7 isoa oivallusta ihonhoidosta

Kaupallinen yhteistyö: Mossa & Asennemedia

Niin oudolta kuin se kuulostaakin, iho on ihmisen suurin elin. Sitä kannattaa siis hoitaa hyvin ja huolella. No, hoidanko itse? Niin kuin tiedätte, niin en turhan ahkerasti, enkä ainakaan turhan säännönmukaisesti, mutta koko ajan vähän paremmin. Toisaalta niin minun yksinkertaisesti pitääkin. Minä en nuorru ja tiedän, ettei auringon alla ja talven viimassa kouliintunut ihoni nuorru sekään.

Näissä kuvissa näkyy yksi suosikkisarjoistani: Mossa. Olen käyttänyt Mossaa siitä lähtien, kun se tuli Suomen markkinoille tammikuussa 2016. Vaikka käytänkin aina useita merkkejä samaan aikaan, sen jälkeen olen ostanut ylivoimaisesti eniten Mossan kosmetiikkapurkkeja kotiini. Voin ihan rehellisesti todeta, että Mossa on muodostanut sellaisen tietyn perustan ihonhoidolleni viimeisen kahden vuoden ajan. Se on edullista ja mutkatonta, ei mitään turhaa kikkailua, mikä sopii minulle erinomaisesti. Lisäksi se on tietysti luonnonkosmetiikkaa.

Mutta kun puhutaan yleisesti ihonhoidosta, niin ajatukseni toki laajenevat kosmetiikkapurkeista laajempiin teemoihin. Ajattelin teillekin olevan hyötyä siitä, että kasaan isoimmat oivallukseni ihonhoidosta napakkaan seitsemän kohdan listaan.

7 oivallusta ihonhoidosta

1.    Öljyn käyttö ei tee ihosta rasvaista

Rasva on eri asia kuin kosteus. Löysin öljyt verrattain myöhään, itse asiassa sen jälkeen, kun joku asiantuntija kommentoi tammikuun 2016 postaustani Mossan suosikeista. Hän kehotti kuvailuni perusteella kokeilemaan öljyä, edes muutamaa tippaa kasvovoiteen sekaan. Skeptisenä öljyihmisenä olin aina ajatellut, että helposti kiiltelevä ihoni rasvoittuisi öljyistä liikaa, mutta mitä vielä! Öljyt ovat korjanneet ihon kosteustasapainoa älyttömästi.

Kesäisin voin mennä pelkällä voiteella, mutta kylmemmillä ilmoilla illalla levitetty öljy on ihan ehdoton. Lisäksi tajusin, että öljy jäi joskus aiemmin ihon pintaani killumaan myös sen vuoksi, että iho oli niin kuiva, ettei öljy päässyt läpäisemään ihon päällimmäistä kerrosta kunnolla. Oikein käytettynä öljyt muodostavat ihon pinnalle suojaavan kalvon, joka auttaa pitämään kosteuden ihossa.

2.    Öljy levitetään kostelle iholle

Tämän opin kaksi viikkoa sitten. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Öljy levitetään lämpimälle ja vedestä kostealle iholle, silloin se kosteuttaa eniten sitomalla eniten vettä. Parhaiten kasvoöljy imeytyy kuorittuun ja puhdistettuun ihoon, kun ihohuokoset ovat avoinna. Itselläni on tällä hetkellä käytössä tuo Mossan Vitamin Oil Cocktail, joka on hinta-laatusuhteeltaan paras löytämäni öljy.

3.    Rasvavaatteet

Tästä olen kirjoittanut jo aiemmin! Ihan mieletön ex-kollegaltani oppima, simppeli konsepti: hanki erilliset rasvavaatteet, jotka voivat rauhassa tuhriintua rasvaan. Näin et skippaa kropan rasvaamista sen vuoksi, ettet halua sotkea vaatteitasi, muttet jaksa myöskään odottaa nakupellenä rasvan imeytymistä.



4.    Minun ei tarvitse tehdä kompromisseja vaihtaessani luonnonkosmetiikkaan

Yksi suurimpia oivalluksia ihonhoidossa oli, että voin saada yhtä hyvää ja parempaa hoitoa iholleni, jos vaihdan luonnonkosmetiikkaan. Eikä kyse ole pelkästään maailman hyvinvoinnista, vaan myös ihan oikeasti siitä konkreettisesta ihon hyvinvoinnista.

Jostain 2000-luvun alusta monen päähän on pinttynyt ajatus, että kaikki eettisempi ja ekologisempi on myös laadultaan vähän kehnompaa. Onneksi näin ei todellakaan aina ole.

5.    Harvoin on useammin kuin ei koskaan

Muistan (jaksan) aika harvoin käyttää niin sanottuja erikoistuotteita, jotka toisille ovat ihan rutiininomaisia tuotteita: kuoria, tehdä naamioita, käyttää kasvovettä… Jossain vaiheessa morkkistelin ja mollasin itseäni, kun käytän lähinnä vain tehokaksikkoa puhdistusaine + kosteusvoide/öljy.

Harvoin on kuitenkin useammin kuin ei koskaan. Vaikka edelleen haluaisin oppia vähän aktiivisemmaksi, yritän ajatella nuo harvatkin kerrat positiivisena. Niin kuin urheilussakin: lyhytkin treeni on parempi kuin ei treeniä ollenkaan.

6.    Likaiset kädet voivat olla este hyvälle kasvojen puhdistamiselle

Yllättävän usein ihmiset pesevät kasvojaan likaisin käsin. Se tapahtuu varmasti huomaamatta, kun väsyneenä yrittää hoitaa iltapesun alta pois. Mutta voitte kuvitella, miten paljon bakteereita käsissä on pitkän päivän jälkeen. Kasvojen hyvälle puhdistukselle lienee siis parempi, että kädet pestään ensin ja kasvot vasta sitten.

Kesällä käytän myös puhdistusvaahtoa, mutta talvella se on usein liian rajua, joten käytössä on usein puhdistusemulsio. Tulevaisuuden haaveissa on vihdoin vakinaistaa miselliveden käyttö.

7.    Sisäinen hoito

Kosmetiikkaa voi lätratä loputtomiin, mutta tehokkainta käyttö on, jos niiden rinnalla ihoa ruokkii ja hoitaa myös sisäisin keinoin. Ruokavalio, riittävä vedenjuonti ja vitamiinit sekä lisäravinteet luovat pohjan kokonaisvaltaiselle ihon hyvinvoinnille. Tiedätte ehkä sipsisilmäpussit tai suklaasta kukkivan ihon? Tai sen, kuinka iho näyttää ravintoköyhältä, kun on unohtanut juoda vettä? Sisäinen hoito ei ole mitään huuhaahommaa, vaan luovat yhdessä oikeiden tuotteiden kanssa mahdollisuudet terveelle, hehkuvalle iholle.

En ole erityisen kiinnostunut kosmetiikasta, mutta olen kiinnostunut omasta hyvinvoinnistani ja maailman hyvinvoinnista. Ja kyllä, omasta ulkonäöstänikin aika lailla. En varmaan käyttäisi kosmetiikkaa ollenkaan, ellen tietäisi sen olevan niin ratkaisevassa osassa hyvinvointiini ja ulkonäkööni, eli elämänlaatuuni ylipäänsä. Kun siis jotain kosmetiikkaa on käytettävä, käytän mielelläni jotain yhtä simppeliä ja toimivaa kuin Mossa.

Ja kun tarkemmin pohdin, niin onhan se aika ihanaa levittää jotain ihanalta tuoksuvaa voidetta saunan jälkeen iholle tai rasvata jalat kerrankin kunnolla ja sujauttaa ne puuvillasukkiin.

Mitkä ovat teidän vinkit ja oivallukset ihonhoidosta? Tämä ei ole nyt mikään retorinen kysymys, vaan oikeasti uteliaan ja oppimishaluisen ihmisen kysymys teille. Motivaattorina arvon kaikkien vastanneiden kesken reilun Vitamin Cocktail –tuotepaketin viikon päästä, 1.3.

-Henriikka

Ps. Vinkiksi, että Sokoksella on katalogikampanja 4.3. asti, jossa Mossalta tarjouksessa on uudet kasvovedet, kuorinta-aine ja hehkuttamani kasvoöljy.

Kategoriat: kosmetiikka, yhteistyö 42 kommenttia

Suuntana Nepal: kiertomatkalle 12 hengen ryhmän kanssa

(teksti kirjoitettu eilen, perjantaina 23.2. klo 20 maissa)

Jännittää. Väsyttää. Istun lentokoneessa välillä Helsinki-Istanbul ja juon punaviiniä pienestä, suloisesta lentokonepullosta. Tilasin valkoista, mutta huomasin erheeni vasta kierrekorkin avattuani, niin en hennonnut valittaa. Onpahan unilääke.

Miten kokonaisvaltaisen hyvä fiilis onkaan, kun saa tiputtaa lentokentällä matkatavarat hihnalle ja jäljelle jäävät vain käsimatkatavarat ja boarding pass. Sellainen fiilis minulla oli pari tuntia sitten, kun 14,6 kiloa matkatavaroita katosi kumista linjastoa pitkin näkymättömiin.

Tällä hetkellä lentokone on matkalla Istanbuliin, mutta sieltä on tarkoitus jatkaa yöllä kahden maissa kohti Kathmanduuta.

Ei ole totta, että pääsen sinne. Olen haaveillut Nepalista siitä lähtien, kun olin 15-vuotias, ja 10 vuotta itseäni vanhempi ystävä oli ollut siellä vapaaehtoistöissä. Hän puhui maasta aina niin kauniisti, näytti kauniita kuvia ja kaipasi sinne. Tuntuu melkein siltä kuin olisin kokenut samaa kaipuuta, vaikka en ole koskaan edes käynyt siellä.

Kerroin tänään vakkariravintolani työntekijöille, että suuntaan illalla Nepaliin. Toinen heistä totesi, ettei ole koskaan vielä kuullut ihmisestä, joka olisi käynyt Nepalissa, mutta ei olisi sen jälkeen palannut sinne. Iik, mikä maa minua odottaa. Tuntematon, kaunis vuoristomaa.

Matka on senkin vuoksi uudenlainen, etten ole aiemmin ollut vastaavalla reissulla. Kyseessä on Mandala Travelin Nepalin kiertomatka, jonne osallistun heidän sekä Partioaitan yhteistyöbloggaajana.

Olen 12 hengen matkaseurueesta se kahdestoista, minkä lisäksi meitä on hostaamassa suomalainen, mutta Nepalissa asunut ja kieltä taitava ryhmänjohtaja. Yhden hengen huoneissa nukkuu minun ja oppaan lisäksi kolme muutakin, joten en ole ainoa erakko. Loput 8 ovat parivaljakoissa.

Näin muita lentokentällä vain nopean vilauksen, joten voin ainoastaan todeta, että ryhmä on taatusti värikäs: eri ikäisiä ja eri elämäntilanteista, naisia sekä miehiä, vanhempi-lapsi-kaksikkoja, sekä pariskuntia. Sen huomasin, että olen ryhmän junioreja. Saapa nähdä, kuinka 8 kokonaisen päivän yhteiselomme taittuu.

Itse odotan innolla tutustumista, vaikka se onkin tosi jännittävää ja vie paljon voimia. Omasta kuplastaan ei ole aina vain kovin helppo irrottautua arjessa, joten on mukavaa saada ympärille ihan uudenlaisia ihmisiä, joista ei tiedä mitään ja jotka eivät tiedä sinusta mitään. Jos ennakkoluuloja on ehtinyt kertyä, niin ne ovat vain näiltä ensivilauksilta. (Voi olla, että joku on ihmetellyt villaista lierihattuani, kun perillä on kuitenkin päivisin yli 20 astetta lämmintä.)

Nämä kuvat ovat eiliseltä, lähtöä edeltävältä päivältä. Tämä viikko on ollut taas aikamoista vouhotusta: maanantaina saavuin Lapista, tiistaina heräsin 05:30 ja lähdin koko päiväksi projektipäälliköksi erään asiakkaan kuvauksiin. Keskiviikko meni asioita hoitaessa ja eilinen oli pyhitetty pakkaamiselle ja projektien paketoimiselle ja sijaistuksien briiffaamiselle. Koko kämppä oli pommin jäljiltä ja pakkauksessa kesti miljoona tuntia liikaa. Hälytin siskon apuuni, ja voitteko uskoa, että hän oli apukätenäni koko iltapäivän!

Mutta niin vain kävi, että kaikki asiat hoituivat ja tänään oli rauha maassa. Laukku makasi maassa pakattuna, ehdin syödä lounaan ja juoda päiväkahvitkin rauhassa. Varmistelin matkavakuutuksen, tsekkasin pankkitilit, tyhjensin muistikortit ja varmuuskopioin koneen. Sitten hyppäsin seesteisenä raitiovaunuun ja siitä lentoasemalle vievään lähijunaan.

Toisin kuin Nepalista voisi kuvitella, tulevan viikon ohjelmassa ei ole rankkaa vaellusta. Itse asiassa joitain kevyitä patikkahetkiä lukuun ottamatta vaellusta ei ole ollenkaan. Jätinkin lopulta uudet Hanwag Tatrani kotiin, vaikka olin alun perin ajatellut ajaa ne sisään reissullani.

Sen sijaan otin uutukaiset Salomonin lenkkarini ja nahkasandaalini, joilla pääsen varmasti tallaamaan ihan kunnolla. Matkalaukku täyttyi kuitenkin lähinnä t-paidoista ja lämpimän kelin rennoista mekoista, muutamasta pitkähihaisesta, aurinkolaseista sekä aurinkorasvasta ja muusta kosmetiikasta. Heittelin kaikki duffeliini minigrip-pusseissa, sekä muutamissa packing cubeissa, joihin olen jäänyt koukkuun. Tuo valtava musta möllykkä tavaran keskellä on prämeä niskatyynyni yölentoja varten.

Oli oikeastaan vähän haastavaa pakata, kun ihan vastaavasta maasta ei ole kokemusta. Päivisin voi olla tosi lämmin, +25 astetta, vaan yöksi voi tipahtaa alle kymmenen, vuorilla jopa nollaan. Pipot ovat tietysti mukana.

Kaikista eniten odotan, että näen itse, mistä Nepalissa on kyse. Odotan, että pääsen harhailemaan tuntemattomiin paikkoihin ja juomaan monta kuppia teetä, odotan taivaallista ruokaa, upeita maisemia, paksun kirjan aloittamista (Napoli-sarjan kakkonen!), ja että päiväkirjasta loppuu sivut. Odotan sitä, että muistan ryhmäläisteni nimet ja että reissun jälkeen Helsinki-Vantaalla voin todeta, että olipahan taas upeaa.

-Henriikka

Huom! Matka on toteutettu yhteistyössä Mandala Travelin ja Partioaitan kanssa, enkä vastaa kaikista kustannuksista itse.

Kategoriat: matkustus Avainsanat: 7 kommenttia

Uudenvuodenlupaus 2018: elämää isommalla vaihteella

Kaupallinen yhteistyö: Arla & Asennemedia

Tein vuodenvaihteessa yhden lupauksen: Do more exciting things. Tiedän, se on englanniksi ja siksi vähän hassu, mutta asiaa on vaikeaa kääntää suomeksi niin, että se säilyisi täysin samana. Elä elämää isommalla vaihteella? Tee enemmän asioita, jotka saavat sinut innostumaan? Exciting on vähän haastava sana, kun englanniksi se pitää sisällään vielä paljon enemmän. Vähän niin kuin kind. Tai cozy.

Joka tapauksessa lupasin itselleni parempaa elämää. Ja elämäni on parhaimmillaan, kun teen asioita, jotka saavat sydämeni sykkimään, sykkeeni kohoamaan ja silmäni tuikkimaan. Usein nämä asiat vaativat kuitenkin valmistelua ja viitseliäisyyttä – kliseistä sanoa, mutta upeimmat asiat tapahtuvat harvoin mukavuusalueella.

Vuoden 2018 uudenvuodenlupaukseni haastaa itseni pois kotisohvalta leffojen ja jäätelön äärestä kokemaan elämää isommalla vaihteella – ilman paineita, mutta herätellen sopivasti sen ääreen, mikä tuo itselleni taatut euforiat ja ikimuistoisimmat hetket.

Koska haaveen toteutumiseen tarvitaan lähes aina myös systemaattisuutta, laadin yhteistyössä Arlan kanssa vuoden alkuun 12 viikon suunnitelman kunnon startiksi lupaukselle. Suunnitelma kestää aina 1. huhtikuuta saakka ja pitää sisällään kuusi kohtaa – siis aina yksi kohta kahdelle viikolle. Olenkin instan ja instastoorin puolella selostanut homman etenemistä (sori, homma on lähtenyt välillä vähän lapasesta…). Koska aloitin suunnitelmani helmikuun toinen viikko, tällä hetkellä mennään viikossa 7.

Suunnitelmani tavoitteen toteutumiseen tiivistetysti:

Viikko 1–2: Opettele uusi taito!
– Itselleni tämä oli käsinseisonta, jonka oppimista olen havitellut lapsesta asti, vaan en ole koskaan nähnyt kunnolla vaivaa sen eteen.

Viikko 3–4: Tee jotain, mistä nautit, mutta mitä et ole aikoihin tehnyt!
– Vähän nolona myönnän, etten tehnyt näiden viikkojen leipomishaastettani, täydellistä pitsataikinaa. Aina ei voi onnistua.

Viikko 5–6: Tee jotain mitä et ole koskaan ennen tehnyt!
– Minulle tämä oli retki autiotupaan! Ja voi katsokaa ensimmäistä kuvaa. Siellä minä nyt nökötän ensi kerran autiotuvan lämmössä.

Viikko 7–8: Kokeile uutta liikuntalajia!
– Bluffasin vähän, kun valitsin lajiksi kiipeilyn. Olen nimittäin käynyt muutamia kertoja boulderoimassa ja kiipeilemässä valjaissa. Nykyisten viikkojen tavoitteenani on ollut aktivoida tuo hetken innostus uudelleen.

Viikko 9–10: Ota aikaa sille, mitä eniten tarvitset!
Exciting ei todellakaan aina tarkoita fyysistä, aktiivista tai toiminnallista. Laitoin itselleni suunnitelmaan relaamisen ja rentoutusharjoitukset, jotka jäävät itseltäni aina ensiksi arjesta pois kiireessä.

Viikko 11–12: Tee innostavia asioita lähimmäistesi kanssa!
– Perheen kanssa Lappiin! En voi uskoa, että saimme tämän kaikkien kalentereihin. Tervetuloa lumilautailu, -kenkäily ja -sota, laavuretket, pulinantäyteiset aamiaiset ja ihanat pienet perhekinat.

Tietysti suunnitelman kohtien toteutumisen lisäksi on ja ollut olennaisinta, että mieleni pysyy lupauksen mukaisessa tahtotilassa ja sydän läpättäen teen innostavia asioita listan ulkopuoleltakin.

On ollut ihan mieletöntä huomata, että tällainenkin on henkinen laji, päätöskysymys. Kun olen tehnyt uudenvuodenlupaukseni, olen ollut ikään kuin pakotettu olemaan sille lojaali. Esimerkiksi erään kerran olimme saunomassa ystävän kanssa ja pihalla oli avanto. Ensin emme todellakaan olleet menossa sinne, vaan mieleen jäi kaikumaan lupaukseni. Lopulta hypimme laiturille ja laskeuduimme urheasti avantoon – ja kyllä kannatti.


Olen näiden vuoden ensimmäisten kahden kuukauden aikana ennättänyt jo vaikka mitä.

Olen aloittanut vuoteni Tansaniasta, viettänyt viikon Lapissa ja  käynyt Turussa ja Turun saaristossa. Olen luistellut rautatientorilla, syönyt lounaaksi nuotiolla paistettua pitsaa ja käynyt neljästi avannossa, aina eri paikassa, kolmesti meressä ja kerran järvessä. Olen nukkunut autiotuvassa ja laavulla ensi kertaa elämässäni, ja rakentanut lumiukon ensi kertaa yli kymmeneen vuoteen. Olen juonut kahvia milloin missäkin, viettänyt aikaa ystävien, perheen ja kummitytön kanssa ja tutustunut reilusti uusiin ihmisiin. Olen tehnyt innostavampia työprojekteja kuin koskaan ja haaveillut tulevasta. Huomenna lähden Nepaliin.

Yritän pysyä lujana, lojaalina lupaukselleni. Yritä sinäkin.

-Henriikka

1.kuva: Eeva Mäkinen

Kategoriat: elämä, outdoor, yhteistyö Ei kommentteja. Kommentoi!