IVALO – Muutetaan maailmaa eettisen ja laadukkaan muodin voimalla

Kaupallinen yhteistyö: IVALO

Vuosi 2019 on selkeästi muutoksen vuosi. Kaikki vuodet taitavat olla niitä minulle, mutta tällä kertaa syykin on aika suuri: sijoitan ensimmäistä kertaa osakkeisiin. Tuntuu hurjalta kirjoittaa tämä, koska a) sijoittaminen on suuri ja maailmaa mullistava asia b) toisaalta tuntuu, että miten ihmeessä en ole sijoittanut aiemmin mihinkään? Jollain tavalla mielessäni on kuitenkin ajatus, että olisin totta kai ollut mukana vaikka missä start-upeissa ja yritysmaailman kiemuroissa. Mukavan harhaisia virheluuloja itsestäni luulla omistavani pullean osakesalkun.

Tästä on kuitenkin hyvä aloittaa. Ja mikä on sitten ensimmäinen virallinen sijoituskohteeni? Suomalainen IVALO, joka on sydämen asialla: se on maailman laajin eettisen muodin kauppapaikka brändien määrässä mitattuna. IVALOlla on käynnissä joukkorahoitus, johon kannustan teitäkin tällä kirjoituksella mukaan.

Mikä on IVALO?

Niin absurdia kuin se onkin, maailmassa ei ole yhtään toimijaa, joka yhdistää eettisen muodin toimijat yhteen osoitteeseen. Kun alkaa googletella ”ethical fashion”, päätyy mitä merkillisempiin osoitteisiin. Palvelu on suunniteltu juuri tähän tyhjyyttä ammottavaan markkinarakoon.

IVALO lanseerasi palvelunsa vuonna 2016. Palvelussa on mukana 348 muotibrändiä 17 eri maasta, ja niistä vajaa 100 ovat Suomesta. Tällä hetkellä IVALO toimii globaalisti ja on toimittanut tilauksia 22 eri maahan. Mitään varastoa ei ole missään, vaan tuotteet lähtevät aina suoraan brändeiltä tilaajille.

Viime vuoden Instagram-kuvissa IVALOLta on esimerkiksi itsenäisyysjuhlien samettimekko (The Classics Paris) ja jouluaaton kaulakoru (Liia Jewellery). Näissä kuvissa päällä suomalaisen Nokonen-brändin mekko, joita myydään myös IVALOssa. Ehkä muistattekin synttärimekkoni, joka oli saman suunnittelijan käsialaa?

Nokonen on hyvä esimerkki IVALON brändistä. Se on suunnittelija Aino Kovalaisen perustama uniikki ja ajaton muotibrändi Helsingistä. Kävin itse hakemassa mekot raitiovaunulla kuvauslainaan. Ekologiset arvot ovat yksi brändin tärkeimmistä arvoista, mikä näkyy Kovalaisen suunnitteluideologiassa ja arvot tulevat myös ihanasti esiin hänen kanssaan jutellessa. Nokosen vaatteet ja tekstiilit ovat Helsingissä käsityönä tuotettuja uniikkeja kappaleita. Kuosit ovat käsinmaalattuja ja pääasiallisina materiaaleina käytetään ekologisia luonnomateriaaleja. Brändin kankaat tulevat Italiasta tehtaalta, jossa tuotanto tapahtuu ympäristöä ja ihmisiä kunnioittaen.

IVALOn missio ja ideologia

IVALOn tavoitteena on mahdollistaa kuluttajille helppo tapa tehdä eettisiä valintoja, sillä tällä hetkellä todella simppeli tapa tähän uupuu. IVALO haluaa kasvaa seuraavan viiden vuoden aikana maailman laajimmaksi eettisen muodin kauppapaikaksi. Minä niin mielelläni näkisin tämän tapahtuvan!

Huomioittehan kuitenkin, että kun kirjoitan tässäkin jutussa monesti sanan muoti, toivon että näette sen täysin eri tavalla kuin pikamuoti-termin. IVALO korostaa, että muodin tulee kestää laadullisesti ja tyylillisesti vuosikymmeniä, ja vaatteiden kuluttamisessa laatu tulee laittaa määrän edelle. IVALO pyrkii olemaan pikamuodin vastakohta.

Palvelun tilanne tällä hetkellä, noin 2 vuoden jälkeen perustamisesta

IVALO on ollut nyt toiminnassa reilut kaksi vuotta. Palvelu pelaa ja systeemit on selvät. Nyt on aika ottaa isompia steppejä: joukkorahoituksella tähdätään nopeaan, kansainväliseen kasvuun. Eettinen muoti on yksi nopeimmin kasvavista muodin segmenteistä, eikä tilanne tule varmasti muuttumaan. Ilmastonmuutos jyllää ja maailman tila on mitä on, ja vaikka se on ihan kamalaa, se saa onneksi aikaan myös kuluttajien arvojen ja ostokäyttäytymisen muutosta.

IVALOn joukkorahoituksesta

Yritän kirjoittaa asian niin selkeästi ja ymmärrettävästi kuin vain suinkin osaan.

Joukkorahoitukseen voi osallistua 30.1.2019 saakka. Järjestäjänä toimii FundedByMe ja minimisijoitus on 223€, jolla saa yhden osakkeen.

Osallistumalla joukkorahoitukseen sijoitat rahaa yhtiön osakkeita vastaan. Näin ollen kaikista joukkosijoittamista tulee konkreettisesti IVALOn osakkeenomistajia ja osaksi yrityksen mahdollista ja toivottavaa kasvutarinaa.

IVALOn joukkorahoitus on lähtenyt hyvin käyntiin ja kerännyt jo yli 250 000 euroa sijoitusta, joka on 73% minimitavoitteesta. Palveluun on sijoittanut useita sijoitusammattilaisia (Peter Westerbacka, Leena Harkimo…) ja yli 20 muuta start-up-sijoittajaa. Meitä ”influencer-sijoittajia” (uuuuuu, mikä termi!) on mukana myös muutamia: lisäkseni esim. Stella, Jenni (Pupulandia), Viena (Viena K), Tuija Pehkonen ja Saimi Hoyer.

Miksi sijoitan?

Sijoitan, koska haluan tehdä konkreettisesti töitä sen tavoitteen eteen, että muotimaailmasta tulisi vastuullisempi ja sen toimintatavat muuttuisivat pysyvästi parempaan suuntaan.

Lisäksi näen, että sijoittaminen voi hyvinkin maksaa rahani moninkertaisesti takaisin. IVALOn tavoite on luoda viidessä vuodessa maailman laajin eettisen muodin markkinapaikka ja tämän jälkeen maksaa omistajille joko vuotuista osinkoa tai myydä yhtiö isommalle yhtiölle summalla, joka takaisi omistajille 50–200 kertaisen tuoton.

On tietysti huomioitava, että suurin osa start-up-yrityksistä epäonnistuu, enkä sijoita summaa, jota en ole valmis häviämään. Mutta aion kuitenkin sijoittaa sen verran, että kyllä se kirpaisee, jos tuottoja ei tule. IVALO toimii kentällä, joka on murroksessa kuluttajien ostokäyttäytymisen vuoksi. Suunta on selvä, mutta kilpailu varmasti (ja toivottavasti) kasvaa alalla yhtä lailla. Maailma ei muutu paremmaksi millään turvallisella piipertämisellä. Käytän mieluummin vihreää rahaa vähemmin kuin likaista rahaa enemmän.

Joukkorahoitussivulle pääset täältä: www.fundedbyme.fi/inverstor/round/ivalo
IVALOn pääset täältä: www.ivalo.com/fi
Tarkat ohjeet sijoittamiseen löydät IVALON blogitekstistä: Miten sijoitat IVALOon?

Suosittelen myös katsomaan lyhyen videon, joka IVALOsta ja joukkorahoituksesta on tehty. Jenni puhuu siinä hienosti ajatuksia, jotka todellakin jaan.

Ja jos teille tulee mitään kysymyksiä, niin saan kyllä vikkelästi IVALOlaiset kiinni, jos haluatte kysyä suoraan tässä kommenttiboksissa lisätietoja.

Näitä kuviakin kun katsoo, niin tulee sellainen olo, että vitsi miksi ostin joululomalla sen riistopikamuotineuleen, kun maailmassa on niin monia mielettömiä brändejä, jotka tekevät asiat niin hyvin. Kirjoitan aiheesta varmasti tänä vuonna taas paljon ja syvemmältä. Ilmastoahdistuksesta ilmastoinnostukseksi, sanoista tekoihin.

Together we are strong. Kyllä te sen tiedätte.

-Henriikka

Kuvat: Toni Eskelinen

Kategoriat: muoti, oma tyyli, yhteistyö 4 kommenttia

Diskoliivi

Oli lupaava tammikuun päivä.

Siivosimme Jannen kanssa alkaneen vuoden kunniaksi vaatekaappeja. Osa vaatteista siirtyi kierrätykseen, osa Jannen kaapista minun kaappini ja toisinpäin. Pari puhkikulutettuakin löytyi. Joistain tuli niin mieleen ystäväni, että säästin muutaman heille. Siivoilin ja tarkastelin vaatekaappini sisältöä, kunnes jälleen kerran tajusin:

H: ”Mulla on niin lapsellisia vaatteita. Multa puuttuu sellaiset perusvaatteet.”
J: ”Sä sanot vuodesta toiseen, että sulta puuttuu ’ne vaatekaapin peruspilarit’.
H: ”Koska se on totta!”
J: ”No miksi sä sit ostit just ton sun päällä olevan LIIVIN?!?”

Keskustelua seurasi armoton, yhteinen naurunremakka. Minulla oli päällä syksyllä second hand -kaupasta ostettu neuleliivini. Se tuntui hyvältä alulta vuodella 2019. En todellakaan tiedä, miksi kiinnyin kaupassa tuohon kamalaan liiviin, mutta minulle se on ylivertainen, taikavoimainen diskoliivi.

Mutta tuo Jannen kommentti ei ollut mitään, kun jakaessani hauskan keskustelumme perhe-WhatsAppiin yhtäkkiä äitini täräyttää: ”Noloin liivi ikinä -kilpailun voittaja.”

Vuosi 2019 on minun ja diskoliivin. Peruspilareiden aika on sitten myöhemmin.

-Henriikka

Kategoriat: huumori, kirpputori Avainsanat: 3 kommenttia

Kun keho huutaa parempaa huolenpitoa

Koko kroppani on ollut koko joulukuun ja loman ihan jumissa. Enkä nyt tarkoita mitään lihaskramppeja, todellakaan, vaan sellaista jähmeää ja kämästä oloa. Nesteet ovat jökittäneet paikallaan, koko ajan on väsyttänyt ja heikottanut, ja energiat ovat olleet mitä sattuu milloinkin. Yhtä arpapeliä koko keho.

Mikään ei ole toiminut normaalisti. Olen tuntenut olevani yhtä turpeaa raajaa vaan – enkä edes omaa raajaani, vaan aivan kuin olisin jonkun toisen kehossa.

Tiedän kyllä hyvin, mistä tämä johtuu. Loppuvuoden työ-, opiskelu- ja kaiken maailman juhlienjärjestelykiireiden keskellä jäi ensiksi toimeton vapaa-aika, toiseksi urheilu, kolmanneksi terveellinen ruoka ja neljänneksi uni. Hyvinvointi ei lopulta ole mitään kovin kummoista ydinfysiikkaa, vaan peruspalikoiden kasailua tasapainoisiksi pinoiksi.

Yhtäkkiä pötkötin lomalla, kroppa apua huutaen ja mieli yhtä lailla tuuliajolla. Ajattelin itseeni turhautuneena, että mitenhän tässä aina käy näin?

Omat ryhtiliikkeeni otetaan yleensä vasta aallonpohjassa. En osaa korjata kurssia kuin vasta silloin, kun ollaan jo käännytty reilusti vikasuuntaan. Ennakointi ja pienet, sievät korjausliikkeet eivät ole vahvinta alaani (missään, koskaan).

Mutta aallonpohjalta on oikeastaan aika mukava ponnistaa taas ylös- ja eteenpäin. Viikon kääntyessä uuteen ja koulun taas alkaessa huomasin tarttuneeni itseäni niskasta kiinni kuin automaattisesti.

Maanantaina kipitin kiltisti salille, eilen ja tänään kului kumpanakin päivänä pari tuntia pipolätkähommissa. Jääkaappiin ostin vahingossa kaikkea värikästä ja vähän parempaa, unellekin on ollut sijaa. Edes viiniä ei ole tehnyt mieli kilistellä. Yhtäkkiä hyvinvoinnin palaset tuntuvatkin taas suht helposti hallittavilta ja sellaisilta, joita on kiva järjestellä.

Ja mikä parasta, muistan jo nyt kolmen ”paremman” päivän jälkeen, miltä normaalisti tuntuu. En todellakaan vielä ole siellä, siihen menee huomattavasti pidempään. Mutta muistan, että kun keho palautuu sellaiseen tavalliseen tilaan, se pystyy aika hyvin itse kertomaan, mitä kaipaa (hyvin usein kasviksia, hyvin harvoin irtokarkkia, reilusti hyvää unta ja välillä kunnon hikiliikuntaa). Ja yhtä lailla mielellä on virkansa ja sanansa sanottavana (välillä niitä irtokarkkejakin). Kun molempia kuuntelee, pysyy tasapaino, järki ja elämänilo.

Nämä ovat teoriassa niin helppoja asioita, mutta käytännössä yllän harvoin kiitettävään.

Viimeinen oljenkorteni on-off-elämäntyylissäni on luotto siihen, että niin kuin kaikessa muussakin, tässäkin asiassa minusta tulee lopulta äitini kaltainen. Sellainen, että kahden tunnin kävely on iloinen päivärutiini ja valtavat lumityöt kelpo jälkiruokana. Koska olen perinyt esimerkiksi äitini herkän oksennus-refleksin ja oudon tavan uittaa leipäjuustoa kahvissa, olisi vähintäänkin reilua periä myös sisäänrakennettu motivaatio toimia kaikessa hyvinvoinnin parhaaksi.

Samoja fiiliksiä omasta olosta? Vinkkejä?

-Henriikka

Kuvat: Toni Eskelinen

Kategoriat: hyvinvointi, liikunta 4 kommenttia