Kaaso

En ole koskaan ennen ollut kaaso, nyt olen. Se tuntuu suurelta.

Se tuntuu siltä kuin olisi saanut taskuunsa vaalittavakseen valtavan jalokiven ja siitä tulee  (ja siitä haluaa) huolehtia tarkasti. Ja että kiven antaja myös uskoo, että sinusta on siihen. Antaja tietää, ettei se mene sinun käsissäsi palasiksi, se ei naarmunnu, eikä sitä kukaan vie.

Eikä kyse ole häistä. Uskon, että ne ovat vain pieni pala minulle ja Bean siskolle, joka kulkee myös jalokivi taskussaan.

Tai tietenkin kyse on myös siitä, mutta ei pelkästään, eikä edes suurelta osin. Kyse on ystävyydestä, sielunystävyydestä, ja se on paljon juhlia suurempaa.

”I believe in the kind of love that doesn’t demand me to prove my worth and sit in anxiety. I crave a natural connection where my soul is able to recognize a feeling of home in another. Something free-flowing, something simple. Something that allows me to be me without question.” ~ Joey Palermo

Tuntuu sydämenpohjassa myöten hyvältä, kun ystävä löytää ihmisen, jonka kanssa haluaa jakaa koko loppuelämän. Ja että voi elää vieressä ja todeta, että kaiken piti mennä juuri näin.

Tuntuu sydämenpohjassa myöten hyvältä, että voi jakaa ne hetket, kun toinen varpaan kärjistä hiuslatvoihin saakka vaaleanpunaisessa hattarassa rakkaudesta.

Kiitos ystävyydestä.

Minä teen kyllä kaikkeni, että te olisitte onnellisia.
Että sinä olisit.

-Henriikka

Kategoriat: kaverit, mökki Avainsanat: 1 kommentti

9 asiaa, jotka laitoin merkille Islannista

Ensimmäisen 1,5 vuorokauden aikana olen pistänyt merkille muun muassa seuraavaa Islannista ja Reykjavikista:

-Reykjavikissa on varmasti käymistäni kaupungeista eniten ihania seiniä, joiden edessä pasteerata ja ottaa kuvia.

-Islantilaisen vaatetyylin kulmakivi vaikuttavat olevan erävaatteet.

-Islantilaisen elämäntyylin kulmakivi ovat monsteriautot ja valtavat nelivetot. Niitä ajetaan yleensä yksin.

-Julkisissa paikoissa (kahviloissa, ravintoloissa, kaupoissa…) on ihanan paljon aitoa taidetta seinillä.

-Ravintoloissa ja kahviloissa käytetyt astiat ovat ilahduttavan usein käsityötä tai jotain uniikkia astiamallistoa.

-Kaikki on aika kallista ja aika ihanaa.

-Islantilaiset vitsailevat sekä hymyilevät paljon, ja ovat erittäin hyviä asiakaspalvelussa.

-Säätiedotukseen ei voi luottaa, ja päällä tai vähintään repussa kannattaa olla vedenpitävät kamat sateen varalle.

-Viikinkiasioita viljellään turisteille samalla lailla kuin Suomessa joulupukkia.

Siinä ensimmäisen päivän raportti. Voi olla, että olen jossain asiassa väärässä, mutta tältä minusta tuntui.

Tänään suuntaamme Snaefellsnesin niemimaalle. Kello on täällä vasta puoli seitsemän aamulla, ja Bea vielä nukkuu. Livahdan pian suihkuun ja aamiaisen jälkeen hyppäämme vuokra-autoon, laitamme volat kaakkoon ja lähdemme huristamaan kohti kuumia kylpyjä ja onnellisia sateita.

-Henriikka

Huom! Matka toteutetaan yhteistyössä Icelandairin kanssa, enkä vastaa kaikista kustannnuksista itse.

Kategoriat: matkustus 1 kommentti

Terveisiä taivaalta

Tiistai 19.9. klo 16:15
Icelandair: Helsinki – Reykjavik

Lentelen juuri pilvien päällä. Tuntuu etten ole nähnyt sinistä taivasta pitkään aikaan, vaikka se ei kyllä aivan pidä paikkaansa. Lentokoneen ikkunasta näkyy niin paljon valoa, vaaleansinistä ja valkoista, että silmiä kivistää. Olemme matkalla Islantiin, Bea ja minä.

Olen selvitellyt, mitä kaikkea Islannissa kannattaa tehdä. Ja olen jo ehtinyt luovuttaa kaiken upean edessä – ehdimme nähdä viikossa vain pienen palan taikamaailmaa, mutta se riittää hyvin. Kuvittelen itseni mustalle hiekkarannalle, kuumaan ulkoilmakylpyyn ja nököttämään vuoren päälle. Kuvittelen kuinka vesi sataa alas kauniina ja ropisee gore-tex-vermeittemme pinnalla. Mutta omat mielikuvat harvoin kulkevat käsi kädessä todellisuuden kanssa ja hyvä niin. On hienoa nähdä paikkoja, joita ei voi ymmärtää eikä hahmottaa etukäteen.

Kohta lentohenkilöstö tarjoilee kahvia. Odotan sitä lähes yhtä paljon kuin koko Islannin saarta. Vähän haalea, vähän kummallisen makuinen lentokonekahvi. Ihanaa!

Tänään otamme rauhassa. Minulla on niin kova nuha, että jäätikköseikkailut saavat vielä tänään odottaa. Ehkä huomennakin. Otamme bussin hotellille ja käymme annettuja vinkkejä läpi (kiitos niistä!). Teemme listan, googlailemme ja etsimme Instagramista paikkoja, joihin tekisi mieli päästä. Jätämme listan puoliksi tyhjäksi, jotta voimme jättää harhailulle tilaa. Se on parasta.

Ehkä köpöttelemme rauhassa reykjavikilaiseen ravintolaan iltapalalle. Luultavasti salaattia, vaikka nyt vatsani tuntuukin niin tyhjältä, että aion vastoin kaikkia normaaleja käyttäytymismallejani tilata ohilipuvasta kärrystä kuuden euron gluteenittoman kaurapuuron. Huh huh, nyt eletään reunalla.

Pääni meinaa aina mennä sekaisin virikkeistä. Kun tiedän, että pian voin tehdä miltei mitä vaan ja nähdä melkein mitä vaan, päätäni alkaa huimata. Mielen positiivisia ärsykkeitä on rajattomasti. Ei auta kuin hengitellä ja muistaa, ettei ala juosta suuna päänä kaiken perässä, vaan nauttii matkasta ja maailmasta.

Terveisiä taivaalta.

-Henriikka

Ps. Kirjoituksen kuva on otettu Islannissa joulukuussa 2014, kun viimeksi kävin siellä. Olettamani mukaan nyt näyttää vähän erilaiselta.

Huom! Matka toteutetaan yhteistyössä Icelandairin kanssa, enkä vastaa kaikista kustannnuksista itse.

Kategoriat: matkustus Avainsanat: , 4 kommenttia