Kuningatar

Perjantaina, 2.12, elikkäs toissapäivänä oli meitsin synttärit. Syntymäpäivät on harvinaisen huvittavia päiviä (”Jihuu, olen joskus taannoin putkahtanut maailmaan! Olen syntynyt!”), mutta niistä pitää joka tapauksessa ottaa kaik irti. Niinpä perjantainakin: Olin ostanut Tiimarista muutamalla kymmenellä sentillä alennuskorin muovisen kruunun, jonka laitoin päähän heti aamulla silmät avattuani. Herääminen oli kerrassaan luksus kaikin muinkin tavoin, sillä siskoni ja Janne herättivät laululla ja tuoden aamupalan vuoteeseen. Kello 6.45 aamukahvi oli ehkä hitusen väsähtänytkin, mutta silti lämpöö ja lempee täynnä.
Sit vähän pynt pynt, meikkiä naamaan ja teemaan sopivasti kunnon kimalluskledjut päälle. Kruunukin pysyi tiukasti päässä koko päivän. Päivä kulki leppoisasti tätä rataa:
– Koulu: Kulttuurimatkailun perusteet -kurssi
– Työhaastattelu -> uudesta duunista iloitseminen ja riehuminen
– Luksuslounas: Opiskelijaravintola UniCafe Kaivopihalla: bolognese ja spagetti
– Työpäivä: Perus 7,5 tuntia herttaista asiakaspalvelua

Tämän kaiken jälkeen olin aivan valmis hurauttamaan bussilla kotiin, hyppäämään pyjamaan ja sänkyyn. Seuraava päivä olisi taas 8 tuntia duunia, jonka jälkeen kaverilauma tulisi juhlimaan meillä tupareita. ”Parempi siis nukkua”, mietin ma. Toisin kuitenkin kävi, kun Kaivopihan jättijoulukuusen takaa pomppasivat Janne ja Roosaliina. Mita. Epäilin synttärikahveja ja pullaa, mutta suunta olikin toinen: Subwayn kautta (vege: hunajakaura, juusto, joo paistetaan, ei sipulia oliivia jalopenoa suolakurkkua, kevytmajoneesi ja makea sipuli, öljyä) Virgin Oiliin.

Virginin aulassa kelasin silmilläni läpi kaikki keikkajulisteet. Kuka soittaa ja milloinkin. 2.12…
EGOTRIPPI, ihanaa! Iha hullua, mun pitkäaikainen rakkautteni. Kaikki ne korulauseet ja syvälliset ajatusten kiekurat. Täydellinen äänenhallinta ja hyvät melodiat. Iso kahvi ja keikka sai alkaa. Onpa minulla ihana mies ja sisko.

 
Tykkään istua keikoilla ja kuunnella. Nytkin tönötin transsissa pöydässä koko illan. Tanssijalkaa ei vipattanut kahdeksan tunnin seisomatyön jälkeen, vaan saatoin vain laittaa silmät kiinni ja unohtaa ulkomaailman. Ja oli käsittämätöntä, kuinka hyvin soitti Egotrippi: vähän väliä piti muistuttaa itseään, että ne soittaa oikeasti tässä paikan päällä. Oltiin varovasti, kun hetki oli hauras. Eikä menetetty sitä.
Bussilla kotiin kello kaksi yöllä. Aamun työvuoro oli unohtunut, kun takaraivossa pyörivät biisien sanat. Vähän vanhempana, vähän viisaampana taas. 20 minuutin bussimatka riitti nukahtamiseen, kiitos siskolle olkapäästä.

Eilen illalla saimme kotiimme vielä reilu 20 tuparivierasta. Kaikilla oli jalassaan pitkät kalsarit.
Mutta se on taas sitten oma tarinansa.
Henriikka
Kategoriat: elämä, juhlat, musiikki, sisko 13 kommenttia

Kuningatar

13 kommenttia

  • Anonymous sanoo:

    Oi, sieltä se sunnuntaipostaus tuli. Hyvä että sun päivitystahtiin voi luottaa! Onkohan rässä jotain jännää telepatiaa, kun bongailin tänään Egotripiltä uusia vanhoja biisejä.

    Ps. Ääneen hymyileminen meinaa nauramista.

  • Erika sanoo:

    Oi ihana toi sun kruunu! Synttäreinä pitää aina olla kruunu päässä!

  • Anonymous sanoo:

    Hei Henriikka,

    Arvaas mitä, oon ihan uusi täällä ja haluaisin kovastikovasti kuulla sun Etiopian reissusta lisää.
    Olisko sun mahdollista tehdä siitä oma postaus?
    Tää olis mun haave.

    Olet ihana valopilikku. Jeah.

    Hoo

  • sunflouveri sanoo:

    mun mielestä ääneen hymyileminen on ennemminki semmonen hiljainen hyminä eikä nauramista niin ku anonyymi nro yksi sanoo!

  • ALINA sanoo:

    ”oltiin varovasti, kun hetki oli hauras” ah. kaunis.

  • Anonymous sanoo:

    ymmärisnkö oikein että olit toi kruunu päässä työhaastattelussa? jos, niin respektt!
    -maunokas

  • Maria sanoo:

    oi onnea! :) kruunu on ainoa oikea vaihtoehto kun on synttärit!

    cloudbusted.blogspot.com

  • Hanna sanoo:

    oi paljon onnea :—) <3 ihana ruunu !

  • Jossu sanoo:

    Onneksi olkoon :) Jotenkin ihan hirmusen herttainen postaus, pisti hymyilyttämään :)

  • Salla sanoo:

    Vaikuttaa oikein onnistuneelta päivältä!

    Itse suhtaudun syntymäpäiviin hieman samalla tavalla kuin Dexter, Maybe the reason to celebrate them is what they offer: the hope of living to see another one. Kuulostaa kyyniseltä, mutta no, kokemani valossa varsin järkevältä. Kauniiltakin.

  • julia sanoo:

    Ei oo todellista. Mun subi. Roisto.
    Syön aina tollasen, paitsi yks ero on. Mä otan sipulilla :D

  • Anonymous sanoo:

    hii olit aika söpö nuotan takakannessa!

  • Henriikka sanoo:

    Anonyymi: Sieltä se sunnuntaijuttu tupsahti. Olin eilen huonoin omatunnoin kun maanantaijuttu tupsahti vasta puolen yön jälkeen… Ounou. Ei vaan, tottakai pitää katso mite kerkiää. Ja ehdottomasti telepatiaa, Egotrippi luo uusia sähkövirtoja.

    Erika: Todellakin! Lapsesta mummoikään.

    Hoo: Oi mite kiva ehdotus. Tällä hetkellä se tuntuu vielä liian laajalta ja henkilökohtaiselta reissulta juttuaiheeksi, mutta tiedä sitten vaikka kirjoittaisinkin joskus. Aika näyttää. Tällä hetkellä tyydyn kuitenkin vain valokuviin, joita oon laittanut. Kiitos kivoista kirjotuksistas!

    Sunflouveri: Josko se olisi jotain siltä väliltä. :-)

    Kiitos ALina! oi. niin minustakin.

    Maunokas: Oivoi, nyt puhuin itseni pussiin, sillä työhaastattelu ja työpäivä meni ilman kruunua. Josko se kuitenkin korvaisi, että olin työpäivän poronsarvet päässä.

    Maria: Oot ehdottoman oikeassa!

    Hanna: Oi että kiitos! niin on minunki mielestä. Jos oot kiltisti, niin ehkä saat joskus lainata sitä. Ps. korut tuli ja olivat ah ihania.

    Jossu: Ihana kuulla kun mietin hetkisen, että voiko tätä laittaa kun oikeestaan vaan sekavia kuvia valoista ja kruunuista.

    Salla: Sitä se olikin, vaikka myös hirveää kiirettä. Ja aijon ottaa sun suhtautumisen itselleni, toihan on mainio.

    Julia: Arvaas mita, kyllä mäkin toisinaan otan sipulin. Hih.

    Anonyymi: oivoi en ookka nähnyt sitä kuvaa… toivottavasti oli ihan kelpoisa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *