Siivoa jouluksi sen verran, että se riittää itsellesi

Kaupallinen yhteistyö: Sinituote, sisältää arvonnan

Joulusiivous. Siinä sana, joka varmasti herättää erilaisia mielikuvia eri ihmisissä.

Itselleni se kuulostaa korvaan kivalta, vähän kuin kutsulta juhlaan. Koko kodissa tuoksuu ihanan raikkaalta, petivaatteet ovat pakkasesta viileät ja kaikkialla on jouluntaikaa. Saunaveteen on lisätty tervatippoja, jotka levittävät löylyjen mukana tuoksuansa. On levännyt lomaolo.

Olen kuitenkin huomannut, että toisille joulusiivouksesta keskustelu saa aikaan traumaattisia muistoja lapsuudesta: pakasterasioita on puunattu puhtaiksi ja aseteltu aakkosjärjestykseen, koko kellari on inventoitu ja mattohapsuja on kammattu piikkisuoriksi. Voin kuvitella, ettei tällainen tausta varsinaisesti herätä esiin rentoutta ja huolettomuutta, mutta sitä on vaikea ymmärtää, kun omaan jouluumme ei ole koskaan kuulunut stressi.

Tuntuu että meillä, siis minulla ja Jannella, on juuri sellainen välivaihe elämässämme menossa joulusiivouksen suhteen. En ole osannut ennen soveltaa sitä ihkaomaan kotiimme, koska emme kuitenkaan ole viettämään siellä joulua. Toisaalta, emme ole osallistuneet kummankaan lapsuudenkodin joulusiivoukseenkaan.

Tänä vuonna tulen kuitenkin Helsingin kotiimme joululomalle. Opinnoista on kahden viikon tauko ja täytenä yllätyksenä itsellenikin, yksi eniten odottamistani asioista on siivoaminen, siis oikea joulusiivous! Siivoaminen, urheilu, lukeminen, lepo. Siinä neljä tärkeintä, jotka tuntuvat kaikki rentouttavilta, ihanilta asioilta.

Haluan, että saan levätä ja lukea kodissa, joka tuoksuu puhtaalta ja on puhdas. Jossa ei mene nenä pölystä tukkoon ja joka on hetken breikki savunhajuisista laavuista ja hirsimökkisoluelämästä. Lupa luovuttaa ja löysäillä.

Oma vinkkini joulusiivoukseen on, että tee sen verran, että se riittää. Ja että se riittää nimenomaan itsellesi, ei esimerkiksi vanhemmillesi, appivanhemmillesi tai ystävillesi. Ja jos mitenkään mahdollista, niin siivoa levosta käsin. Jos joku asia jää hoitamatta, niin se kyllä odottaa joulun yli.

Yleensä joulusiivouksellekin kannattaa jättää kalenteriin aikaa ja silloin siivous on nimenomaan terapeuttista, rauhoittavaa ja mukavaa – tai siis voi olla! Eihän se jollekin koskaan ole sellaista, mutta ehkä lopputulos on vähintään kiva palkkio kaiken tuskastelun päätteeksi. Itse nautin molemmista, mutta tietysti kaikkein parasta on, kun siivous on hoidettu ja kodissa vallitsee siivouksen jälkeinen euforia.

Meidän pienen kotimme joulusiivous on raksittu kalenteriin viimeiselle viikonlopulle ennen joulua ja odotan sitä niin kovasti. Jouluradio soimaan, hyvät eväät siivouksen ajaksi ja ihana illallinen kaiken päätteeksi. Kelpaa! Jos akkuporakoneella saisi vielä laitettua muutamat lattialla marhunneet taulutkin samalla seinälle, niin vielä parempi, mutta siitä(kään) en ota stressiä.

Kirjoitin loppukesällä pienen kodin siivouksesta. Silloin esillä oli kierrätysmuovisia, pieneen kotiin sopivia siivoustuotteita. Jatkan samalla linjalla tämän kunkun siivousämpärin kanssa: Sinisangossa on kätevää säilyttää siivousvälineet ja ottaa ne sitten komerosta esille. Nauroin nettisivuilla myös Siniämpärin sloganille, joka kuuluu ”Tätä ämpäriä ei jaeta ilmaiseksi.”

Sinisanko on 15 litran vetoinen tekninen siivousämpäri täynnä monia siivousspesifejä yksityiskohtia, jotka helpottavat siivouksen aikana ja säilytyksessä:

– Setissä on kuppipuristin ja ikkunanpesuväline-teline (Ai että! Aina iloa oppia uusia sanoja)
– Kahva on ylöslukittuva ja siinä on reikä varrelle, sekä paikka mopille
– Mitta-asteikko
– Ämpärin sisäpohjassa on kolo varrelle ja ulkopohjassa kantourat veden kaatamiseen
– Nurkissa kaatonokat
– Irroitettava pidike ikkunanpesimelle ja -kuivaimelle

Sinisanko on Suomessa valmistettu Avainlipputuote. Jos ei ämpärin salat avaudu muuten, niin täältä videolta voi tsekata siivousämpärien kunkku.

Jos mietin tarkempia joulusiivousvinkkejäni, niin tässä olisi muutama:

Viherkasvit, sälekaihtimet, hyllynpäälliset ja muut irtotavarat kannattaa ennen imurointia pyyhkiä pölystä pölyhuiskalla. Olen pölyhuiskafanaatikko, en ymmärrä pölyrätti-ihmisiä. Kuvissa näkyvä lampaanvillainen huiska on toimiva, mutta riittävän hellävarainen kasveillekin.

Jos mitenkään mahdollista, vie petivaatteet ja vaikka tulevat, puhtaat lakanatkin ulos pakkaseen. Lapsena raahasin ulos kaiken tekstiilin mattoineen ja pehmoleluineen päivineen ja pakkasen tunne tekstiileissä on ehkä se isoin asia, mitä olen kaivannut oman, pihattoman kotimme siivouksessa.

Jalkalistat keräävät yleensä pölyä ja likaa yllättävän paljon. Ne on helppo käydä läpi ensin imurin letkulla, josta varsinainen pää on irrotettu. Loput saa helposti mopattua riittävän pienikokoisella, taipuvaisella mopilla.

Lattiakaivoissa kannattaa aina käyttää lattiakaivosuodinta, joka kerää hiukset ja roskat (HIUSPINNIT), eikä viemärin tukkeutumisesta ole vaaraa.

Laita uuniin pienellä lämmöllä kanelitanko, niin se levittää koko huusholliin jouluntuoksua.

Mikä on teidän paras vinkkinne joulusiivoukseen? Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan 3 kpl Sinisanko-settejä, joihin kuuluu Sinisanko, musta siivousliina, sekä ikkunanpesusetti.
Jätä kommenttisi viikon sisään, viimeistään 19.12. Onnea kaikille arvontaan ja kommenttejanne odottaen. Saas nähdä, onko linjoilla siivousintoilijoita vai -inhoilijoita.

Olen miettinyt tänä vuonna, että onko se nyt vihdoin sellaista aikuismaista käytöstä, kun odottaa joulussa enemmän seesteistä siivoilua kuin lahjoja.

Äiti sentään soitti viime viikolla ja kertoi, että lakanat ovat kyllä valmiina sängyssä, kun aatonaattona saavutaan. Niin aikuiseksi en koskaan kasva, ettei se ilahduttaisi.

-Henriikka

Ulkona kaikesta

Meillä on koulussa eräperinneviikko. Linnottauduimme muuan Metsäukon tiluksille Hollolaan ja täällä sitä sitten kökitään loppuviikko. Tuntuu kuin olisi puolessatoista vuorokaudessa muuttanut täysin henkistä tilaansa – kuin olisin tippunut ulkopuolelle kaikesta, mitä elämässäni yleensä tapahtuu. Mitä elämässäni yleensä tapahtuu?

Olemme käyneet läpi perinnemetsästystä ja -kalastusta, sekä käsitöitä. Eilen tutustuimme nahkan parkitsemiseen ja lämmitimme illan päätteeksi pihasaunan. Olen tehnyt jo pienen kolikkopussin vanhasta nahkatakistani, sekä vuollut alkuun ensimmäisen itsetehdyn puukkoni. Pian nähdään, halkeaako kahva, kun saan terän laitettua paikoilleen. Sen lisäksi vuolin lounekoukun ja puulusikan alkuun. Asioita, joita en suoraan sanoen koskaan ajatellut tekeväni. Osa on väsännyt luusta, sarvista ja pajusta unisieppareita, toiset ovat tehneet koruja. Tuntuu kuin olisi nostettu omasta elämästä jonnekin hirsiseen taikataloon, Joulupukin pajaan, jossa mikä tahansa on mahdollista.

Huomenna olisi luvassa tervantekoa, pellavasta ja villasta langan vääntämistä ja lisää positiivista tuskastelua puukkoprojektin kanssa.

Jotenkin minusta tuntuu, että tämän kaltainen elämä tulee joskus olemaan vielä minun elämääni. Enkä nyt tarkoita vuoden eräopaskoulua, vaan jotain pidempiaikaista.

Vielä en osaa sanoa mitä, mutta yleensä tällaiset pienet tunteet ennustavat kohdallani jotain pysyvämpää. Voi myös olla, että tuntumani on väärässä, mutta yleensä se ei ole.

Sen tiedän, että olen niin onnellinen täällä. Ja olin onnellinen kuvan hetkelläkin, joka otettiin aiemmin syksyllä survival-retkellämme. Rakensimme tiimini kanssa tuon takanani näkyvän laavun ihan itse, pelkästään luonnonmateriaaleja käyttäen. Olimme voitonriemuisia, kun yöksi ei luvattu edes sadetta, eikä pressujakaan tarvinnut levittää katon suojaksi. Kuvassa minä sitten paistan tervalepän lehdillä maustettuja juureksia ja pannuleipää avoliekillä. Muistan hyvin, kuinka meinasin taas kerran tuntea heikkoa oloa onnesta.

Mitä käsitöihin tulee, niissä olen vielä melko huono. En muista, koska olisin pitänyt viimeksi neulaa ja lankaa kädessäni, saati tehnyt puutöitä. Kärsivällisyyteni on vieläkin huonompaa. Mutta olen oppinut turhempiakin asioita vikkelästi sisäisen motivaation avulla, joten ehkä kirjoitan tätä blogia muutaman vuoden päästä omatekemäni pirtinpöydän äärestä.

Terveisiä joulupukinpajasta! Olkaattes uskollisia perstuntumalle.

-Henriikka

pipo/Vaiko, flanellipaita/Sasta, kirves/Fiskars

Kuva: Toni Eskelinen (Instagram, kotisivut)

Kategoriat: opiskelu 1 kommentti

Treffipäivä ja joulusauna Tuomaan Markkinoilla ja Torikortteleissa

Kaupallinen yhteistyö: Tuomaan Markkinat, Torikorttelit & Asennemedia

Meillä oli lauantaina Jannen kanssa treffipäivä. Siis ei mitkään pienet iltadeitit, vaan ihan oikeasti kokonainen päivä. Tuntui tärkeältä irrottaa vuoden kiireisimpänä aikana kunnolla aikaa yhdessäoloon.

Rauhallisen kotiaamiaisen jälkeen suuntasimme Tuomaan Markkinoille Helsingin Senaatintorille, sekä historiallisten, mutta urbaanien Torikortteleiden salamyhkäiseen ja tunnelmalliseen joulutunnelmaan. Olen pyörinyt kortteleissa aktiivisesti siitä lähtien, kun ne taas joitain vuosia sitten herätettiin takaisin eloon. El Fant -kahvila, Lapuan Kankureiden kaunis liike sekä Kiseleffin talon nostalgiset ja sopivan kuluneet, värikkäät maalipinnat talojen seinissä luovat ihan oman henkensä Kauppatorin viereisiin kortteleihin.

Ilmahan oli stereotyyppisen ajattelun mukaan totaalisen hirveä. Lähes koko päivän satoi kaatamalla vettä. Mutta koska sääseikka oli etukäteen tiedossa, oli meillä simmarit, sammarit, kummarit ja pipot, eivätkä ilmasto-olosuhteet lannistaneet. Ja oli jollain tavalla yhteisöllistä naureskella muille markkinatsemppaajille, jotka olivat myös saapuneet joulumielellä paikalle pienestä ropinasta piittaamatta.

Päivä kului vikkelästi, vaikka jälkikäteen ajateltuna en oikein tiedä, mihin kaikki ne tunnit hupsahtivat.

Söimme spiraaliperunoita vanhan huvipuiston tapaan paperitötteröstä omena-habanerodipin kanssa, ja kahvit valitsimme söpöimmän kojun perusteella. Kalles Fisk tarjoili ehdottomasti humoristisimman myyntipuheen, mikä sai ostamaan savulohipalan kotiin saakka. Fudge-harkoista valitsin sitruuna-salmiakin.

Joulumieli kirkastui viimeistään silloin, kun näki ihmisten tuulen ja tuiskun läpi tuovan hyväntekeväisyys-joululahjakeräykseen pikkuisen kastuneita lahjapaketteja.

Ostin jopa pienen joululahjan itselleni: veistelypuukon. Terään päätin spontaanisti ottaa kaiverruksen humoristisesta lempinimestäni, joka on syntynyt kouluvuoden aikana monen mutkan kautta. Ehkä ”Henriikka” olisi ollut klassisempi, mutta kun kuului kaupan päälle, niin en innostuksissani ehtinyt niin pitkälle ajatella. ”Päällikkö” olkoon siis hyvä, puukkomestarin huvittuneesta ilmeestä huolimatta.

Nauratti, kun puukon ostaessani toinen puukkoja katsellut, muuan seniorimies totesi minulle hymyssä suin innoissaan: ”Kyllä puukko on suomalaiselle tärkeä!” Olisi tehnyt mieli kysyä, että miten niin, mutta huomasin vain vastaavani naama virneessä myöntävästi. Apua.

Gluteenitonta ruokaa markkinoilla oli aika vähän, mutta Ravintola Kolmosessa löytyi onneksi kalasoppaa ja kalalautanen täynnä herkkuja. Ravintola Nollan puukoppiravintolaan kipitimme sen sijaan jossain vaiheessa sadetta pitelemään, kun olimme kuulleet sieltä löytyvän parhaat glögit. Vaalea omenaglögi olikin ihan taivaallisen hyvää (ja myös Viena oli maininnut sen omassa kirjoituksessaan eilen!)

Olen lapsesta asti rakastanut joulumarkkinoita. Lukioikäisenä muistan saksan tunnilla olleen puhetta saksalaisista joulumarkkinoista höyryvetureineen, luistelukenttineen ja karamellimanteleineen. Siinähän kävikin sitten niin, että siitä parin vuoden päästä pakotin perheeni Frankfurtiin joulua ihastelemaan.

Nyt on ihanaa, että sama tunnelma löytyy Helsingistä. Aluksi vaatimattomina startanneet Tuomaan Markkinat ovat olleet jo monta vuotta joulukuun vakio-ohjelmassani. On totta, että huurteinen pakkaskeli saattaisi olla vielä himpun verran suloisempaa, mutta löytyy sitä romantiikkaa rännästäkin.

Markkinoiden jälkeen katosimme Torikortteleihin. Katariinankatu näytti niin houkuttelevalta, että suuntasimme heti Lapun Kankureitten liikkeeseen. Siellä menikin toki, sillä se on kyllä ehdottomia suosikkikauppojani Helsingissä. Kaikki villat ja pellavat, kaikki kaunis, laadukas ja harkittu. Hypistelin sitä sun tätä, vaan en ostanut mitään. Yritin kyllä melko suoraan vihjailla Jannelle, että joululahjaksi lahjakortti kyseiseen liikkeeseen ei olisi mikään ikävä yllätys.

Lapuan Kankureiden työntekijät vinkkasit meidät seuraavaan paikkaan, Aleksanterinkadulle, Kiseleffin talon pääoven viereiseen ”leluliikkeeseen”, joka on käsityöputiikki Okran yhteydessä. Anni ja Aleksi myy kauniita leluja ja muita lapsekasta – itse ostimme juuri syntyneelle kummipojallemme puisen kilpa-auton, ja jäin ihastelemaan myös perinteisiä paperitonttukoristeita.

Kaikkein käytännöllisin ja tarpeellisin joululahja löytyi kuitenkin Christmas TRE:n joulupuodista Kiseleffin talosta. Tikaun retkipyyhe (alla kuvassa) meni hankintalistalle keveytensä ja kauneutensa vuoksi. Tuollainen olisi hyvä niin metsäreissuun kuin lomamatkalle. Joulupuoti oli muutenkin tupaten täynnä kaikkea kivaa ja hurmasi sisustuksellaan: seinällä roikkuvat ryijyt sopivat upeisiin, vanhoihin koristepuuoviin täydellisesti.

Kauppojen lisäksi kiertelimme kujilla ja sisäpihoilla spotaten kauniita sävyjä seinissä ja sopivia salapaikkoja. Katariinankadun ja Sofiankadun välinen kaupungintalon sisäpiha on sympaattinen kaupungin ulko-olohuone, jossa voi kauniilla säällä istua kaakaokupillisen kanssa rauhakseltaan. Joku paistoi kiviportailla kalaan iltaa varten, rosoisen keltainen seinä oli täydellinen Instagram-seinä ja löytyipä kaiken keskeltä lasiseinäinen, värikäs pussauskoppikin.

Mutta sitten tuli päivän ehdottomasti paras asia! Sauna Senaatintorilla. Niin hyvä kokemus, että haluisin heti uudestaan lauteille kököttämään.

Viiden euron hintaan kuului pyyhe ja tohvelitkin, saunabaarista sai kipitettyä GT:tä, ja suihkukopeista löytyi jopa pesuaineet. Kerrallaan saunaan mahtui 15 henkeä, eikä missään vaiheessa tullut liian ahdasta, kun osa porukasta vilvoitteli pihamaalla.

Muutama saunojista oli turisteja, suurin osa suomalaisia. Juttelimme niitä näitä ja totesimme Jannen kanssa tällaisen olevan parasta suomalaista yhteisöllisyyttä. Höyrytä nyt yhdessä miltei ilkosillaan Tuomiokirkon nurkilla. Best.

Ennen illallista pidimme syksyllä avatun Sofia Future Farmin Teesalongissa pienen työhetken riisipuuroannoksen kera. Ei ole muuten neljän euron riisipuuroannos hassumpi! Mutta tunti sai riittää työnteolle, sillä treffipäissään oli vaikea keskittyä mihinkään toffeepalaa vakavampaan.

Pieni illallisemme nautittiin neljättä päivää auki olevassa sake- ja viinibaari Gohanissa Sofiankadulla, jonka taustalla ovat Fat Ramenin ravintoloitsijat. Ai että, mitä makuja! En ymmärtänyt puoliakaan hienoista termeistä tai ainesosista, joita ruokamme pitivät sisällään, mutta sen ymmärsin, että ruokaa arvostettiin ja se oli superhyvää. Puolukkajälkiruoallekin erityismaininta.

Janne otti ruoan kanssa Sakea, itse nautin roseeta. Oli kiva istua rauhassa lämpimässä hämyssä, kun pihalla oli pilkkopimeää ja sateista. Tänne on palattava toistekin juomaan viiniä ja ottamaan santseja annoksista, sillä nyt oli karattava melko äkkiä, kun Savoy-teatterissa alkoi ennen kahdeksaan Imogen Heapin keikka, jota olimme odottaneet monta kuukautta.

Niin kuin moni teistäkin kommentoi Instagram stooreihini päivän jälkeen, niin kaiken kaikkiaan ihan täydellinen päivä. Kyllä treffipäivät aina treffi-illat voittaa.

Jos jotain tästä kaikesta suosittelisin vielä aivan erityisesti, niin on se tuo sauna.

Ystäväni lähetti minulle huomatessaan Instagramissa saunahehkutukseni: ”Olin tuolla viikko sitten ja mietin että meneeköhän kukaan oikeasti tuonne saunaan!!! I should have known!”

Miksi matkustaa kauas, kun voi matkustaa raitiovaunulla Senaatorintorille?

-Henriikka

Tuomaan Markkinat avoinna 22.12. saakka, ma–pe klo 11–20, la-su 10–19. Joulusauna avoinna ke–pe klo 15–20 ja la-su klo 14–19.