Unelmia niin että pää räjähtää

Minulla on meneillään vuotuiset. Kerron niistä nyt vähän lisää.

Tämä on juuri sellainen ”usko itseesi, usko unelmiisi” -kirjoitus. Rakastan sellaisia, jos niissä on joku tolkku. Voi kuitenkin olla, ettet saa tästä kirjoituksesta mitään. Sori siitä.

Mutta voi myös hyvin olla, että ajattelet juuri samoin kuin minä nyt. Että et ole ihan vielä siellä, missä haluaisit olla. Tai että päässäsi surraa niin paljon ideoita, että se on vähällä räjähtää tuhannen pirstaleiksi. Että unelmasi tuntuvat paljon koko ihmisruhoasi suuremmalta – potenssiin tuhat.

Tunne ei tule siitä, ettäkö unelmat olisivat tavoittamattomia tai valtavia. Tunne tulee siitä, että mieli ei meinaa vastaanottaa tosiasiaa, mihin kaikkeen ihminen oikeasti pystyy ja miten suuriakin haaveita voi ihan oikeasti tavoittaa.

Minulla on meneillään vuotuiset. Vähintään kerran vuodessa myllään elämäni ja olemassaoloni tarkoitusta läpikotaisesti. Prosessi tuntuu mullistavalta, ja minulla on olo, että nyt saavutetaan suuria.

Kun vuotuiset sitten tulevat päätökseen, tulokset yllättävät. Saan rauhan sydämeen asioilla, jotka ovat lopulta kaiken rinnalla kovin, kovin pieniä. Syksyllä 2013 ymmärsin, että elämäni tarkoitus on saada ihmiset huomamaan ympärillä olevan maailman kauneus. Syksyllä 2014 ymmärsin, että olen onnellisempi, kun olen enemmän ulkona. Vuonna 2015 tulokset olivat poikkeuksellisen suuria, kun tajusin muuttaa urapolkuni suuntaa.

Viime vuoden vuotuisten tulokset, eivät ole vielä kirjoitettavassa muodossa. Mieleni on täynnä ajatuksia, ideoita, haaveita ja suurta sekasortoa. Olen nyt siinä vaiheessa, jossa kaikki tuntuu vielä suurelta.

Luultavasti lopullinen ymmärrys on kiteytettävissä johonkin yhtä yksinkertaiseen kuin ”haluaisin maalata enemmän väsiväreillä” tai ”Minun on uskallettava irrottaa kalastamani ahven koukusta.” 

Mutta siihen asti myllään pääkoppaani ylös, alas, ympäri ja mossaan hiuskasaani niin vinhaan, että tolkuttoman ajatustunnelin päässä näkyisi vihdoin vähän valoa.

-Henriikka

Kategoriat: elämä, mökki, random Avainsanat: , Ei kommentteja. Kommentoi!

Kaukomaiden vieraat avannossa

Rakkaan äidin ohje kuului: ”Sinä et sitten ala mitään nössöilemään. Näytät niille ulkomaalaisille ja olet ihan coolina kuin aloittaisit jokaisen päivän avannossa.”

Jäätävät terveiset Suomussalmelta, Hossan retkeilyalueelta, josta kruunataan ensi kesänä isoin karkeloin kansallispuisto.

Meillä oli eilen uskomaton outdoor-päivä: retkeilyä fatbike-pyörillä, lumikenkäilyä, nuotiolounasta ja kirsikkana kaiken jälkeen kunnon löylyt ja avantouintia.

Hossa on upea paikka. Ehkä muistattekin, kun olimme täällä sisarusten kanssa vaeltamassa viime kesänä? Nyt talvella kaikki näyttää  vähän  paljon erilaiselta, mutta rauha ei ole kadonnut minnekään.

Tosin avantouintimme aikaansaanut kiljuminen tappoi hetkeksi tulevan kansallispuiston hiljaisuutta. Olin viimeksi, ja elämäni ainoan kerran, uinut avannossa ollessani 12-vuotiaana lastenleirillä. Olen yrittänyt vältellä sitä pitkään siitäkin huolimatta, että luultavasti jäisin koukkuun koko hulluun jäätouhuun. Tai ehkä juuri siksi.

Osa kokeili avantoa menestyksekkäästi ensimmäisen kerran. Yritin pitää huolta, ettei kukaan sukella jään alle tai hyppää pää edellä avantoon. Kaikki ovat edelleen tallella. Hienoa työtä!

Onneksi koko reissun järjestäminen ei ole ollut minun vastuullani. Kainuu-kierroksen on järjestänyt Wild Taiga, koko alueen yhteenliittymä.

Kuhmossa tutustuimme muun muassa Juminkekoon, Kuhmo-taloon ja Kuhmon Kamarimusiikki -festivaaleihin. Yövyimme ihanassa Hotelli Kalevalassa ja saimme opastusta murtomaahiihdosta.

Täällä Suomussalmella oppaanamme on ollut Janne Autere, yhden miehen ja koiran Hikes’n Trails -yrityksestä. Ei ole tarvinnut paljon huolehtia, kun saunat ja kahvit on lämmitetty ja tiskitkin tiskattu. Teitä saattaisi kiinnostaa, että Jannella on aktiviteettilistallaan esimerkiksi kajakkiretkiä ja mikä parasta: wilderness skills for women.

Tuntuu aidosti siltä, että täällä alueella pienet ja suuret yritykset puhaltavat yhteen hiileen. Luontokuvistaan tunnettu Lassi Rautiainen kulki eilen mukanamme kuvaten ilonpitoamme ja hän on myös näiden kuvien takana. Pyöräilystä vastasi Upitrek.

Tuntuu kuin olisin itsekin osa kokonaisuutta. Hurrasin kovasti, kun sain eilen kuulla, että Wild Taiga on kutsuttu mukaan komission yleisökilpailuun vuoden 2017 eurooppalaiseksi matkakohteeksi. Kelatkaa, että rinnalla 20 finalistin joukossa on niin Brysseliä kuin Lontootakin, ja sitten sisukas Wild Taiga.

Tänään saavumme poropuiston kautta Kuusamon lentokentälle ja kotiin. Bloggaajavieraat tuntuvat odottavan poroja enemmän kuin mitään muuta, joten suotakoon heille suuri ilo sarvipäistä. Toistaiseksi poroa on löytynyt vain lautasilta.

On mukava palata kotiin levänneenä muutaman päivän mökkeilyn jälkeen. Matkamessut, täältä tullaan.

-Henriikka

Kuvat: Lassi Rautiainen / Wildife Safaris Finland

Ihana aamupala: Skonssit teff-jauhosta

Yhteistyössä Asennemedia & Risenta

Näytin juuri näitä aamupalakuvia puolalaiselle matkabloggaajalle, jonka kanssa olen juuri Kuhmossa seikkailemassa. Hän katsoi kuvia pitkään, kunnes totesi huokaisten:

Koko tilanne on niin skandinaavinen kuin voi vain olla.”

En kysynyt tarkemmin, mitä hän kommentillaan tarkoitti. Toivon mukaan selkeää designia, luonnonsävyjä sekä harkittuja ja raikkaita aamupala-elementtejä.

Toin minulle ja Jannelle vuosi sitten syksyllä Turkin tuliaisena molemmille aamutakit. Ne ovat merkki hitaasti kulkevasta kellosta ja viipyilevistä levonhetkistä. Joskus katson kylpytakissani telkkaria, toisinaan luen kirjaa.

Usein aamutakeissa hiipiminen tarkoittaa kuitenkin yhdessä nautittua aamiaista.

Tällä kertaa teimme gluteenittoman aamiaisen Risentan tuotteiden ympärille.

Pääosassa olivat teff-skonssit suolaisina ja makeina. Suolaisia söimme juuston ja vihannesten kanssa, makeita lemoncurdilla ja pehmeällä vuohenjuustolla. Skonssien lisäksi olin laittanut chiavanukkaan tekeytymään yön yli, joka maistui marjojen ja rusina-viikunamyslin kanssa. Vanukas oli siitä erityislaatuinen, että se oli tehty täysvalkoisista chiasiemenistä.

Näiden lisäksi pöydässä oli kananmunia, kahvia ja porkkanamehua. Ihana, ihana aamiainen.

Etiopiassa asuessani teff-vilja oli osa päivittäistä ruokavaliotani, ja olen kaivannut sitä jälkikäteen. Sitä ei käytetä Suomessa vielä kovinkaan paljon, mutta odotan luontaisesti gluteenittomalle teffille valoisaa tulevaisuutta.

Löysin aamiaistamme varten ruotsinkielisiltä Risentan sivuilta helpon ja nopean reseptin, jonka päätin kääntää myös teille suomeksi:

Nopeat teff-skonssit

Ainekset:

1 1/2  dl teff-jauhoa
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
2 tl psylliumjauhetta
½ dl karkeasti hienonnettuja hasselpähkinöitä (korvasimme kurpitsansiemenillä)
2 kuivattua viikunaa kuutioituna
30 g voita
1 dl piimää

1. Kuumenna uuni 225 asteeseen.
2. Sekoita kaikki kuivat aineet. Sekoita voi ja piimä kuiviin aineksiin ja nypi taikina tasaiseksi.
3. Muotoile kakku ja laita leivinpaperilla päällystetylle pellille. Viillä kakun pintaan jauhotetulla leikkurilla tai veitsellä neljä palaa.
4. Paista noin 15 minuuttia, kunnes pinta on kultainen.
5. Tarjoile esimerkiksi hyvän hillon tai juuston kera.

Sain tänään nauttia hotelliaamiaisesta, mutta ei ole yhtään hassumpaa syödä kotonakaan, jos on tällaiset herkut.

Nyt suuntaan kohti Kainuun outdoor-seikkailuja. Terveisiä kotiin, skandinaavisen pöydän ääreen.

-Henriikka