Hyppy uuteen ja tuntemattomaan

Tänään alkoi uusi luku elämässäni: minusta tuli täysipäiväinen yrittäjä. Tunteita on kerroksittain, samanaikaisesti niin paljon, ettei niitä osaa edes kuvailla.

Eilen pakkasin turvallisella toimistolla työpöytäni tavarat paperikasseihin ja sanoin heipat viestintätoimistoarjelle. Tänään söimme kollegoiden kanssa vielä yhteisen läksiäisaamiaisen, sain ihanan lahjankin ja halasin kaikki. Vastasin viimeisiin maileihin, palautin avaimen ja jätin automaattisen viestin sähköpostiin: en ole enää töissä täällä.

Viimeisen kahden vuoden aikana minulla on ollut kaksi intohimotyötä. Olen tehnyt töitä viestintäkonsulttina Manifestossa. Sukeltanut viestinnän, ja erityisesti b2c-maailman syvyyksiin, ja saanut olla mukana hienoissa projekteissa. Olen kirjoittanut, tiedottanut, haastatellut, videoinut, käsikirjoittanut, tuottanut, konseptoinut, suunnitellut, ideoinut, stailannut, promonnut…

Toisaalta olen koko ajan kirjoittanut rinnalla tätä blogia ja huomannut, että haluan kehittyä lisää ja lisää. Kirjoittaa parempia, ilahduttavampia ja seuraajia hyödyttävämpiä tekstejä, oppia valo- ja videokuvauksesta ja antaa aikaani ja sydäntäni sisällön tuottamiseen. Haluan vaikuttaa vielä enemmän siihen, millaista yhteistyötä teen ja millaisten tahojen kanssa. Lisäksi kaikenlaiset blogiin liittymättömät projektit vetävät puoleensa.

Sanomattakin selvää, että vapaa-aikaa ei ole ollut ruhtinaallisesti. Ja koska arvostan ja haluan myös vapautta, halusin valita näiden kahden työn välillä. Viime kuun lopussa irtisanouduin vakituisesta työstäni katsoakseni tämän kortin: huomisesta lähtien olen bloggaaja ja viestinnän ja sosiaalisen median yrittäjä.

Kaikki on mielessä vielä sekaisin. Mitä tulen tekemään, miten tulen pärjäämään? Jannekin opiskelee vielä, ja asuntolaina lepäilee harteilla.

Blogi on varmasti pohja kaikelle tekemiselle, mutta jatkan kyllä esimerkiksi viestintä- ja someprojekteja oman yritykseni kautta. Toiminimi minulla on ollut jo parin vuoden ajan kaiken ohella, mikä helpottaa uuden edessä.

Takaraivossa jyskyttää tajuton jännitys, mutta päällimmäisenä tunteena on sellainen selittämätön taika ja tarmo. Nyt on kokeiltava. En usko suljettuihin oviin. Takalukittuihin ainakaan.

-Henriikka

Yksin yhteisessä kodissa

Kaupallinen yhteistyö: Vallila Interior ja Asennemedia

Haluan olla yhteisessä kodissamme välillä myös yksin. Lukea kirjaa täysin siihen maailmaan uppoutuneena, nauttia aamiaiseni hiljaisuudessa tai kaivautua peittomajaan syömään irtokarkkeja. En vaadi itselleni kaikkia 43 neliötä, muutama riittää. Tosin vihaisena vien helposti rappukäytävän hapenkin.

Yhdessä yksin oleminen on joskus haastavaa, mutta tärkeää. Kodin on oltava yhteinen, mutta myös molemmille ihana paikka, vaikka toinen olisikin vielä töissä tai vaikka matkoilla.

Ilon voi löytää muualtakin, itselleni koti on ennen kaikkea esteettinen rauhoittumisen paikka. Suurena linjanamme on, että vaaleita sävyjä rikkoo värikkäät yksityiskohdat ja yllättävät kuosit.

Näissä kuvissa on samaa kuosia Vallilalta useassa kohdassa kotia: sängyssä Alma-pussilakanat, sohvalla Alma-tyynynpäälliset ja pöytäliinaksi sommittelen alimmissa kuvissa Alma– ja Adalmiina-kangasta. Halusin kokeilla miltä näyttää, jos kotiin ottaa samaa kuosielementtiä useaan eri tilaan ja tarkoitukseen.

Pidän siitä, että kotimme ratkaisut herättävät kysymyksiä: ”Miksi te noin olette tehneet? Miksi ihmeessä valitsitte noin?”

Olin myönteisesti yllättynyt. Iso kukkakuosi sujahti kotiimme huomaamattomasti ja saumattomasti. Odotin räikeämpää efektiä, vaan sainkin selkeiden kuosien harmonian.

Niin paljon kun keittiön ystävän nikkaroimaa pöytäämme rakastankin, niin olen kaavaillut vaihtopöytäliinoja muuttamaan pienen tilan tunnelmaa. Valitsin Vallilan kankaista Alman ja Adalmiinan pöytäliinakankaiksi.

Edessä on yksinkertainen ompelutyö: reunojen ompelu. Kankaat näyttivät tosin niin hienoilta pöytäliinoina viimeistelemättöminäkin, että saas nähdä kuinka pitkälle työni siirtyy.

Vallilan kankaat on suunniteltu pääasiallisesti sisustuskäyttöön ja soveltuvat oikein hyvin erilaisiin sisustus- ja ompelutöihin. Jos joku on niin onnekas, että osaa ommella vaatteita, niin osaa ehkä myös tsekata kankaiden pesuohjeet erityisen huolellisesti?

Nyt keksin! Äitini on tulossa taas pian Helsinkiin opiskelupäivien ajaksi. Hän saa maksaa sohvavuokran taas ompeluoppeina: viimeksi hän opetti Jannea paikkamaan haaroista ratkenneita farkkuja. Farkkuja korjattiin lopulta yhdeksät.

Vallilan kankaita voi ostaa Vallila-myymälöistä ja Vallila.fi-verkkokaupasta. Mieleisestä kankaasta valitaan väri sekä metri- tai raporttimäärä.

Kankaat myydään kuosin kuvioaiheen koosta, eli raporttikoosta, riippuen joko tasametreittäin tai raporteittain. Yleensä suurikuvioiset kankaat myydään raporteittain ja pienikuvioiset kankaat tasametreittäin. Mutta ei tarvitse panikoida, jos ei osaa arvioida kuvion suuruutta, sillä verkkokaupan tuotesivulta näkee kaikki tällaiset yksityiskohtatiedot. Vallilan kankaiden raporttikoko on 22 cm, 34 cm, 64 cm tai 91 cm.

Vallilan kankaat ovat 145–150 cm leveitä, ja niissä esiintyvät samat kuosit kuin muissakin Vallilan valmistuotteissa. Kankaita on saatavilla useissa eri materiaaleissa, kuvioissa ja väreissä. Kannattaa myös huomata, että kankaat ovat mittaan leikattuja mittatilaustuotteita eikä niillä ole vaihto- tai palautusoikeutta.

Itse asiassa tällä hetkellä on juuri käynnissä kangaskampanja. Tämän viikon ajan Vallilan normaalihintaiset metrikankaat ovat –25 % alennuksessa Vallilan verkkokaupassa ja myymälöissä 26.2 asti (Tampereella ei metrikankaita). Myymälöissä on myös verho-ompelua, jos oma ompelumentori on ulottumattomissa.

Verhoja meillä ei ole, eikä verhotankojakaan, mutta muuten tekstiilit ovat vahvasti käytössä. Eivätkä verhotkaan ole ikuisesti arestissa oleva mahdollisuus. Välillä menee paikkaan, joiden hyvästä tunnelmasta verhot ovat niin selkeästi vastuussa, että tekee mieli itsekin hankkia sellaiset.

Kevään ja valon lisääntymisen myötä kasvaa tarve uudistaa kotia: pestä ikkunat, ostaa uudet lakanat ja hankkia vihdoin se sohvapöytä. Luulen, että tarvitsen tulevan puolenvuoden aikana myös puolta vähemmän omaa tilaa kuin männä pimeänä kautena.

Valoa päivään!

-Henriikka

Kymppitonnin kakkutikkarit

Kun on ympäröity erilaisilla ihmisillä, tulee aina yllätetyksi uudelleen ja uudelleen.

Eräs maagisin tuntemani henkilö, Sanna nimeltään, leipoi minulle viime viikonlopuksi kakkutikkareita. Instagram-tilini (@aamukahvilla) saavutti 10 tuhatta seuraajaa, ja tilanne vaati kakkua.

Mutta kuka olisi uskonut, millaista kakkua? Tikkarin muotoon leivottua, kahvikupinmuotoista suklaakakkua!

Katsokaa nyt noita kakkutikkareita! Aivan käsittämättömiä. Pinnalla on suklaasta tehtyä latte-artia!  Se on vaikeaa jopa oikasti, saati miniatyyri-kokoisen leivoksen päälle. Ja kahvankin sisällä on kakkua. En kestä.

Eikä yllätykset lopu tähän: kahvikupit ovat saaneet inspiraationsa meidän astiakaapistamme. Tsekatkaa nyt vaikka ylläolevaa kuvaa: kissamuki, mustavalkoinen Paratiisi ja miniversio omakoristelemastani teema-mukista. Sen lisäksi oli mustareunainen emalimuki, vanha täplikäs siirtolapuutarha ja esimerkiksi monta matalaa 24h-sarjan cappucinokuppia.

Maagisin leipuri huoli punaviinipullon ja salmiakkipussin kiitokseksi.
Näitähän on kiva tehdä”, nauroi hän.

Pitäisi ottaa mallia. Moni kun tässä maailmassa olisi kaupallistanut jo keskinkertaiset leivontakykynsä
– ja nyt puhutaan kuitenkin mestarista.

Paristakymmenestä tikkarista on vielä pari jäljellä. Kahvi tulille siis!

-Henriikka