Syksyinen minimatkamme Ruotsiin kera Hannan ja Villen oli vallan onnistunut. Otimme siis Sokoksen 3+1-päiviltä saamastamme alennuskupongista vaarin ja purjehdimme, jos sitä siksi voi sanoa, Viking Linella meren yli rakkaan naapurimaamme satamaan. Päivä Tukholmassa -risteilyt ovat aina olleet sopivan koomisia ja helppoja tapoja lähteä vähän irrottelemaan arjesta, ja kavereitten kanssa sitä viihtyy hyvin vaikka tylsässä ja juopuneiden ihmisten täyttämässä paatissa. Sitä paitsi lasten teema oli tällä kertaa smurffit ja sehän vasta olikin piristävää, kun kaikkien halukkaiden (=kaikkien) lasten kasvot maalattiin turkooseiksi ja kaiken kruunasi valkoinen smurffilakki. Näitä olioita siellä sitten harhaili kymmenittäin. Ellei sadottain.
Tukholma on yksi ehdottomista suosikkikaupungeistani. Tällä kertaa juhlistin tätä ilon päivää H&M:n lastenosastolta ilolla ja riemulla ostamallani heppa-paidalla! Kyllä vain, H&M:n Kids on mahtava. Hauskaa oli kun paidan ostettuani luin Colour Me!-blogia ja vastaan käveli samaa sarjaa oleva pesukarhu-paita. Joku toinen viisas on harhaillut lastenosastolle helmiä kalastelemaan. Noin muutoin harhailin aikalailla mustissani, Carlingsin Jegginssit ovat vakiokalustoa ja eräältä Tampereen kirpputorilta löytynyt ylisuuri jakkutakki hopeilla napeilla suojasi hepoparkaa tuulelta ja tuiskulta.
”Aamukahvilla” on taas hämäystä, sillä ne tilanteet ovat usein liian kiukkuisia tai muuten väsyneitä tallennettaviksi, mutta päiväkahvin nautiskelimme ihan edustuskuntoisessa mestassa: Drottninggatanin muffinssi-kahvila tuli tutuksi jo niinä aikoina, kun asustelin muutaman kuukauden Ruotsin tantereella ja sen soidinhuuto houkutteli jälleen. Sitruunajuustokakku, mansikkajuustokakku-, mustikkajuustokakku- ja dumle-muffinit päätyivät parempiin suihin. Kahvit olivat naurettavan ruikut, mutta kai se on sitä luksusta. Ainakin kun mukit olivat läpinäkyvät.
Seurani taitaa vaikuttaa jollain lailla levottomasti kanssakulkijoihin, sillä huomaan tilannekuvien olevan aina hirveää hörötystä. Tilannekuvat ovat itselleni niitä kaikkien parhaimpia, mutta toki pohdiskelen saako niiden katselijat niistä mitään irti? Nauttikaa vähintään näistä Jannen kultaisista hiushapsukoista. Ei se ehkä ole Samsonin tukka, mutta paistaa se aurinko risukasaankin. Näköjään.
Seuraavissa kuvissa näette mission: ”Otetaan lomareissun pakollinen herkkä yhteiskuva.”
Kaikkien onneksi mummo hyppäsi kameran eteen sensuroimaan liian imeläksi venynyttä sessiota. Nyt näytän havittelevan mummelilta suudelmaa. Mikäs sen ihanampaa, kun saa suukkojaan vieraille jakaa.
Päivän köpöttelyn jälkeen pehmeä ja turkoosi ystävämme toivotti meidän tervetulleiksi takaisin. Taas kerran säälin Smurffia ja hänen kollegojaan: tämänkin kolmen sekunnin valokuvastuokion aikana tuota pörröistä mahaa kävi muksaisemassa kovalla nyrkillä noin 8 kersaa. Rankan shoppailun ja haahuilun jälkeen väsymystaso oli juurikin sopiva hetken lööbailulle, ennenkuin buffet-taivas avautuisi todellisena ja herkullisena. Ruoan tarpeessahan naamoista päätellen ollaankin.
Ja vihdoin ruoka-taivas koitti. Aloin jo hourailemaan ja hakeuduin vieraan miehen syliin. Onneksi ei ollut kuitenkaan Villeä vieraampi. Ruoka maistui ja Jannekin antoi anteeksi hetkellisen hairahdukseni, kun sai kuoria katkarapuja kasapäin. Ruokateemana oli ”Girls have more fun” (??!), mikä toi buffettipöytiin sitruuna-marenkipiirakkaa, katkarapu-coctaileja, paljon suklaata, kanasalaattia, mozzarellaa ja vaikka mitä ihanaa. Niin kehräsi niin maha kuin mielikin.
Karaoken ihmeelliseen maailman ei lähdetty, sillä biisi-lista ei tarjoillut tarpeeksi J.Karjalaista eikä Virve Rostia. Humpat humpattiin ja illan vietto oli rattoisaa. Loppukevennykseksi vielä kerrottakoon, että reissun koomisin ja odottamattomin tempaus oli, kun unissani sain käskyn raahautua mahdollisimman nopeasti Jannen viereen nukkumaan. Haastavaahan oli, kun nukuimme vastakkaisten kerrossänkyjen yläpedeissä. Niin Ville sitten aamuyöllä oli herännyt kummaan kolinaan, kun minä nuorena, notkeana ja suhteellisen houreissani olin suorittanut esterataa yläsängystä toiseen. Surullisen päätöksen tämä sai, kun Janne patisti minut takaisin.
Joko kyllästyttää? Armahdan teitä ja lopetan tähän. Vielä vinkiksi kaikille:
Jos olette menossa Tukholmaan, niin älkää tuhlatko (ainakaan kaikkea) aikaanne ydinkeskustan huudeilla. Södermalmin kaupunginosa on Ruotsin Punavuori: mielettömiä vintageputiikkeja, aivan täydellisiä kahviloita, mukulakivikortteleita ja vaikka mitä. Suloisia vaareja taluttelemassa aivastelevia koiriaan ja mukavannäkösiä hipsteripoikia ajelemassa kalliilla pyörillään, jotka he ovat maskeeranneet hyvin halvannäköisiksi.
Mutta nyt taas hetkisen Suomessa! Hyvä näin.
Henriikka
havittelet suudelmaa jättiläismummolta. :D
(ps, tuo mies, jolla on sininen huppari, näyttää vähän michael ceralta.)
Eikä, nyt rupes harmittamaan että parin viikon päästä koittavalla reissulla ei tehdäkään välistoppia Tukholmassa (kuten yleensä) vaan Frankfurtissa eikä edes ehditä sieltä lentokentältä keskustaan kuljailemaan. Plöö. Tukholma on nii-iiin ihana, varsinkin syksyllä! <3
Onko toi hyttijumppa sitä uniseksiä? – kysyy Funny jo hieman uniseksinä
Voi ei, tuo mummokuva on kyllä tilannekuvien ykkönen! Ja onpas kivat nuo viinipullonkorkkikorviksetkin.
Jee tukholma on huippu, etenkin jos siihen sisältyy laivan buffetti.
ps. Smurffit on sinisiä.
Anonyymi ensimmäinen: Ei vitsit, oot ihan oikeessa! Villehän on iha tosi paljon samannäköinen, koomista.
Annastiina: Tukholma on kyllä iha sikakiva. Kyllä sä sinne vielä ehdit ajan kanssa. Ja harmi että Frankfurttikin jää välistä, sillä sekin on musta iha tosi kiva.
Funny: Ehdottomasti. Juurikin sitä. NOT.
Suvi: Itseasiassa viinipullonkorkkikorvisten teko ohje on ihan ekojen kirjoitusten joukossa. Ja munki mielestä toi mummo kuva on iha paras. Kiitos vaan hyvälle kuvaajalle, että tajusi jatkaa räpsimistä, vaikka tunkeilija saapuikin ruudulle.
Mahtijanne: Olet värisokea. Smurffit on ehdottomasti turkooseja. Ehkä siniseen taittuvia, mutta turkooseja. Hih. Buffetista olen samaa mieltä!
Haha, toi mummo kosketti! :’DDD
Ja mun mielestä MICHAEL CERA on aina näyttänyt VILLELTÄ..! :D Eli mulla tää ahaa-elämys on mennyt näin päin :D
-pyry
Mä tulen hiukkasen jälkijunassa siis! ”Tunsin” Michael Ceran kasvot ennen Villen lärviä, siksipä ehkä ahaa-elämys näinpäin.
Jättimummo rules.
Hahaha mummokuva on huippu!
NIIN ON. tilannekuvista parhaimpia.
[…] risteilyllä. Olin juuri aloittanut blogin kirjoittamisen ja raportoin retkestä naapurimaahan täällä. Nyt kolme vuotta myöhemmin sama kööri pakkaa matkalaukkunsa ja suuntaa samalle suloiselle […]