Rakas minitoimistoni, uskollinen työpisteeni

Kaupallinen yhteistyö: Epson

Syksy tulee. Takaisin töihin, takaisin kouluun! Siksi esittelen nyt ensimmäistä kertaa pienen kotitoimistomme.

Makuuhuoneen nurkkaan on rakennettu pitkälti upotetun kirjahyllyn viehätysvoimaan nojaava minitoimisto. Teen paljon töitä kotona, ja Jannellakin on video- ja musiikkihommia, joille hän tarvitsee edes vähän omaa tilaa.

Kirjoituspöytä on must, samoin tuoli, sillä selkäni ei kestä seisomista. Sitten on kirjoitus- ja toimistovälineet (kaikki kauniit kynät ja muistivihot!), läppäri, erillinen näppis ja hiiri, minikiippari, lehtiä, kirjoja, säilytysbokseja, sisustusesineitä ja tulostin.

Kirjoitin viime kerran kodin työpisteestäni syksyllä kaksi vuotta sitten. Silloin asuimme vielä Arabianrannassa, opiskelijakodissa, ja tein täyttä työviikkoa viestintätoimistossa. Moni asia on muuttunut; olen muun muassa myynyt kirpputorilla puolet vanhoissa kuvissa näkyvistä asioista. Sen lisäksi teen nykyisin töitä yrittäjänä, milloin mistäkin käsin.

Toisaalta moni asia on entisellään. Kirjoituspöydän tuoli on säilynyt samana, minikiippari pitää edelleen pintansa pöydän oikeassa reunassa, ja silloin seinällä roikkunut taulu on nykyisessä olohuoneessamme. Sama mustepullo hidastuttaa ja ihastuttaa edelleen käsinkirjoitettuja kirjeitäni.

Saan edelleen kiksejä kotihommista. On ihana istua pehmeälle tuolinpäälliselle, laittaa tohvelit jalkaan ja kirjoittaa. Rakastan pyörittää exceleitä, lähettää laskuja, vastata ajan kanssa viesteihin

Ja erityisesti rakastan kirjoittaa. Varsinkin silloin, kun saan kirjoittaa ihan mitä vain. Työpisteeni ei olekaan vain elantotyötäni varten, vaan myös luovuutta lisäävä vapaa-ajan turvapaikka.

Lisäksi kahden vuoden jälkeenkin käytössä on sama tulostinmalli, mustepatruunaton Epson Ecotank. Kaipaan tulostinta useasti työprojekteissani: laskujen skannausta, tiedotteiden tulostamista, postipakettitarrojen tulostusta…

Nykyisen työpisteeni Epson Ecotank ET-2650:ssa on tulostus-, kopiointi- ja skannaustoiminnot. Se on kompakti, tyylikäs ja edullinen käyttää. Kaikki toimii. Mustan virtapiuhan aion vielä piilottaa valkoiseen johtoputkeen, jolloin se sulautuu paremmin seinään.

Käytän tulostinta työn lisäksi myös ihan muihin juttuihin. On esimerkiksi ihana skannata kummitytön piirustus tai aikakauslehden inspiroinut resepti tai kuva koneelle, kun kaikkia leikkeitä ei kuitenkaan voi säilyttää.

 On muuten hauska huomata, kuinka syksyyn myönteisesti suhtautuvat (tai aikoja sitten lomalta palanneet) toivottavat jo tässä vaiheessa sähköpostiviestien lopuksi ”hyvää syksyä”, kun taas kesänlapset jatkavat vielä sinnikkäästi kesätoivotuksillaan.

Niin kuin arvata saattaa, olen ottanut syyslinjan. Kun vanhan, kehystetyn Da Capo -julisteen vaan saa kiinnitettyä seinään, niin mikään ei ole työpisteeni harmonian tiellä.

Mukavaa syksyä kaikille.

-Henriikka

Kategoriat: opiskelu, yhteistyö Avainsanat: , , Ei kommentteja. Kommentoi!

Omassa hiljaisessa hyväksynnässäni

Ihanaa, kun tuli maanantai, ja maailma taas käynnistyi. Vaikka joskus syvissä aatoksissa ajattelen olevani paatunut, lempeä, rauhallisin askelin lipuva runotyttö, niin kyllä minussa vain virtaa sakeammin aktiivieläjän veri.

Kun aamupäivällä vedin viidakkokuvioiset (aivan liian vihreät) urheilutrikoot jalkaan ja pyöräilin treenaamaan kolisevalla mummopyörälläni, tunsin eläväni minulle tarkoitettua elämää. Ja olen jopa hyväksynyt sen, että hikoilen kahdeksan kertaa enemmän kuin kukaan muu. Treenitunnin jälkeen reittiäni voi seurailla hannujakerttumaisesti pienten, läpikuultavien täplien avulla.

Ei, en ole vieläkään ehtinyt istuttaa yllä kuvassa olevaa ruusupensasta uuteen ruukkuun. Siinä se lepäillyt korotettuna koko kesän. Kuivina nypityt lehdet makaavat laiskana lautasella, mutta onneksi uutta ja vihreää puskee koko ajan lisää varresta.

Mutta päätin, mitä seuraavaksi luen! Zadie Smithin Swing Time on listan seuraava. Suunnittelemme juuri lukupiiriä, mutta tiedän kyllä, että innostuneesta suunnittelusta on iäsyyden matka toteutukseen.

Olen syönyt terveellisesti nyt viikon. Voi jukra, kuinka ylpeä olen itsestäni! Ja varmaan olisitte tekin, jos tietäisitte kuinka syvästi vatsani on kaivannut Magnumin Yoghurt Freshiä ja Sea Salt Caramelia. Ja double caramelia, tietenkin.

Tänään istuin lounaalla Eiran Sandrossa ja söin omassa hiljaisessa hyväksynnässäni punajuurta, kukkakaalia, munakoisoa ja sen sellaista värikästä.

Mutta se on todettava, ettei verensokerini ole heittelehtinyt (niin kuin ajatukseni nyt), vaan tänäänkin jaksoin puurtaa pitkän päivän.

Se on kyllä sääli, että lähikahvilassa nyt terveellisen elämän kynnyksellä vihdoin muistetaan, etten saa syödä Geisha-konvehtia, vaan haluan aina Fazerin sinisen.

Toisaalta se tuntuu itkettävän kivalta, että minulla on vihdoin kantapaikkoja, että minulla on viidakonvihreät trikoot ja että elämäni on tänäänkin tuntunut siltä, kuin se olisi luotu juuri minulle.

Peace, love, etc.

-Henriikka

Kategoriat: elämä 1 kommentti

Työhaalareita ja mökkipaljastuksia

Vanhemmillani on ollut suuri huoli siitä, että välitän someen laittamillani mökkikuvillani liian ruusuista kuvaa koko kesämökkitouhusta. Olen toki puolustellut seuraajieni medianlukutaitoa ja yrittänyt kertoa, että harva tahtoo nähdä kuvia hikisistä ihmisistä hakkaamassa halkoja.

Mutta tottahan se on, ettei mökkeily ole ainaista suolla hyräilyä ja lakanpoimintaa, lettukestejä ja kauniita auringonlaskuja (vaikka paljon sitäkin!).

Täksi viikonlopuksi kokoonnuimme taas sisarusporukalla mökille viettämään rentoa aikaa yhdessä ja tekemään samalla hommia. Puimme päällemme vanhemmilta joululahjaksi saadut työhaalarit ja pistimme tuulemaan.

Tämä kirjoitus on omistettu vanhemmilleni! Sori noista sienikuvista. Ne pilaavat vähän flowta näissä työntekokuvissa.

Mutta hyvänen aika, nuo taitavat olla ensimmäiset koskaan keräämäni kanttarellit! Viime vuonna sekosin suppilovahveroista, joten nyt on jo kaksi tunnistettua sienilajiketta, joita voin rauhassa poimia.

Mutta pitää muistaa, ettei se sienienkään poimiminen ole sellaista kuin somessa. Mikään ei ole sellaista kuin somessa. Moni asia kun on niin paljon hienompi livenä.

-Henriikka

Kategoriat: mökki, perhe, sisko Avainsanat: , 4 kommenttia