Merikarhu kirkko-oppaana

 Kaukana hän, mua kaivaten

laivalla valtamerta käy seilaten  
myrskyjä päin, läpi vetten vaarallisten
Lupasi mulle tuliaisen
helminauhan tai tuoksun eksoottisen
mut näistä viis, kunhan saapuu kotiin pliis!
Joka ilta satamassa ootan ja tähyilen
jos laiva horisontin takaa saapuisi keinuen
se merikarhuani kannellansa kuljettaa
Kuulkaas tähdet, tähdet tähdet: 
ohjatkaa laiva kotisatamaan.
Myönnän, että taikauskoinen oon  
luen horoskoopit, 
luotan myös kohtaloon
jos tikkaat alitan, pelkään
et hän joutuu haaksirikkoon.
Ei kynttilästä savuketta 
sytyttää saa,
tiedäthän se povaa merimiehen kuolemaa
enteitä nään 
minne sitten käännänkin pään
(Anna Puu – Anna ja merikarhu)
Olen kesätöissä Jyväskylässä Taulumäen kirkon oppaana. Tämä rajoittaa luonnollisesti työpukeutumiseni skaalaa ja mielikuvitusta saa käyttää, jos tahtoo peittää sekä polvensa että olkapäänsä ja olla silti suhtkoht kesäinen. Kesätyöni on mahtava, joten en ole ottanut stressiä tyylimahdollisuuksien kapenemisesta vaan ollut sinnikkäästi siveellinen.
Muutama päivä sitten kirjoitin kirpputorilöydöistäni ja eräs aarteista päätyi tänään päälleni: löysä, liukas ja leveä raitapaita. En kuitenkaan tahtonut sen roikkuvan laatikkomaisesti, vaan köytin tummansini-valkoisen vaatteen päälleni vanhalla narunpätkällä, jonka joskus olen hamstrannut ties mistä ja jolle en tähän päivään mennessä ollut keksinyt kovinkaan järkevää käyttötarkoitusta. Naru sopi hyvin merimieshenkiseen kuosiin ja jalkaan tömpsäytin tottakai purjehduskengät.
Eipä tämä nyt niin kovin persoonallinen tyyli ole, mutta työasuksi varsin leppoisa ja mukava. Punaiset muovinapit korvissa tuovat vielä väripilkut muuten neutraaleissa väreissä kulkevaan kokonaisuuteen.

Ps. Pahoitteluni, etten ole saanut vielä tuota kelloa aivan oikeaan aikaan ja näin ollen julkaisukellonajat on täysin väärät.. yritän fiksaa.

Kategoriat: oma tyyli 11 kommenttia

Merikarhu kirkko-oppaana

11 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *