisi. Vastanneiden kesken arvotaan kaksi merinovillasettiä (yksi setti sisältää paita + housut mallistoista ACTIVE, SENSITIVE tai INTENSE + vapaavalintaiset sukat 2 paria.) Jätä vastauksesi 24.10. mennessä. Onnea!

Näitä kuvia katsoessa tulee niin vahvasti mieleen kysymys, että miten joku saattaa olla pitämättä syksystä? Minä ja uusi ystäväni Mikko näytämme ainakin niin hienosti viihtyvän ruskan keskellä. Minne tahansa meneekin syksyllä, on taianomaista. Ja mikä parasta: keltaista kaikkialla. Saatanpa muuten messuilla heittää North Outdoorille idean leijonankeltaisesta villapaidasta. Ja nyt kun kirjoitan sen ääneen, en jaksa odottaa, että saan tahtoni läpi. Kärsimätön sukupolvi, syytetään taas sitä.

-Henriikka

Kuvat: Eeva Mäkinen (Instagram, kotisivut, Facebook)  

Kategoriat: arvonta, muoti, oma tyyli, outdoor, yhteistyö Avainsanat: , 230 kommenttia

Kultainen lokakuu – häissä Suomenlinnassa

Eilen tanssittiin taas ystävien häitä. Se ei ollutkaan mitään kepeää valssaamista, vaan kunnon diskoa ja vähän twerkkaustakin. Suomenlinna on siitä kätevä paikka pitää juhlat, ettei sieltä niin vain karatakaan. Nappasin itse lautan klo 23:40 ja nukahdin tanssista hikisenä samantien tasaisiin laineiden tömähdyksiin. Onneksi heräsin laiturissa Kauppatorilla.

Syyshäät ovat upeita ja tänä vuonna vielä vähän muita upeampia: joka puolella on keltaista, oranssia ja punaista. Kaikki Suomenlinnan vaahterat nuokkuivat kultaisina hiekkateiden päälle kuin toivottaen onnea hääparille. Otin sen verran varhaisen lautan juhliinkin, että sain ennen seremonioita rauhassa kävellä lehtikasoissa ja ihailla merellä kauniisti kulkevia purjelaivoja. Kauppatorilla vietettiin tänään perinteistä purjelaivapäivää, mikä sai mitä upeampia laivoja kulkemaan saaren ohitse.

Koska en tuntenut häistä montaakaan tyyppiä, ja Janne oli bestman, kökötin kirkossa juhlallisesti omalla rivilläni, turvassa seinän vieressä. Juhlissa iloitsin muutamasta tutusta naamasta, tutustuin pariin lisänaamaan, minkä lisäksi palloilin menemään vähän eksyneenä nurkasta toiseen ja takaisin. Hääpari näytti upealta, ruoka oli hyvää ja hain tietysti lisää herukka-valkosuklaakakkua. Aurinko laski merelle niin kauniisti, että jonkun aikaa oli pakko nuokkua ikkunassa tuijottamassa.

Tanssin päivän viimeiset tunnit kuin viimeistä päivää. Rakastan tanssia, etenkin ihmisten kanssa. Mutta olisin tosi mieluusti niissä hetkissä näkymätön. Että saisi tanssia muiden kanssa, mutta sillä tavalla, etteivät muut näkisi minua. En mielelläni miettisi tanssiessa ketään muuta kuin itseäni.

Koska palasin itse jo aiemmalla lautalla, pääsi Janne taas kohtaamaan huumorintajuisen Henriikan kiivetessään viereeni nukkumaan. Olin aluksi säikähtänyt toden teolla viereen kivunnutta hahmoa:

H: ”Apua! Apua!”
J: ”Minä tässä vain.”
H: ”Kuka?”
J: ”Janne.”
H: ”Kuka Janne?”
J: ”No kukakohan?”
H: ”No perus-Janne.”
J: ”No kyllä. Nyt nukutaan.”

Tänään harmittelimme hulvattomia vastauksia ja reaktioita miettiessämme, ettei perus-Janne tajunnut vastata esimerkiksi: ”Janne Ahonen” tai ”Janne Porkka.”


Arvatkaa monelta tänään avasin silmät sunnuntaihin? Vasta Klo 11:18! Mitä ihmettä? Kampesimme itsemme ylös naureskellen rokulielämää, soitimme brunssivarauksen lähipaikkaan puolen tunnin päähän, kävimme UFF:illa takemässä älyttömiä villatakki- ja pipolöytöjä ja kävimme Kaivarinrannassa kävelyllä miljoonan muun kanssa. Juuri sellaista kaupunkielämää, jota metsäaivoni ovat kaivanneet.

Kaikkialla oli kultaista. Oli ihana napata ohikulkevien ihmisten keskusteluista pieniä pätkiä ja tajuta, että on vain yksi kaikista. Meidän juttumme olivat vain yhtiä häivähdyksiä kokonaisuudessa.

Tänään piti kunnostautua, vastata sähköposteihin ja toimittaa materiaalit kirjanpitäjälle, mutta ennätän tehdä sen ensi viikollakin. Nyt ajattelin soittaa äidille, syödä pari syysomppua ja löhöillä vähän.

-Henriikka

hiukset+meikki/@beauty_dash, mekko/second hand, korvikset/second hand, kengät/Vagabond

Kategoriat: juhlat, muoti, oma tyyli 2 kommenttia