Hetki ennen tippiä ja tappia

_mg_1057-kopio

Viikonloppu. Pitäisi olla jo kailottamassa tippiä ja tappia pikkujouluissa, mutta päätin tulla vielä kotiin ennen rientoja. Parasta vetää kymmenen syvää hengenvetoa, käydä suihkussa, lisätä kirkkaanoranssia huulipunaa ja lähteä vasta sitten liikkeelle. Luulenpa, että pikkujouluistakin tulee kivemmat, kun minulla on keuhkoissa hiilidioksidin lisäksi myös hippunen happea.

Ylihuomenna on kolmas adventti. Yleensä silloin tuntuu kuin jouluun olisi enää pieni hetki. Nyt kun jouluaatto on lauantaina, neljännen adventin ja jouluaaton väli on maksimaalinen. Joudun odottamaan vielä niin pitkän tovin!

_mg_1088-kopio_mg_0962-kopio

Tänään vietettävät pikkujoulut ovat Asennemedian. Ihana mennä lösöttämään tutun porukan keskelle. Tänään paljastettiin, että meidän huippujengiin liittyvät vuoden alusta myös Mari ja Arttu. Welcome, welcome!

Huomenna pidämme Seikkailukerhon pikkujoulut: suuntaamme joulumarkkinoille ja trampoliinipuistoon, jonka jälkeen syömme ja saunomme. Olemme myös uhitelleet valmistavamme joulun kunniaksi yhdet GT:t, mutta näen jo huomisillan silmissäni: ”Ei nyt jaksa. Jos laitetaan vaikka kahvi tippumaan. Vai jaksaako laittaa?”

_mg_1029-kopio _mg_0997-kopio

Mummojen suosikkitakki on palvellut pikkupakkasten päivinä. Siitä tulikin mieleeni, että tämä onkin ollut hyvä houkutin tulevaa mummoystävääni ajatellen. Kevään SPR:n yhteistyön yhteydessä lupasin hankkia mummoystävän tämän vuoden puolella. Myönnän, etten ole sitä ehtinyt tekemään. Ystäväkurssien aikataulut ovat vain menneet omieni kanssa ristiin. Mutta vuosi 2017 tulee olemaan mummokaverin vuosi.

Ranteessa kulkee uusi musta, kultareunainen kello. Daniel Wellingtonin valkotauluiset miestenkellot ovat olleet jo viitisen vuotta käytössä, joten helposti kyllästyvä hurrasi uusille mustille näytöille.

_mg_1100-kopio

Turhaa puhetta riittäisi liukuhihnalta. Siitä tulikin mieleeni, että kävin tänään Fazerin leipomossa, jossa joulutortut rullailivat nätteinä riveinä liukuhihnalla. Hypnoottista. Toisella liukuhihnalla omenamuffinssit kulkiva rinta rinnan sovussa; ilmeisesti joulumielellä.

Nyt pikkujouluihin! Kuulemme taas.

-Henriikka

Joululahjaksi minulta ja DW:ltä:
Käytä Daniel Wellingtonin nettikaupassa koodia ”aamukahvilla”, niin saat 15 % alennusta tilauksestasi. www.danielwellington.com

kello/DW (saatu), takki/second hand, kengät/Vagabond

Kategoriat: muoti, oma tyyli 2 kommenttia

Vaihtoehtoista itsenäisyyspäivän viettoa

_mg_1104-kopio

Olen aina ennen katsonut Linnanjuhlia. En tiedä miksi. En pidä niiden katselusta yhtään. Se tuntuu turhalta, ajanhukalta.

(Ja samalla äskeisen ääneen sanominen tuntuu suurelta synniltä. Kuin en kunnioittaisi isänmaatani, historiaamme, sotaveteraaneja, itsenäisyyttä tai muuta tuikitärkeää.)

Tänä vuonna teimme toisin. Siskoni on Jyväskylästä käymässä, ja lähdimme kolmisin viettämään itsenäisyyspäivää illalliselle. Puin valkoisen mekon Suomen kunniaksi.

_mg_1163-kopio_mg_1124-kopio_mg_1143-kopio

Saimme lähes koko Ravintola BRO:n itsellemme. Olimme työntekijöiden kanssa ravintolan ainoat suomalaiset. Luulen, että moni muukin istui kotonaan telkkarin edessä vain tavan vuoksi ja olisi mieluummin istunut meidän pöydässämme. Ei puhelimia, ei telkkaria, ei muita häriötekijöitä.

Muutama turistiryhmä kävi pyörimässä ja ihmettelemässä hiljennyttä Helsinkiä. Tuntui tosiaan, ettei Hakaniemessäkään olisi enää ainuttakaan asukasta.

Me juhlimme Suomea, kun naapuripöydässä kolkattiin reippaasti jo toiset kaljat vastakkain. Heillä ei ollut hajuakaan siitä, että presidentinlinnassa jonotellaan.

_mg_1161-kopio_mg_1111-kopio

Pohdimme pöydässä, millaisia perinteitä itsenäisyyspäivälle voisi keksiä. Janne pohti, että itsenäisyyspäivänähän syödään aina perunasalaattia ja nakkeja, kunnes pitkän hiljaisuuden jälkeen kerroimme hänelle, että se juhla on kyllä uusi vuosi.

Itse ehdotin, että itsenäisyyspäivän aamuna tai päivänä olisi aina kiva ulkoilla: käydä perheen tai ystävien kanssa metsäretkellä, kävelyllä merenrannassa tai vaikka Lammassaaren pitkospuilla. Illaksi hiljennyttäisiin kotiin juhlaruoan ääreen. Levitettäisiin valkoinen pöytäliina, katettaisiin kauniisti, syötäisiin hartaasti ja kumarrettaisiin kiitokseksi.

(Pssst! Alla olevan kuvan valkkarille viinisuositus – Uusi-Seelantilainen Savignon Blanc.)

_mg_1148-kopio_mg_1181-kopio

Onko teillä itsenäisyyspäivän perinteitä? Eikö olisi ihana keksiä siihen jotain muuta kuin television katsomista?

Korvapuustin leipomista? Jotain perinneruokaa? Mitä, mitä, mitä?

Jos kaikki mainostajatkin tekevät jo parodioita kättelyjonosta, niin ehkä uskallan kertoa, ettei se ole kaikkien aikojen lempiohjelmani. Ei nänneillä, eikä ilman.

-Henriikka

Mikä tuo meidän kotiimme joulun?

Yhteistyössä Kauniisti Kotimainen & Asennemedia_mg_0629-kopio

Joulu on nurkan takana.  Jo  Vasta toinen joulu putkeen, kun en ole kirjoittanut joululahjalistaa, vaan keskityn rauhaan, tunnelmaan ja odottamiseen. Glögiä olemme juoneet jo siitä lähtien, kun lumet saapuivat ensimmäisen kerran. Nyt joulutunnelma alkaa kuitenkin valua kunnolla lahkeista, kauluksista ja hihansuista sisään.

Joulukodin sisustus syntyy kolmen elementin voimin: joulukukilla, jouluvaloilla ja Jouluradiolla.

Olenko muistanut kertoa, että Janne on Jouluradiolla töissä? Aika söpönkuuloinen duuni, vaikka tähän aikaan vuodesta melko vauhdikasta työtä onkin.

_mg_0545-kopio_mg_0639-kopio

Meillä on kanahäkissä pieni laatikko, johon olemme säästäneet muutaman joulukoristeen: olkipukin, yhden mintunvihreän joulupallon, kaksi ihanan rumaa ja retroa joulucollegea ja pienen olkiseimen. Muuta emme ole koskaan kokeneet tarvitsevamme. Tänä vuonna seulan läpi pääsi pelkästään minttu joulupallo, joka nyt kantaa joulukoristepaineita yksin harteillaan.

Koristeiden sijaan olemme hankkineet kotiimme joulukukkia: menin kukkakauppaan hakemaan nöyrää, valkoista joulutähteä. Mutta kuinka kävikään: palasin kotiin ylvään, suuren ja tulenpunaisen joulutähden kanssa. Miten kaunis se onkaan.

Sattumalta sain myös ystävältä syntymäpäivälahjaksi minijoulutähden. Maailman söpöin joulukukka on toimittanut pöytäkoristeen virkaa muki ruukkunaan. Aion viedä itsekin jouluisia ruukkukukkia ystäville joulunajan tuliaisiksi.

_mg_0602-kopio

Bongasin kukkakaupasta vain kotimaisia kukkia. Varmistelin asiaa myyjältä fanaattisena ja hymisin tyytyväisenä, kun hän kertoi kaikkien heidän joulutähtiensä olevan Suomesta. Mutta esimerkiksi leikko-hyasintit ja -ritarinkukat olivat ulkomaisia, joten ne olisi pitänyt ostaa ruukkuversioina, jos kaipaa kotimaista.

Miten ihanalta punaiset kukat näyttävätkään muuten niin valkoisessa kodissamme. Haluan jylhien joulutähtieni säilyvän mahdollisimman pitkään.

Kotimaiset kukat tulevat kauppoihin läheltä eivätkä kärsi pitkistä kuljetusmatkoista. Sen vuoksi lähikukat ovat usein kestävämpiä ja laadukkaampia. Enkä varsinaisesti valita, että saan tukea ja työllistää suomalaisia.

_mg_0624-kopio _mg_0573-kopio

Työpaikallamme on kauniisti kortisteltu joulukuusi, ja odotan tietysti molempien perheiden joulukuusien ääreen istahtamista. Mutta meidän kotiimme ei tarvita tämän ihmeellisempää. Kuuma höyryävä glögikuppi, joulukukat ja synttärilahjaksi saatu Anna-Kaari Hakkaraisen kirja riittävät pitkälle.

Miten teillä laitetaan joulukoti valmiiksi? Mikä tuo kotiin juhlatunnelman?

-Henriikka