Muutama viikko sitten sain oikein tuplatoivetta jutusta, jonka aiheena olisi ”päiväni kuvina”. Näitähän on nähty vaikka kuinka monessa blogissa ja täytyy kyllä myöntää, että ihan hauskoja ovat. Saamanne siis pitää, upotkaa kuvien loputtomaan suohon. Muistakaa kuitenkin huomioida, että valitsemani päivä 21.12.2011 oli harvinaisen mielenkiintoinen. Kuvasin mieluummin vapaapäivää, jolloin äksöniä riitti. Olisi tylsä tuijotella kuvia: minä herään, minä töissä, minä töissä, minä kahvitauolla, minä töissä, minä ruokatauolla, minä kotimatkalla, minä nukun…
Vapaapäivän aloitus: ihanan rauhallinen ja seesteinen. Lötkimistä vötkimistä sängyn pohjalla, suihkuun, hampipesu, pyntpynt pynt. Rakastan pitkiä aamuja.
Jannekin oli vapaalla ja päätimme viettää yhdessä päivän laatuaikaa. Bussipysäkille pääsimme kymmenen maissa ja asukseni valikoitui seuraavaa: ale-löytö-viitta/H&M, ruskeat sammarit/Monki, pepsikorkki-korvikset/Etiopian markkinat, huivi, villapaita, lapaset ja herrainkengät/kirpputori. Halusin jotakin rentoa (tiedän tiedän.. haluan aina..), jotta vapaapäivä ei tuntuisi liian kireältä liian virallisten kledjujen vuoksi.
Bussi nro 41 Töölön Torille. Kertalippu 2,5 euroa, vuorokausi 7 euroa ja kolme vuorokautta 14 eukkia. Onneksi minulla on kausikortti. Huraa Helsingin halvat sisäiset liikennemaksut. Töölön Torilla oli kuusia myynnissä. Emme jaksaneet sellaista itsellemme hankkia varisemaan, mutta valkkasimme kuitenkin suosikkimme, ihan vain silkan fiktiivisen viihteen takia.
Tupaantuliaislahjaksi ystävämme Elina oli lahjonut meitä aamiaislahjakorteilla. Aamupala jäi kotona suosiolla väliin ja nenä kuljetti kohti Tintin Tangoa. Nimikko-aamiainen molemmille ja tällä kertaa aamukahviakin sai santsata niin monta kuppia kuin tahtoi. Jukurttia, kananmunaa, croissanttia, marmelaadia, vihanneksia, leikkeleitä, juustoa, sämpylää… ja sitä kahvia. Ai että. Aamiaisseurana oli muun muassa Kunfu Pandan ääninäyttelijä sekä SMG:n Terhi, joten ihan nuijaseurassa tarvinnut aamiaistaan viettää.
Siis aivan ihana paikka. Saa tästedeskin lahjoa aamiaisilla vinkkelisvii. Nykyinen ”ei minkään värinen” -tukkanikin sointui hyvin paikan sisustukseen ja tunnelmaan.
Raitiovaunu kuljetti meidät pitkän ja hartaan aamupalan jälkeen Luonnontieteelliselle museolle. Lapsuuden ihmemaa on ollut jo kauan place-to-visit-listallamme ja nyt sille löytyi sopivasti aikaa. 3 euroa opiskelijalta ei ole paha siitä, että näkee kirahvit terassilla kahvikupposten äärellä. Täytyy kyllä myöntää, että vaikka monikaan patsas tai täytetty eläin ei hetkauta meiksiä, niin nämä kirahvikaverukset ovat ihan älyttömän pelottavia. Janne nauroi, kun en meinannut uskaltaa kävellä museon julkisivulle kirahvien pelossa. No, ne nyt ovat kuitenkin vain patsaita.
Museo oli mieletön! Maksu nousee normihintaisilta vuoden alusta kahdeksaan ja opiskelijoilta neljään. Miksi, oi miksi? Mutta tämä paikka on kyllä näkemisen arvoinen (tosin paljon näette pian jo kuvistakin…), eikä lainkaan tylsä museoksi. Tiesittekö, että norsuilla on silmäripset? Mangusti oli oma lempparini läpi kierroksen.
Museon jälkeen oli vuorossa pakollinen joululahjojen osto kierros. Näin jälkeenpäin voi paljastaa, että Jannen pikkuveikalle löytyi Snow Rocket -liukuri (MINULLE MYÖS!) ja muutama valokuva-albumille vanhemmille. Seuraavista voittekin arvata kumpaiselle päätyi Indiskan villapaita? Kummalle se siis sopii paremmin vai sopiiko kummallekkaan?
Metrolla rautatieasemalla ja rautatieasemalta bussilla kotiin. Kamppi-rautatieasema 500 metriä.. sitä tulee laiskaksi. Väsymyksen piikkiin, kuten myös sen, että Helsingin oranssit metrot ovat maukkaita. Janne oli liukurinsa kanssa näky: minusta yhtä katu-uskottava kuin kaikki skeittilautaansa kantavatkin.
Filmtownin kautta kotiin. Isännöitsijä oli muistanut ilahduttavasti joulukoristuksilla talon eteisessä. Herttainen nainen. Kotioven avauksen jälkeen iltaa meni pitkästi musisoiden, tanssien villistä (jälkeenpäin pohdin miksi?) ja pikkuisen dataillen työnurkassamme. Muutama joululahja sai päälleen paperit ja pakettikortit. Ihanat vapaapäivät, kun sitä ehtii niin paljon.
Illan päätteeksi pitsat paistumaan! Ei ehkä aivan yhtä hyviä, kuin mitä viimeksi nähtiin, mutta hyviä kuitenkin. Leffailta odotti ja Midnight in Paris oli tämäniltainen valinta. Se oli outo, hyvä ja herättelevä. Voisin ilolla katsoa toisenkin kerran. Irtokarkkipussiin valikoitui kymmentä eri karkkia, jokaista kaksi kappaletta. Tämä on yleinen taktiikkamme välttää ähky ja säilyttää karkkien valitsemisen jännittävyys. Saa nauraa. Myös valinnoille.
Sitten olikin päivä pulkassa. Pitkä ja niin letkee ja mukava. ”Enenpi tälläisiä”, sanoin minä, kun kävin nukkumaan Jannen jäädessä lukemaan Hitlerin elämänkertaa. Saa nauraa, taas kerran.
Henriikka
Aww, sulosta. :>
Tykkäsin paljon! Tuota irttariniksiä voisi kokeilla, en kyllä usko sen onnistuvan omalla kohdallani.
teitsil on ollu aika kiva päivä!
olipa paljon piristäviä postauksia ! Midnight in Paris oli kyllä upee. haluisin elää 20-luvulla, kun siellä on niin kivoja mekkoja ja pääjuttuja !
Irtokarkkipolitiikka on jännää ja itsekuria vaativaa (voisin kuvitella), ite tykkään ottaa suuren määrän mitä kovimpia ja vahvimpia salmiakkeja ja syödä niitä suu haavoilla. Riittää pitkäksi aikaa kun suu menee araksi, se salmiakkijauho kirpaisee aika paljon.
Ihana hyvän mielen blogi sinulla Henriikka! Mäkin valkkaan jostain syystä nykyään todella kummallisia irtokarkkeja. Kai sitä vanhemmiten aattelee, että mielenkiintoisempaa kokeilla välillä jotain uutta, kun pysyä aina niissä samoissa sinisissä turkinpippureissa ja lauantaipussin autoissa.. T. Henriikka
Ihania kuvia!
tosi kiva postaus =)
oi, ihana postaus! tykkään! :)
Jadyn: Meidän arki on suhteellisen suloista. Ainakin vapaapäivinä. Ainakin välillä.
Salla: Määrää voi korottaa! Toi on ihan mahtava juttu.
Kesätyttö: NO OLI! Kumpa useamminkin jaksaisi vapaapäivinä muutakin kuin käydä HM:ssä katsoo paitoja ja järjestellä keittiössä peltipurkkeja.
Hanna: NO NÄINPÄ! kyllä sitä voi kylpeä nostalgian humuissa tietämättä siitä yhtään mitn. Oli kyllä hyvä leffa.
Anonyymi: Sun salmiakkikikka on aika houkutteleva. Toissapäivänä bussimatkalla syötiin sellaisia 90-luvun lemppareita, tikkareita joissa on jauhetta mihin tikkaria voi dippaa. Tuli kieli ja suu kipeäksi.
Henriikka: AI ETTÄ MIKÄ NIMI, ei meitä oo niin turhan montaa, vaikka joitakin kyllä. Pienenä inhosin nimeäni, nykysin pidän siitä. Autokarkit on jo vähä last-season.
Amanda: Kiitos kiitos jes!
Karoliina ja Insku: Kiva että onnistui. Mietin hetken että tulikohan hitusen liian pitkäksi, mutta hyvä että piristi.
jihuu! hieno postaus! voisihan tää olla vielä pidempi…. ja näitä vois olla aika ihana nähdä lisää :3
keskiyö pariisissa oli kyllä mukaansatempaava ja hieno elokuva, voi miten rakastankaan marion cotillardia. niin kaunis. hauskat uudet vuodet!
naurattaa kovin aina välillä nää vahvistamissanat. ashoof, biliddi, hoomedsd, hautbo, perseno, ullie ja monta muuta.
oo asutte etelä-haagassa! rakastan sitä paikkaa, RAKASTAN. <3 ja tykkään hirveän paljon myös sun blogista! toivottavasti blogi pysyy pystyssä ja uudesta vuodestasi tulee yhtä hyvä ja kiva kuin tästä.
oot niin kiva.sun blogi on niin siisti. nämä postaukset on niin nautittavia!!!!!! jes jes
Hei, ihana postaus! Mäkin oon toivonu just tällasta päivä kuvina-juttua. Teillä on kyllä mahtanut olla ihana vapaapäivä. Lisää tämmöstä!:-)
Sun blogi on ihan paras, päivän piristys. Jatkathan samaan, positiiviseen tyyliisi tänäkin vuonna, pliis. Hyvää ja onnellista vuotta 2012!:-D
Korvistyttö: Minusta marion oli niiiiiin ärsyttävä tuossa leffassa. Kertoo ehkä siitä, että on onnistunut roolissaan. JA JOO, ehkäpä tämän jutun suosiosta inspiroituneena teen tälläisen joskus uudestaan. Vaikkapa ihan normaalista päivästä. Toisaalta on hyvä ylläpitää luuloa, että aina sitä elellään kuninkaallisiksi täälllä meillä päin.
Tiuku: Blogi pysyy pystyssä. Rakastan tätä kirjoittelua niin kovasti, ettei lopulle näy alkua. Ja kiitos kehuista, ne varmasti motivoivat jatkossakin. Ja etelä-haaga on naapurimme, itsehän asumme pohjoisessa.
Sini: Juuri eilen luin maraton viestisi arvonta-juttuun ja mietin, että sillä viestin aitousmäärällä ja pituudella olisi kyllä pitänyt ansaita paita. Valitettavasti lompakkoni ei kuitenkaan anna myöten. Kiitos paljon.
Anonyymi: Kiitos aivan ihanasta kommentista. Pyrin vähintäänkin yhtä hyvään sisältöön, sikäli mikäli saan yhtä ihania kommentteja myös ensi vuonna. Kuin myös itsellesi hyvää tätä vuotta!
hei mää kävin just viime viikolla tin tin tangossa aamupalalla, olipa ihanaa. ja maukkaita sämpylöitä ja croissantteja, nam!
No Kata, minä luin sun facebookista että olit ja MIETIN ETTÄ MIKSI SE EI OO KERTONNU!