Keskijakaus! Mitä?

Olen pitkään kammonnut keskijakausta. Syy on siinä, että se päässäni huomaan aina peiliin katsoessani näyttävän enemmän veljeltäni kuin itseltäni. Nyt uusien tuulien puhaltaessa nostin kuitenkin kissan pöydälle ja vedin jakauksen kammalla suoraviivasti pään keskikohtaan. En osannut päättää näytinkö Hansonin veljeksiltä, itseltäni alakoulu-aikoina vai edellä mainitulta veljeltäni, mutta urheasti säilytin jakauksen paikan läpi päivän. Ja arvatkaa! Minähän melkein tykästyin siihen. Julkkikset käyttävät usein keskijakausta ehdottoman tyylikkäästi, miten he kykenevät siihen?

Anttilan löyhästi neulottu valkoinen takki pelitti hyvin Taiwanista mukaan matkustaneen ”maalitahraisen” mekon kaverina. Ohutta farkkukangasta oleva mekko on mukava päällä, mutta ilman vyötä aika laatikko. Siksipä turvauduin taas kerran ”narunpätkään”: Vyötin ohuella, punotulla nuoralla mekon vyötärön tiukalle. Sataa sataa ja vesipommit sulautuvat hyvin mekkoni tahroihin.

Lopetan kenkiin. Ne ovat rakkaat ja paljon nähneet. Löysin nämä joskus joltain Kouvolan kirpputorilta, siitä on varmaan neljä vuotta. Silloin minulle naurettiin ja sanottiin, että olen vienyt Pikku Myyn kengät. Mutta enhän minä nyt toisten omaisuutta. Ja kun reilu vuosi sitten opin lankkaamaan kenkiä, niin siitä lähtien nämä kyseiset yksilöt ovat saaneet aivan spesiaali-kohtelua. Kestävät tuulen ja tuiskeen.
-H

Kategoriat: oma tyyli 2 kommenttia

Keskijakaus! Mitä?

2 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *