Vierailla kallioilla

vierailla kallioilla
missä käkkärämänty haalistuu
keskipäivän valossa
painaudun ihoasi vasten

matka oli pitkä
olen nähnyt monta ihoa
joitakin vasten painautunut
unohdin ne äsken

niin kuin nyt vielä silloin
kun päivät toistavat itseään
kun luet lehden ääneen
kun pensaat ikkunan alta kuolee
rakastan sinua 

tutuksi käyneellä
polulla kuljen takanasi
matka oli pitkä
palataan kaupunkiin myöhemmin

niin kuin nyt vielä silloin
kun päivät toistavat itseään
kun luet lehden ääneen
kun pensaat ikkunan alta kuolee
rakastan sinua 


niin kuin nyt vielä silloin
kun päivät toistavat itseään
kun luet lehden ääneen
kun pensaat ikkunan alta kuolee
(rakastan sinua)

niin kuin nyt vielä silloin
kun päivät toistavat itseään
kun luet lehden ääneen
kun pensaat ikkunan alta kuolee
rakastan sinua


– Scandinavian Music Group-

Kategoriat: oma tyyli 6 kommenttia

Vierailla kallioilla

6 kommenttia

  • Salla sanoo:

    oi. yksi lempibiiseistäni.

  • Pearl sanoo:

    ihana! haha mun takki puss<3 sopii sulle babe!

  • Malla sanoo:

    No niin, muistinpas nyt liittyä lukijaksesi! Jee! Samaan syssyyn testasin vielä sitä lehditettyä kynsi-ideaasi. sääli ettei lopputulos ollut aivan sellainen kuin piti. Tai oli, mutta… Krhm. ^^’ No, laitoin kuvan blogiini. Jos ei muuta, niin vinkki oli hieno! :D

  • Henriikka sanoo:

    Salla: Niin minunkin. Koko SMG on niin mahtava, vaikkakin välillä pitää pitää taukoa.

    Perl: Juurikin niin. Oikein on jämpti, eikä lainkaan pappa.

    Malla: HYVÄ! GOOD JOB- kohotan sinulle maljan ensi kerran kun kohotan jotakin. Hei ja tsekkasin kuvankin! eikös ne kynnet ollu vallan hyvät?

  • Malla sanoo:

    Kynnet olivat oikein onnistuneet, kunnes huomasin että olin päällystänyt ne sillä Kynnelin pahanmakuisella kynsilakalla… :D Niin siis ja en minä kynsiäni YLEENSÄ pure, mutta kun se tökötti nyt vain tarttui sormista kaikkeen siihenkin, mitä pitäisi purra! :DD Oli aika järkyttävä salaatti! ;)

  • Henriikka sanoo:

    Malla: OUNOU voi vitsi. Karseeta. Pienenä äiti aina laittoi sitä, kun purin kynsiä. Sitten kun olin 6 vuotta, niin äiti lupasi, että saan vuoden päästä korvikset jos lopetan. En ole sen kommentin jälkeen purrut enää koskaan. Tosin sitten 7-vuotiaana en uskaltanut korviksia ottaan, vaan se siirtyi vielä vuodella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *