Löytyiskö turhaa ruokapöytää?

Minulla on ongelma. Meillä ei ole ruokapöytää (Sain sen kuulostamaan ainoastaan omalta ongelmaltani) (Mitä se suuremmaksi osaksi vain onkin). Tai on meillä jakkara, joka on toistaiseksi virkaa toimittanut, mutta.. jakkara nyt on jakkara. Vaikka hyvä jakkara onkin.

 Unelmieni ruokapöytä: Sopivasti kulahtanut ja kulunut, aitoa puuta. Ei siloinen eikä viimeistelty, vaan rouhea ja ronski (öh), tunnelmallinen, vakaa ja kolhuja kestävä. Ei liian jykevää (ei mitään barokki-jämyä), muttei heiveröistä lastulevyäkään. Jalat saisivat mielellään tököttää kulmissa, en ole niin kovin innostunut pirttipöydistä tai uuden designin tuomista kummallisuuksista. Ehkä en selitä, tässäpä muutama kuva jostain sinnepäin..

Ei kellään teistä sattuisi löytymään jotakin tämänkaltaista tolleesti niinku ylimääräisenä pötköttelemässä varaston pohjalla? Vastaanottaisin mielellään turvalliseen kotiin. Haha karu totuus, että taitaapi Ikea kutsua budjettilöytöineen. 
Taidankin tästä mennä itkemään itseni uneen. Ilman ruokaa ja ruokapöytää. Vähän sääliä?
Henriikka
Pöydät:
Kodin ykkönen
ajantarina.fi
antiikkipuuseppä
oldstyle.fi
Kategoriat: sisustus 8 kommenttia

Löytyiskö turhaa ruokapöytää?

8 kommenttia

  • annie sanoo:

    Ikeasta löytyy kyllä aina jotain – ja halvalla. Meidän pöytä on sieltä kanssa ja se on aika samannäköinen kun tuo viimenen kuva.

    Tosi kiva blogi muuten :)

  • Henriikka sanoo:

    Mutta jotenkin sitä ei vaan periaatteestakaan haluaisi rahdata aina kaikkea Ikealta, hah. Mutta niinpä siinä taitaapi taas käydä, ellei käy flaksi. Ja kiitos paljon hei, kiva kun pidät.

  • Anonymous sanoo:

    plaah, kyllä kyrsiikin kun sitä huomaa kuinka vähitellen alkaa puolet kämpän huonekaluista olla ikeasta. onhan siellä kivoja ja laadukkaitakin juttuja, ja monet niistä solahtaa kämppään näyttämättä liian tunnistettavasti katalogista hypänneiltä. en kyllä suosittele ostamaan sieltä lastulevyhelvetti-pöytää vaikka ne halpuudellaan houkutteleekin. kokopuinen jykevä pöytä kestää loppuelämän! yleensä kirpparin puupöydät kyllä ruukaa olla joko kasarimäntyä tai ysäripyökkiä, koska eihän kukaan halua hyvistä ja kauniista pöydistä luopua.

    itselläni on kanssa pöydänmetsästys ollut käynnissä ja vuoden päivät, mutta hiljaa hyvä tulee, hyvää kannattaa odottaa ja etsiskellä! tsemppiä! älä lankee! :)

  • Henriikka sanoo:

    HYVÄ KOMMENTTI sinä sitkee sissi. Ei lannistuta tässä kylmässä ja kavalassa maailmassa!

    Tsemppiä myös omalle metsästyksellesi.

  • Anonymous sanoo:

    En tiedä Helsingistä, mutta täällä pohjoisessa on ainakin jonkinverran sellaisia käytetyn tavaran liikkeitä. Ei kirppareita eikä antiikkiliikkeitä. Niistä löytää monesti kaikkenlaisia aarteita.

    Oman pöytäni löysin juuri tällaisesta liikkeestä. Se ei ole tosin kokopuuta, pöytälevy on jotain kalustelevyä, jalat ja tukirakenteet ihan puutapuuta. Se on myös mintunvihreä, hieman kulunut ja täydellinen neliö. Koskaan en ole mintunvihreästä mitenkään pitänyt, mutta pöytäni oli rakkautta ensisilmäyksellä.
    Kaverina sillä on sellaisia, tiedät varmaan, pinnatuoleja. Nekin ovat kaikki hieman erilaisia, kaksi valkoista, yksi oranssi ja yksi tummanruskea. Kaikista piti tulla tasaisiksi hiottuja ja samanvärisiä, mutta oikeastaan pidän niistä juuri sellaisina. Maailmaa nähneinä.

    Toivottavasti teitäkin onnestaa! Kivalla pöydällä on kiva syödä hitaita aamupaloja ja nauttia valtavista teekupillisista lempiteetä.

  • Henriikka sanoo:

    Hei ette arvaakaan kuinka iloinen oon kaikista kommenteista ja vinkeistä. Ihan huippua lähteä pöydän etsintään, kun on vähän pohjatietoa ja -infoa. Yksityiskohdista ja ennakkotoiveistahan voi aina luistaa, kun vaan joku pöytä oikeesti kolahtaa ja tuntuu omalta.

    Meilläkin on viisi eriparituolia, joista maalaamalla ja värkkäämällä yritetään saada jotakin kasaan. Jesjes. Onnistamista toivon itsekin.

  • Anonymous sanoo:

    Hei! Katselin myös tuon tyylisiä pöytiä ja löysin sivut http://www.vilhonverstas.fi siellä oli kivan näköisiä kalusteita ja muutama pöytäkin.

    • Henriikka sanoo:

      On kyllä mukavannäköisiä. Täytynee pitää silmällä tuotakin sivua, joskin täsä kirjoituksestani on jo pian kaksi vuotta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *