2010-luvun kasari

Perjantai-ilta ja alkuyö meni Vantaan perukoilla synttäritupareissa. Ja koska sankari on syntynyt 80-luvun puolen välin tienoilla, teemana oli se legendaarinen kasari. Muistin napata Kouvolan kodista kreppiraudan mukaani, juuri sen saman, jonka sain ehkä 6-vuotislahjaksi. Ja huh, miten rankkaa hommaa se hiustenvääntö oli! Kiitos äiti, kun jaksoit hoitaa sen duunin taannoin. Cubuksen sähkönsininen paljettimekko toimi omana asunani, kun taas Janne lainasi vaatekaapistani isäni vanhan turkoosin collegen. Siinä missä minä näytin bimbolta, niin Janne näytti nörtiltä: en ollut koskaan nähnyt häntä niin etovana. Kaiken kruunuksi kiharsin hänen hiuksenlatvansa.. Kari Tapion basisti näytti varmaan joskus melko samanmoiselta.

Ystävämme Ville näytti juuri siltä, ettei oikein tiennyt ruvetakko 80-luvun koleeksi rokkariksi, vai pitäytyäkkö edellisen vuosikymmenen turvallisissa disko-kiemuroissa. Paljetit kimaltelivat ja mieli näyttäisi kuvien perusteella olevan autuaan onnellinen. Hymyksihän se sitten kääntyi, kun Mario sai kolme tähteä ja viisi elämää ponnahti tilille.

Illan vetonaula olikin kasipittinen Nintendo ja Super Mario bros 3! Lempipelini. Mietin useampaan otteeseen, voiko mikään yhdistää niinkuin Mario, vanha kunnon kaveri. Salapaikat ja -reitit oli vielä hyvässä muistissa minullakin (vietinhän koko lapsuuteni tuijottaen veljiäni pelaamassa ja puhaltelemassa pelien sisälle tiltin tullessa). RESET RESET RESET. B-vauhti ja P-siivet, ai että.

Ei viiniä, ei mehua, ei limppaa eikä kaljaa.
En kehtaa juomia kehua,
vaan ehdotan maitomaljaa.
Kas, maito lehmäkullan luoma
on tänään otollisin ruokajuoma.
Uppo-Nalle
Illan paras tukka oli ehdottomasti rakkaalla kälylläni Hennalla: voiko kellään olla luontaisesti noin sopivia hiuksia kasariteemaan? Etenkin pannalla otsatukaksi käännetty hiusluomus on huikea. Oma kreppitukka laimeni tämän kiharapilven viekussa.
Oi 80-luku, miksi olit niin ihana ja hirveä? Herttainen ja etova? Kiehtova ja kamala?
Henriikka
Kategoriat: elämä, juhlat, kaverit 14 kommenttia

2010-luvun kasari

14 kommenttia

  • Anonymous sanoo:

    HENNA ON NIIN KAUNIS NEITONEN.

  • Anonymous sanoo:

    hei jotenkin tosi hyväntuulisen ihanan ihana postaus ! ja muutenkin koko blogi , kiitos :) taidanki tästä ruveta pelaa mario kolmosta nintendolla… :))

  • Anonymous sanoo:

    Mariot on niin loistavia pelejä. Ai että! :) Itsekin lapsuudestani ison osan käytin juurikin siihen, kuinka seurasin jännittyneenä oman isoveljeni ja isäni pelaamista ja tilttien aikaiset PUHALTELUT olivat välttämättömiä! Ja salapaikat on tosiaan vieläkin muistissa. :D Iha loistava postaus muutenkin, mutta Mariolle erityissydämet.

  • Mirette sanoo:

    Mäki haluan kasaribileisiin!

  • Allu. sanoo:

    Jes, teemabilekuvat lämmittää mun sydäntä aina! :D
    Syntyperäisenä lahtelaisena täytyy myös todeta, että johan on taas pienet piirit kun tuttuja kasvoja pompahti ruudulle.

  • Anonymous sanoo:

    Ruokapoliisi laajentaa nyt myös nintendotietouteen: EI SAA MISSÄÄN NIMESSÄ PUHALTAA KASETIN SISÄÄN AAAAA! Menee pelikasetit vaan pilalle. Kyllä se auttaa väliaikaisesti, mutta kasetin sisään menevä kosteus tuhoaa sen loppupeleissä. Ihan vaan sitä ajatellen jos haluaa pelata nintendolla jatkossakin, oma on rikki :(

    Ps. kai otitte kaikki taikahuilut ja skippasitte suurimman osan koko pelistä?

  • Ankkuli sanoo:

    Mahtavaa kun kaikki on jaksanu panostaa pukeutumiseen! Harmittaa kun on aikoinaan tullut myytyä oma nintendo pois, se olis niin hyvä viihdyke illanistujaisissa kun pääsis näyttämään (hitusen ruostuneita) taitojaan.

  • Henriikka sanoo:

    Anonyymit: suurkiitokset, minustakin tässä on fliilistä. Johtunee hyvistä muistoista. Naurattaa, kun niin moni jakaa Mario-muistoja, iha huikeeta. Ja KYLLÄ, henna on kaunotar.

    Mirette sähän voit itse järjestää sellaiset! Se takaa pääsynkin.

    Ja Allu haha, maailma, ja etenkin Suomi, on niin minimaalinen. Tuttuja teatterinaamoja, ei niin kovin syntyperäisiä lahtelaisia tosin.

    Ruokapoliisi: Tää mullisti mun elämänkatsomuksen! Mitä vitsiä. Ihmekös se meidänkin laite meni joskus rikki. Nyt on onneksi uusi ja kaksi muuta retrolaitetta niiden rinnalla. Aluksi ei kajottu taikahuiluihin, mutta loppujen lopuksi kiusaus vei, kun aavikkomaa on niin rasitttava.

    Ja Ankkuli, todellakin! Sellaiset teemakekkerit on raivostuttavia, joissa tarvii hävetä jos on panostanut. Pohdittiin kyllä ovella meidän pikkusakin kanssa, että entä jos ollaankin ainuita. Ei oltu, huh. Käy metsästämässä uusi konsoli huuto.netistä!

  • Anonymous sanoo:

    Idän ihmeet <3

  • Marika sanoo:

    B-siipi!! Hahaa, täällä kans ilmottautuu toinen, joka vietti lapsuuden katsoen kun veli pelaa :) Makeet kuteet myös!

  • Henriikka sanoo:

    Anonyymi: Idän ihmeet on kyllä herttainen. Huomen ne pääsee isolle lavalle vetään.

    Ja Marika: Se on P-siipi, ai aija. No eivaan, mehän voitais perustaa vaikka klubi niille, joiden lapsuuden muistot perustuu veljien hauskanpidon seuraamiseen. On tässä myöhemmin ehkä vähän rakentunut omaa elämääkin.

  • Marika sanoo:

    Hah meni jo kirjaimetkin sekasin kun niin innostuin aiheesta. Omaa elämää on onneksi tullut rakennettua, mutta hyväksi pelaamaan en oo koskaan vielä oppinut. Ehkä sekin vielä tulee..

  • Elinabeth sanoo:

    saaneen kertoa, että kun olin noin 8 vuotias, menin aina naapuriin pelaamaan noilla kapuloilla sellaista bubble peliä noilla samoilla örkeillä :D se oli ihan parasta!

  • Henriikka sanoo:

    Marika: Opit vielä! usko tai älä, minäkin opin ihan ok-pelaajaksi vasta tänä syksynä. ja nyt miltei vaivaa jännetuppitulehdus kun oon mättänyt Marioo.

    Elinabeth: Saanet kertoa!! ihan huikee. Saanen jatkaa, että haluaisin niin kovasti myöskin pelata erimoisia örkkipelejä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *