Onnistuneen Norjanmatkan ABC

_MG_0848 kopio

Sitä helposti unohtaa, että Norja on pohjoisin naapurimaamme. Se oli itse asiassa ennen viime viikkoista matkaamme viimeinen naapurimaa, jossa en ollut aikuisiällä käynyt. Matkaa suunnitellessa määränpään ja reitin tuli siten antaa mahdollisimman kattava kuva tuosta uskomattoman kauniista vuonojen, viikinkien ja murtomaahiihtokuninkaiden maasta. Aikaa meillä oli 6 yötä, noin viikon verran.

Hienoja paikkoja Norjassa on tuhatpäin. Meidän matkamme suunnittelupöydällä oli määränpäävaihtoehtoina viimeiseen asti kalastajakylien pohjoiset Lofootit ja eteläisemmän Norjan jylhä Geiranger-vuono. Kuten olen jo paljastanut, päädyimme jälkimmäiseen, vaikka sen suurempaa syytä valinnalle ei ollutkaan. Lofootit säilyvät ehdottomasti korkealla tulevien reissujen bucket listalla. Mulla on aavistus, että päädytään sinne viimeistään ensi vuoden aikana.

_MG_0002 kopio _MG_0051 kopio _MG_0087 kopio _MG_0246 kopio _MG_0254 kopio

Reittimme alkoi Wasalinen lauttakyydillä Vaasasta Uumajaan, josta jatkoimme ensimmäisen yön jälkeen täyttä vauhtia kohti länttä ja 640 kilometrin takana häämöttävää Trondheimia. Geiranger on sen verran etelässä, että reitti olisi voinut alkaa myös laivamatkalla Helsingistä Tukholmaan, mutta paljon kehuttu Trondheim sai katseemme suuntaamaan pohjoisempaan väylään.

Trondheimista oli otettu myös ne aiemmin julkaisemani siltakuvat. Kaupunkiin olisi mieluusti jäänyt pidemmäksikin aikaa, niin kiinnostavalta ja omaleimaiselta se vaikutti. Täytyypä palata – sinnekin.

13582457_10154310382733584_1251438073_o_MG_0753 kopio_MG_0440 kopio_MG_0743 kopio

Trondheimissa nukutun yön jälkeen käänsimme kurssin etelään. Geirangeria kohti vievä tie on upea: kuuden tunnin aikana ajoimme vehreässä muumilaaksossa, sormustenherramaisen karussa erämaassa, lumivuoristen huippujen ympäröimän hyisen järven rannalla ja lopulta serpentiinitiellä alas pieneen kylään.

Näimme Norjan reissun aikana kaksi hirveä, poron, jäniksiä ja muita elukoita. Löysinpä punkinkin lanteiltani jalat sojottaen. Noh, se oli jo elämäni kolmas, joten en panikoinut itseäni kuoliaaksi.

Geirangerista kirjoitan aivan oman kirjoituksen kuvineen, joten en analysoi määränpäätä tässä sen enempää.

_MG_0804 kopio_MG_0425 kopio_MG_0813 kopio

Paluumatkalla varioimme reittiä sen verran, että skippasimme Trondheimin ja hurautimme suorempaa tietä Ruotsia kohti. Kestoltaan matka oli lähes yhtä pitkä, mutta vaihtelu virkistää. Keski-Ruotsin mökkitunnelma muistutti aivan Suomen pienkylien kesää: huoltoasemia ja iltapäivälehtiä, jäätelötötteröitä ja itikoita. Ja tietysti vanhoja patuja vaihtamassa kuulumisia kyläkaupan portailla ja kauhistelemassa farkuissani ammottavia polvireikiä.

Pisin ajopäivä oli 12-tuntinen ja ajoimme muutenkin paljon lyhyessä ajassa. Rakastan itse kököttää auton takapenkillä, kirjoittaa päiväkirjaa, lukea ja ihailla maisemia. Joku istumista inhoava olisi saattanut pitää tahtiamme liian nopeana. Jos rauhallista lomaa olisi kaivannut, ideaalikesto matkalle olisi ollut 1–2 päivää enemmän, joista molemmat olisi voinut viettää perillä Geirangerissa tai vaihtoehtoisesti toisen vaikka matkalla Trondheimissa ja toisen perillä.

Lähdimme itse Helsingistä tiistaina ja ajoimme Tampereen kautta Vaasaan. Palasimme maanantai-iltana. Kovin paljon lyhyempään aikaan reissua ei saa puristettua, ellei ole kovin innokas ajaja.

_MG_0580 kopio_MG_0584 kopio_MG_2701 kopio

Matkamme tiivistetysti:

ti: Helsinki-Tampere-Vaasa-Uumaja
ke: Uumaja-Trondheim
to: Trondheim-Geiranger
pe: Geiranger
la: Geiranger–Alvdal
su: Alvdal–Uumaja
ma: Uumaja-Vaasa-Tampere-Helsinki

Teltta oli kotimme ja linnamme matkan jokaisena yönä. Telttapaikka sai myös vaihtua lähes joka päivä, sillä vain perillä Geirangerissa vietimme kaksi yötä peräkkäin.

Vaikka määränpää oli selvä, kovin tarkkoja sijainteja yöpymiselle emme olleet miettineet. Ainoastaan leirintäalueista isoimman, Uumajan First Campin olimme varanneet ensimmäiseksi yöksi etukäteen. Tämä oli myös kaikista majoituspaikoistamme suurin, kliinisin ja tylsin, mutta oli mukavampi, kun saapuessamme keskiyön aikoinin ei tarvinnut ryhtyä telttapaikanmetsästykseen.

_MG_2619 kopio_MG_0605 kopio

Muiden leirintäalueiden suhteen kuljimme fiilispohjalta. Norjassa ajaneet tietävät, että leirintäalueita riittää. Tienvarsikylteissä komeilee kymmenen kilometrin välein tiipiin näköinen telttasymboli kutsumaan matkalaisia kylään. Tämän vuoksi en haluakaan antaa varsinaisia suosituksia, sillä extempore-matkailu on maassa enemmän kuin mahdollista.

Meidän matkamme ehkä positiivisin yllätys oli paluureitin varrella keskellä Norjaa sattumalta löytynyt leirintäalue. Gjelten Bru Campingissa hiljaisen joen varrella tuoksui sopivasti vanha talo, pysähtyneisyys ja rauhallisuus.

Paikka oli kaunis ja teltan pystytti mielellään. Naapurista löytyi 20-luvulla rakennettu puinen kyläkoulu, juuri sellainen jollaisia Suomestakin löytyi ennen EU-direktiivejä. Pihalla oli koripallo-, jalkapallo- ja käsipallokentät, itserakennettuja leikkitelineitä ja teatterilava. Istuimme hiljaisen koulun pihalla pitkät tovit kahvia hörppien ja aika tuntui menneeltä.

_MG_2587 kopio_MG_2609 kopio_MG_2599 kopio

Huhut ovat totta, Norja on melko kallis (ei kuitenkaan niin kallis kuin meitä varoiteltiin!). Hyvällä suunnittelulla ja sopivalla sniiduilulla road tripin saa silti pysymään mukavassa budjetissa, jos ylettömän rahanmenon haluaa estää. Loppuhinnaksi tuli hieman vajaa 200 euroa per matkustaja lauttoineen, bensoineen, ruokineen ja yöpymisineen.

Tässä parhaat vinkit tällaisella matkalla säästämiseen:

1) Osta ruoat Suomesta ja tee itse. Me kannoimme mukanamme juureksia, perunoita, nuudeleita, näkkileipää, hernekeittoa ja vaikka mitä muuta hyvin säilyvää muonaa. Kun takakontissa matkakaverina oli myös kaasupullo ja parila, herkulliset setit syntyivät joka päivä käden käänteessä. Hernekeitto oli hyvä kaveri pariin sadehetkiin, kun parilaa ei ollut järkeä laittaa kuumaksi.

2) Tankkaa auto ennen Norjan rajan ylittämistä. Me syötimme tankin täyteen Ruotsin puolella, hieman Åren ohittamisen jälkeen. Punaisen bensavalon syttyessä jouduimme turvautumaan myös norjalaiseen polttoaineeseen, mutta vain niin pienissä määrin kuin mahdollista.

3) Nuku teltassa. Leirintäalueella neljä aikuista, kaksi telttaa ja yksi auto kustansivat yhteensä vain 20-30 euroa per yö. Sähköstä joutuu usein maksamaan noin 4€ yö ja omasta vesipisteestä arviolta saman verran. Nämä jätimme usein ostamatta. Lämmin suihku kustansi monessa paikassa euron minuutilta, toisissa huljutteli ilmaiseksi.

4) Nauti luonnosta. Maksulliset aktiviteetit, kuten melominen ja maastopyöräily saattavat olla kaiken niihin käytetyn rahamäärän arvoisia. Edullisuutta kaipaaville Norja tarjoaa kuitenkin luontoreittejä luontoreittien perään, joten ilmaista tekemistä löytyy. Lankomiehen pro-vinkkinä kaikille myös se, että vaikka Norjan joissa ei saa kalastaa ilman lupaa, meri on kaikille kalamiehille ilmainen leikkikenttä. Ota siis vapa mukaan!

_MG_0643 kopio_MG_2705 kopio _MG_2683 kopio

Norja-huuma on Islanti-huuman lisäksi pyyhältänyt viime vuosina Suomen kansan yli. Kiittää saamme ainakin lukuisia outdoor-instagrammaajia, jotka iskevät tileilleen vastuttamattomia vuorikuvia. Ne eivät jätä vaihtoehtoja: maisemat on koettava itse.

Lofootit. Trondheim. Norjan tutkimattomat tiet. Prepare. Tulen juomaan pian kaikki loputkin kahvit, nauramaan kuuta vasten, pystyttämään telttani letkeästi.

-Henriikka

Melomassa Geirangerin vuonolla

 

_MG_1552 kopio

Kajakki lipuu rauhallisesti täysin tyyntä vedenpintaa vuorien välissä, ja kaikki mielen miljoonat epämääräiset ajatukset tuntuvat olevan kerrankin samassa paikassa, samaan aikaan. On oikeasti rauhallista.

Kirjoitan huomenna auki Norjan matkamme reitin, aikataulun ja yöpymispaikat, mutta ennen sitä vielä yksi tähtihetki: muutaman tunnin melonta vuonolla katsellen vesiputouksia.

Kajakissa on helppo keskittyä ympärillä olevaan, kun elektroniset laitteet on vesitiiviisti pakattuna kajakin uumeniin. Kaikki on jylhää, ja kallion muodostumat näyttävät ihmisen kasvoilta, jotka kuiskivat kajakkiin Eeva Kilven runoja: ”Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun.”

_MG_1578 kopio_MG_1652 kopio_MG_1706 kopio_MG_1764 kopio

Geirangerin vuono on kokemisen arvoinen. Jos satut löytämään joskus paikan päälle, suosittelen melomista. Mittasuhteet ovat hämääviä, ja vasta kuvista huomaa kunnolla, miten pieni pirpana sitä on suurten vuorten rinnalla. Vuonot ovat parhaimmillaan kilometrin syvyisiä, Geirangerissa vain pari sataa metriä.

Meidän leirintäalueemme sijaitsi noin 1–2 kilometriä Geirangerin kylän keskustasta. Leirintäalueen vieressä Active Geiranger -niminen firma vuokrasi kanootteja ja järjesti opastettuja melontaretkiä. Halusimme kulkea ominemme ilman opasta. Valitsimme pariskunnittain tuplakajakit, vaikka miehille olisi löytynyt myös yksilökajakkeja ja meille 158-senttisille naisille lastenkajakit. Hah.

_MG_1640 kopio_MG_1767 kopio _MG_1716 kopio_MG_1727 kopio_MG_1681 kopio _MG_1762 kopio_MG_1665 kopio _MG_1789 kopio _MG_1792 kopio

Katsokaapa kolmanneksi viimeistä kuvaa ja sen keskeltä löytyviä kivikasvoja. Eikö se selkeästi kuiskaa:

Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun.

Rauhaa ja rakkautta,
Henriikka

Reissujen viimeisten iltojen tunnelma

_MG_2762 kopio

Kaikilla retkillä on päätöksensä. Joskus kuluneita matkoja on helpompi analysoida lopusta päin, kun muistot ovat kirkkaimmin mielessä.

Meidän Norjan matkamme viimeinen ilta oli sunnuntaina, kun palasimme eilen kotiin. Istuimme Uumajassa leirintäalueella ja nautimme melkoisen hyvää illallista. Kaikki olivat ennen ruokaa vähän liian väsyneitä 12 tunnin ajosta halki Norjan ja Ruotsin, mutta ruoan jälkeen kykeni jo ajatella. Kivat tyypit ympärillä, teltta valmiina majoittamaan kulkijat vielä yhdeksi yöksi ennen omaa sänkyä.

Mikä matka. En tiennyt, miten paljon välitän vuorista.

_MG_2769 kopio_MG_2779 kopio_MG_2774 kopio

Semi-kulinaristien matkassa on kivempaa. Ei mennä siitä, missä aita on matalin. Oli kaasut ja parila mukana, koko kesäinen retkikeittiö: vaahterasiirapit, cashew-pähkinät ja maustevalikoima.

Liikaa hifistelyäkään en siedä. Jos taivaalta tulee kaatamalla vettä, on helpompi keittää hernekeittoa, vaikka sitten kahdesti saman päivän aikana. Herkkuhetket voi sitten säästää niihin säihin, kun pitkäkestoisesta ruoanlaitosta jää oikeasti fiilis, että se kannatti.

Illallisen jälkeen hetken vartonut lettutaikina pääsi vielä pannulle. Vino pino lettuja katosi äkkiä koko päivän istuneiden vatsoihin.

_MG_2784 kopio _MG_2772 kopio _MG_2801 kopio _MG_2811 kopio

Reissujen viimeiset päivät ovat aina haikeita. Päiviin mahtuu yleensä paljon, mutta harvoin reissuntekoon on vielä kyllästynyt. Sitä kelaa mielessään edellispäivien sisältöä ja kaikkea onnistunutta, mutta myös niitä asioita, jotka olisi voinut tehdä paremmin. Reissuseura harvemmin kyllästyttää, mutta viimeisiin iltoihin kuuluu anteeksipyynnöt niistä hetkistä, kun on reissukiukussa ja -nälässä käyttäytynyt vähän kehnosti.

Viimeisenäkin yönä nukutti. Aamulla teltan kattoon rapiseva sade kertoi, että on aika palata kotiin.

-Henriikka