arkisto:

joulukuu 2011

Parasta oli se valkosipulileipä

Talvi on surkaa aikaa muotibloggaajalle, joka on keskinkertainen valokuvaaja. Tai jonka vakkarikuvaaja on keskinkertainen. Valoisaa aikaa on ehkä kolme tuntia, jolloin päivän asu pitäisi saada kuvattua, jolloin pitäisi hienot maisemat saada kuvattua, jolloin pitäisi saada kaikki yksityiskohdat ja inspiraationlähteet kuvattua. Toivon kuitenkin kuvista olevan jotain iloa ja inspiraatiota, edes jollekin.
Talvi ja etenkin joulunaika on kuitenkin otollista aikaa ravintolailloille. Kesällä voi mennä piknikillekin, mutta talvella nauttii sisätiloista. Sitä voi mennä yksin tai kaksin, tai kasaantua pitkän pöydän ääreen kera kahdeksankymmenen muun. Höpöttelyä, hyvää soossia ja monta tuntia muutamassa minuutissa. Maljan kohotusta kaikelle kliseelle, kuten ystävyydelle, ”meille” ja ikuiselle rakkaudelle. Eikä haittaa, että lähes aina parasta on se alkupalaksi tarkoitettu valkosipulileipä.

Siinä oli taas kimallusta (kirpputorilta!), ruttuisia kauluspaitoja, kauniita juomalaseja ja pikkuriikkisiä hetkiä, joita nappasin Kellarin Krouvissa. Aika olisi myös mennä parturiin, ainakin itse inspiroiduin. Takaisin piparinleivontaan. Kun se on niin ihana tulla tänne kertailemaan arkensa huippuhetkiä ja jättää kertomatta, kuinka paha mikreeni on juuri ollut kolme päivää päällä ja kuinka suuren osan ajasta vietän myymällä ihmisille keraamisia joulupukkeja ja kuusenmuotoisia hattuja. Elämäähän se on sekin.
Henriikka

Kuinka söpö onkaan siskoni

Tämän jutun tarkoituksena on vain fiilistellä kuinka soman siskon omistankaan. Ai että, kun se on herttainen- Ai ai että. Tämä päivä on ollut yhtä häsäämistä rauhallisen aamiaisen jälkeen. Ihanaa häsäämistä tosin, sillä siihen on kuulunut kirppistä, teatteria, joulukortteja ja vaikka mitä. Pian sujahdan paksun peiton alle pakoon tuolta vaakatasossa riehuvalta myrskyltä, mutta ennen sitä kuppi glökkee (=glögiä) ja mandariineja, jotka ilahduttavat kuin ihanat naiset Tiimarin kassalla, jotka ilmoittautuvat uskollisiksi lukijoiksi. Mutta nyt se SISKO:
Lettikampaus äitin tyylillä, sisareni neuvoilla:
– Letitä ranskanletit molemmilta sivuilta toisiaan kohden (voi tehdä yksi letti kerrallaan..).
– Kiinnitä pinneillä lettienpäät toisiinsa ja integroi päähän haluamassasi risteyskohdassa käyttäen luovuutta.
– Lakkaa.
Tsekatkaa nyt noi silmälasit… Ai että ai että. No mutta, puss och kram.
Ja tiedoksi kaikille kommentoijille, että vastaukset kyllä tulevat, kun aika on suopea.
Jokainen kommentti on kullan, tai ainakin glögimukin, arvoinen.
Henriikka

Lokakuun tyyli

”Onneksi olkoon, sinut on valittu Indiedaysin lookbookin lokakuun lookiksi.”
Kerroinkin tästä jo aiemmin, eli jotakuinkin kuukausi sitten sain viestin mailiini. Onni oli kolahtanut kohdalleni ja sain kunnian olla palkittuna lookbookin kuukauden tyylistä. Yllä oleva kuva oli kolahtanut tuomareihin tälläisin meriitein:
”Ihastuttava look on rento, mutta tyylikäs. Huppu tuo nahkatakkiin käytännöllisyyden lisäksi persoonallisuutta. Hupparimaisen takin ja löysien housujen kavereiksi valitut nilkkurit tuovat asuun rokkia ja tyyliä.”
 
Palkinnoksi sain 100 euron lahjakortin Sokoksen kauneuden verkkokauppaan. Ah, mikä ihana yllätys keskelle pimeää (väärin! suomalaisen mystistä hämärää) marraskuuta. Koin hitusen hankalaksi arpoa verkkokaupan väripalkkien mukaan esimerkiksi poski- ja huulipunia ja siksi kävinkin keskustan Sokoksessa valitsemassa itselleni ne parahimmat ja tarpeellisimmat tuotteet, jotka sitten rustasin muistiin ja tilasin netistä. Ihan kaikkea ei nettikaupasta löydy, sillä esimerkiksi Make Up Storen tuotteita löytyy itse kaupasta, mutta ei netistä. Hyvinhän tuota tavaraa silti oli saatavilla ja keskityinkin meikkipussin päivittämiseen.
 
Olin hitusen hidas toimissani ja vasta muutama päivä sitten sain paketin postiin. Postikulutkin kuuluivat kauppaan ja paketti tuli lähimpään postiin onnistuneesti ja ilman kolhuja. Paketin avaaminen jännitti kuin jouluaattona, vaikka tiesinkin tasan tarkkaan sen sisällön. Tai luulin tietäväni.

Pakettin valikoitui seuraavat tuotteet:

– 3 kappaletta Clipperin teepaketteja (kyllä, nämä kuuluvat kauneuden verkkokaupan vatsa ja ruoansulatus -osioon)
– Lumene Gloss and Care -vahvistava aluslakka
– Lumene Gloss and Care -suojaava päällyslakka
– Mavala -väritön kynsilakka
– Lumene blueberry -kulmakynä
– Loreal Paris Color Appeal Trio -luomiväripaletti, 408 night&day black
– Maybelline New York Volum’express -ripsiväri, musta
– Dr.Hausckha -huultenrajauskynä, warm red
– Lumene Wild Rose kosteuttava -huulipuna, 10 nights/yö saapuu
– Lumene Wild Rose kosteuttava -huulipuna, 12 wild rose/villi ruusu
– Lumene Touch of Radiance -poskipuna, 1 radiant blush

Ja tuotteet, joista en tiennyt, mutta jotka kuitenkin paketissa törröttivät:

– Lumene radiant glow -kevyesti päivettävä vartalovoide (hitusen epäilyttää.. tietääkö joku tästä enemmän?)
– Kosteuttava huulirasva, joka nähtävästi on jäänyt kuvasta pois kovan käyttönsä takia.

No, mimmone paketti oli? Löytyikö inhokkeja tai kestokavereita? Nyt minä lähden töihin ja illalla saapuu taas kotiin lauma kavereita. Sitä se teettää, kun on siippa keikoillaan.

Henriikka

Näistä meillä löydetään ylläreitä aamulla

Meidän pikkuperheessä on ilmeisesti joulukalenteri-tyyppejä. Ainakin muiden mielestä, sillä tänä jouluna lahjaksi on tullut jo kolme joulukalenteria. Ja itseasiassa se neljäskin on muutama vuosi sitten lahjaksi saatu. Mutta oikeassahan nuo ovat, sillä oh musta on ihana avata joka joulukuun päivä monta luukkua. Seuraavassa esittelenkin kaikki nuo somat kalenderit:
1. Yllätyskalenteri 
-Yläkoulu- ja lukioaikainen kaverini Henna ompeli tämän minulle eräs joulu. Nyt syksyllä löysin tämän uudestaan vanhempieni luota ja sain idean täyttää sen Jannelle. Jos joku on hyvä ompelemaan, niin tässä mainio pohja kalenterin tekoon. Harmittelen, että se joutuu nyt pötköttelemään sohvan päällä, siis kalenteri ei Janne, kun ei viitsi naulailla liikaa vuokra-asunnon seiniin.

2. Haribo-kalenteri

 -Ohhoo karkkia! Ihania ihania viinikumeja joka päivä pikkupusseissa evääksi kouluun. Tämä oli tuparilahja ystäviltämme Alinalta ja Juusolta. Nyt odottelen kahta kovemmin aina aamuluukkua, sillä suuri 6.luukku ammotti tyhjyyttään, ja epäilen karkkien tippuneen pahvien välistä toiseen luukkuun.

3. Talo-kalenteri
– Yllätysten talo. Taas yksi tuparilahja. Tähän mennessä ihmeellisen muotoisista luukuista on tullut suklaapukki, suklaakolikoita, joulukuusenkoristeita ja epäilyttäviä muita suklaamöhkäleitä. Onnea vaan tämän talon insinöörille, sillä talon muovinen sisus on ihan käsittämätön väännös.

4. Arpakalenteri
Lapsuuden ajoilta tuttu Tippe-tonttu taas muisti minua tänä jouluna. Veikkauksen kalenteri tuli postissa tonttuterveisinä, vaikkakin käsiala on alkuajoilta lähtien muistuttanut yllättävän paljon oman äitini kirjoitusta. Niin ne tontut vaan osaa hämätä. Aijon voittaa tästä ainakin 20000 euroa.
Se siid. Kai kaikilla on kalenterit? Jos jollai ei, niin voisin hyväntekeväisyyttä harrastaen lahjoittaa yhden jollekkin. NOT. Hankkikaa omat, nythän niitä saa puoleen hintaan.
Henriikka

Pitkissä kalsareissa

Itsenäisyyspäivä. Kiitos vaareille, ukeilla, paapoille, isoisille ja -äiteillekkin. Minunkin vaari sekä ukki taistelivat sodassa, ja vaikka eihän tuota nyt osaa oikein ajatella, niin täytyypä olla kiitollinen silti. En ole mikään isänmaallisuuden perikuva, etenkin nyt kun ”isänmaallisuus” on saanut niin kehnon loiston ihan noin niiku sanana. Kiva on kuitenkin kynttilöitä polttaa ja meille pamahtaa pian kavereita kylään. Kakkuja on vielä tupareilta jäljellä ja aikaa kuomien tuloon vielä semmoinen hetki, että ehdin laitella muutaman sanasen lauantain tupareista ja miljoonasataa kuvaa.
Lauantaina meille raahautui siis 2,5 kymmentä henkilöä tupaantuliaisten viettoon. Sen piti olla oiva salajuoni viettää syntymäpäiviä salanimellä, mutta Jannepa se oli mennyt oikein laittamaan kiertoviestiä, että muistakaa meitsin syndskät. Teemana meillä oli ”pitkät kalsarit” (Kiitos Hanna N, inspiraation lähde) ja täytyy kyllä sanoa, että se sai kyllä porukan lunkiksi. Eteisessä vaan kalsarisilleen, huraa. Mikäs sen leppoisampaa, kun rennot juhlat rennoissa vermeissä.

Oli ruokaa ja oli kivaa populaa. Kolmea kakkua, pipareita, mokkapaloja, kiloittan suklaata ja karkkia, glögiä, punaviiniä, sipsiä, suklaabanaaneja, limukkaa ja iso läjä mandariineja. Joulufiilistelyä ja yleistä kuhinaa: melutaso oli mukava ja tunnelman taso myöskin.
Itse riehuin (yllä olevassa kuvassa näytän lähinnä itkeneen) Jannen punaisissa raitakalsareissa. Pitkät kalsarithan on rumat ja roikkuvat, ei niinkään fiinit ja timmit. Illan aikana nähtiin kuitenkin kaikenlaisia sovelluksia tyttöjen pitsipitkiksistä Afrikka-kalsareihin. Kalsongit kuin kalsongit, kunhan pysyvät jalassa.

Olimme myös luvanneet palkita illan karseimmat kurppapyllyt. Voiton vei ehdottomasti Lapin poika Juho (alta löytyvä sikkurasilmäinen tonttumies), joka keräsi pisteet kokovartalosukalla. Puistattaa. Takamuksen kohdalta löytyi kaikenlisäksi luukku, jonka sai napilla suljettua. Edelleen puistattaa. Olin löytänyt Tiimarista kerrassaan valloittavia palkintoja ja voittaja kruunattiinkin tähdenmuotoisella Joulupukki-rintaneulalla, jonka löysin 6:lla sentillä jämäkorista. Henkilökunta-alejen jälkeen hinta oli sen verran siedettävä, ettei talouteni kaatunut.

Janne piti vierahille illan aikana pitkät kalsarit -aiheisen tietovisan. Kukapa tiesi entuudestaan, että Etelä-Korean pressa on julistanut käyttävänsä pitkiä kalsareita sähkön säästämiseksi? Ja niin kuin kunnon joulukesteillä, niin myös meillä askarreltiin. Haastoimme porukan vääntämään kukin omalla taidoillaan alakoulu-opetuksen siivittäminä lumihiutaleita meidän olkkarin ikkunaan. Imuroimista riittää vielä ensi viikoksi, mutta niin myös ikkunakoristeita. Kiitos kaikille kauniista ja ei niin kauniista (Ville..) hiutaleista.

 Etenkin varmasti naapureille se herkullisin hetki oli illan pimetessä, kun kaivettiin kitarat ja nuotit esiin ja alettiin vääntään joululauluja. Volyymi oli kunnossa, vaikka sanat ja melodiat välillä hiukkasen hukassa. Kitara soi ja kapellimestari oli tunteellinen. Näin se homma männöö.

Ihanat ihmiset, ihana koti. 
Vaimon viisaus talon rakentaa.
Vaimon tyhmyyteen talo sortuu.
Henriikka

Kuvat: meitsi, Ville Kukkonen ja Juho Kilkki

Pink pants

Kerran satunnaisena kesäpäivänä kesällä 2011 tein UFF:ilta löydön.. nimittäin semikäheet kasarihousut. Vaaleanpunaiset, korkeavyötäröiset. Vyötäröltä tosi kireät, reisistä löysät ja kapenevat lahkeisiin. ”Sisävuori” on haalean söpöä kukkakuviota ja tikkaukset valkealla langalla. Kylläpä näissä kelpaa tepsutella. Tänään kaivoin nämä kesäiset farkut kaapin perukoilta ja yhdistelin neutraalit värit kirkkaisiin lemmikeihini, ettei kokonaisuudesta tulisi hulvaton festariasu. Miesten H&M harmaa kaulaliina rennosti kaulan ympäri, JC:n (jes sadetta pitävä!) musta takki, jossa kulkee vetoketju vinoon ja mustat maiharit. Korvissa killui kultaa ja sitä löytyi myös kaulasta roppakaupalla.
Päiväänhän kuului pankkineuvotteluja kaksin kappalein, kuten myös yksi vakuutussessio ja jouluostoksia. Kyllä näissä housuissa riitti auktoriteettia jutella asuntosäästämisen ja henkivakuutuksen hyödyistä. Jouluostokset olivat miltei jo omaa maaperää. Pakko kertoa, että oon jo ostanut niin paljon lahjoja. Melkein kaikki ja oon kriisin partaalla, että mitä teen viimeiset viikot? Nautin lahjojen ostelusta niin, etten happea saa.
Pakko paljastaa, että näissä housuissa piilee myös kamelinvarvas-vaara. Tiedättekö sen?
Korkeat housut, tiukat alusvaatteet. Eikai vain housut nouse kävellessä liian korkealle?
Onneksi on pitkä takki.
Unohtakaa äskeinen.
Henriikka

Kuningatar

Perjantaina, 2.12, elikkäs toissapäivänä oli meitsin synttärit. Syntymäpäivät on harvinaisen huvittavia päiviä (”Jihuu, olen joskus taannoin putkahtanut maailmaan! Olen syntynyt!”), mutta niistä pitää joka tapauksessa ottaa kaik irti. Niinpä perjantainakin: Olin ostanut Tiimarista muutamalla kymmenellä sentillä alennuskorin muovisen kruunun, jonka laitoin päähän heti aamulla silmät avattuani. Herääminen oli kerrassaan luksus kaikin muinkin tavoin, sillä siskoni ja Janne herättivät laululla ja tuoden aamupalan vuoteeseen. Kello 6.45 aamukahvi oli ehkä hitusen väsähtänytkin, mutta silti lämpöö ja lempee täynnä.
Sit vähän pynt pynt, meikkiä naamaan ja teemaan sopivasti kunnon kimalluskledjut päälle. Kruunukin pysyi tiukasti päässä koko päivän. Päivä kulki leppoisasti tätä rataa:
– Koulu: Kulttuurimatkailun perusteet -kurssi
– Työhaastattelu -> uudesta duunista iloitseminen ja riehuminen
– Luksuslounas: Opiskelijaravintola UniCafe Kaivopihalla: bolognese ja spagetti
– Työpäivä: Perus 7,5 tuntia herttaista asiakaspalvelua

Tämän kaiken jälkeen olin aivan valmis hurauttamaan bussilla kotiin, hyppäämään pyjamaan ja sänkyyn. Seuraava päivä olisi taas 8 tuntia duunia, jonka jälkeen kaverilauma tulisi juhlimaan meillä tupareita. ”Parempi siis nukkua”, mietin ma. Toisin kuitenkin kävi, kun Kaivopihan jättijoulukuusen takaa pomppasivat Janne ja Roosaliina. Mita. Epäilin synttärikahveja ja pullaa, mutta suunta olikin toinen: Subwayn kautta (vege: hunajakaura, juusto, joo paistetaan, ei sipulia oliivia jalopenoa suolakurkkua, kevytmajoneesi ja makea sipuli, öljyä) Virgin Oiliin.

Virginin aulassa kelasin silmilläni läpi kaikki keikkajulisteet. Kuka soittaa ja milloinkin. 2.12…
EGOTRIPPI, ihanaa! Iha hullua, mun pitkäaikainen rakkautteni. Kaikki ne korulauseet ja syvälliset ajatusten kiekurat. Täydellinen äänenhallinta ja hyvät melodiat. Iso kahvi ja keikka sai alkaa. Onpa minulla ihana mies ja sisko.

 
Tykkään istua keikoilla ja kuunnella. Nytkin tönötin transsissa pöydässä koko illan. Tanssijalkaa ei vipattanut kahdeksan tunnin seisomatyön jälkeen, vaan saatoin vain laittaa silmät kiinni ja unohtaa ulkomaailman. Ja oli käsittämätöntä, kuinka hyvin soitti Egotrippi: vähän väliä piti muistuttaa itseään, että ne soittaa oikeasti tässä paikan päällä. Oltiin varovasti, kun hetki oli hauras. Eikä menetetty sitä.
Bussilla kotiin kello kaksi yöllä. Aamun työvuoro oli unohtunut, kun takaraivossa pyörivät biisien sanat. Vähän vanhempana, vähän viisaampana taas. 20 minuutin bussimatka riitti nukahtamiseen, kiitos siskolle olkapäästä.

Eilen illalla saimme kotiimme vielä reilu 20 tuparivierasta. Kaikilla oli jalassaan pitkät kalsarit.
Mutta se on taas sitten oma tarinansa.
Henriikka

Sivupalkki-asiaa

Etenkin blogin ulkopuolella on tullut paljon ihmettelyä ja kyselyä, että mitä palkkia sitä nyt pitää painaa, että pääsee lukijaksi? Että mitä ihme laatikkoja siellä sivussa oikein tönöttää ja mihin niitä tarvitsee? Jos siellä lukijoissakin sattuisi olemaan muutama, jotka asiasta ovat hiukkasen (paljon) pihalla, niin ajattelin nyt kertoa kaikista palkeista pari sanaa. Ne joille asia on pässinlihaa, niin voivat ohittaa jutun ilolla ja riemulla.

1. ”Liity tähän sivustoon”

Blogger on hakukoneyhtiö Googlen omistama blogipalvelu. Itsellänikin on siis Blogger-pohja tässä touhussa, näin ollen siis ”blogspot”-loppuinen osoite tarkoittaa Bloggerin pohjaa. Bloggerilla on oma lukijasysteeminsä, johon voi liittyä helpoiten Google-tilin avulla, eli syöttämällä kenttään gmail-sähköpostiosoitteensa. Tämä lukija-ryhmä on niin sanotut ”julkiset lukijat”. Sivuston reunalle ilmestyy pieni kuvakkeesi, jos olet kuvan itsellesi ladannut, ja valitsemasi nimi tulee näkyviin vietäessä hiiri kuvakkeen päälle. Itse käytän Bloggerin tiliä seuratakseni aktiivisimmin lukemiani blogeja ja sieltä myös muut pystyvät tsekkaamaan lempparini.


2. ”Seuraa blogilistalla”

Blogilistaa voi käyttää lemppariblogiensa seuraamiseen, uusien blogien etsimiseen ja listojen selailuun. Rekisteröityminen on ilmaista ja kuka vaan voi lisätä oman bloginsa listalle. Rekisteröityneenä voit merkitä omat suosikkisi listallesi ja näin saat ilmoitukset seuraamiesi blogien uusista päivityksistä ja listoilta voit nähdä suosituimmat suomalaiset blogit. Blogilista.fi
3. ”Seuraa tätä blogia bloglovin'”

Blogilistan kaltainen blogisivusto, jossa voit seurata lempiblogejasi iisisti ja kätevästi. Saat ilmoitukset uusista merkinnöistä lempiblogeissasi ja voit esimerkiksi tykätä profiilillasi yksittäisistä kirjoituksista eri blogeissa. Bloglovin on kansainvälinen, joten vaikka asetukset ja tekstin saa suomen kielellä, niin bloglovinin kautta pääset käsiksi myös ulkomaisiin blogeihin, mikäli ne kiinnostavat,
4. ”Member of Indiedays Lookbook”

Tästä oonkin selitellyt toisinaan. Elikkä elokuussa minua pyydettiin mukaan Indiedayssin Lookbook-palveluun. Tästä lisää voitte lukea elokuun jutusta: Täältä voi lukea lisää tästä. Mua saa ain välillä muistaa sydämillä ja tiedän, että jokunen joskus on sitä harrastanutkin. Pus!
Olinko hivenen epäselvä, sekoittiko vaan enenpi? Josko jollekkin tämä avautui pikkuisen. Pliis?
-Henriikka

Euron takki.

Kiitos Vastuunkantajat Ry:n kirpputorille Hämeentielle, Paavalin kirkon huudeille. Teette hyvää työtä ja vielä myytte kunnon kledjuja halvalla. Löysin leopardikuvioisen puolitoppatakin VITSI EUROLLA. Ihan mielissäni kannoin sen tiskille. Kaikki vaatteet, lukuunottamatta kunnon toppatakit ja kengät, myydään euron kipalehintaan. 
Ja toi takki, onhan toi nyt hullun bile. Eihän se mikään pörröinen, trendikäs leopardi-tekoturkki ole, vaan retroa mummonvanhaa tavaraa, mutta sitä parempi. Vaikkakin pörröinenkin kelpaisi. Kangas on ommeltu tikaten salmiakeille, napit on päällystetty samalla kankaalla, kuin itse takkikin. Ei mitään turhia muotoonompeluja, vaan perinteisesti teltta-/laatikko-tyyliin. Nappaako?
Pakko lopetella, kun luennolla kökötän ja Flow-festareiden tuottaja kertoo duunistaan. Sikamielenkiintosta. Onha se nyt mieletön kokonaisuus koko fest, ja mitkä kiinnitykset ens vuodelle. Kyllä, sanon minä.
Henriikka

Joulusiivous

Meillä joulusiivous tehtiin marraskuun lopussa. Eilen oikein repästiin, kun imuroitiin, luututtiin lattiat, tuuletettiin vuodevaatteet ja tampattiin matot. Ai että tätä puhtautta! Että vielä voisin hiukan ärsyttää niitä, joilla tämä on vielä edessä, niin kerronpa, että pesin vielä kahvinkeittimen, mikron ja jääkaapinkin. Tavarat sohville ja pöydille ja imuri kauniiseen käteen. Inhoan imuroimista.
Mutta niin se vaan ilta sujahti siivoillessa. Että kaikki pääsisi joulun makuun ja sen ytimen äärelle, niin laitanpa teille siivouskuvia kaikessa turhuudessaan. Nyt joulukoristeet odottelee ripusteluaan ja tarkkasilmäisimmät voi löytää kuvista jopa esillepääsyä odottelevan olkipukin tallissaan.
Ehkäpä lähipäivinä saan tänne kuvia muutamista joulukoristeistamme. Vaikkakin sikaoksettava ajatus, että mun ja Jannen eka joulu avioparini ja heti meillä on sitten pahvilaatikko joulun jälkeen, johon kerätään joulunrippeet. Sellainen kömöpahvinen, mihin kirjoitetaan huonolla mustalla tussilla ”Joulujuttuja” ja viedään ullakolle. Ollaan sitä niin keski-ikäisiä, niin keski-ikäisiä. 

Kivat varpaat noi mun lyhyet ja harottavat! Millaiset teillä on? Tämä oli vitsi, älkää kertoko. Tai no antaa tulla, jos tuntuu oikealta tähän hetkeen.

Henriikka

Mainoksia oikeella boogiella

Mainoksien vaikuttavuus vaihtelee ihan hurjia määriä, niin kuin tiedätte. Olen ennenkin kiinnittänyt huomioita mainoksiin ja mainontaan, esillepanoon ja esimerkiksi erilaisten pakkausten ulkoasuun, mutta etenkin koulussa käymäni ”kuvallinen ilmaisu ja graafinen suunnittelu” -kurssi avasi silmiäni: Ennen olen vain ajatellut, että ”tämäpä se vasta on hieno pakkaus”, mutten ole osannut luetella syitä. Nyt tiedän, mikä on päätteellinen ja mikä päätteetön fontti, mikä on palstajako ja osaan alkeet graafisesta suunnittelusta. Esimerkiksi Clipperin teet ovat onnistuneet käsittämättömän hyvin ulkoasussaan ja kokonaisuudessaan, toinen onnistunut on Wool and the Gang.
Kauppoja kierrellessä eteen tulee vaikka minkä näköistä kuvastoa. Siinä missä ennen mentiin perinteisellä Ellos-jytkyllä tai ilmaisjakelulehdillä, nyt rinnalle on kivunnut mielettömiä luomuksia. Ulkoasu, tuotteiden ja merkkien brändäys ja omaleimaisuus, sekä muut visuaaliset elementit ovat tärkeitä myös muotisysteemeissä. Esteettisyyttä ja persoonaa hakevat kuluttajat tekevät ostopäätöksiä varmasti paljon mieluummin siistin katalogin, kuin halvannäköisen paperinpalan kanssa.
Tässä kaksi kuvastoa, joista olen lähiviikkoina syttynyt:
1. Weekdayltä napattu, syksy/talvi 2011: Ihan mieletön vihkonen, jokaisella aukeamalla kaksi tyylikästä kokonaisuutta ja värit kulkevat vaaleista tummiin ja värikkäisiin. Tämä on juuri sellainen kuvasto, josta tekee mieli tehdä tauluja.
2. Wescin kuvasto 2011: Tämä on siitä huvittava, etten ole omistanut Wescin vaatteita sitten lukion ensimmäisen ja silloinkin taisin omistaa vain yhden hupparin. Eivät siis ole lempparikuteitani, mutten voi kieltää, etteikö katalogi houkuttelisi. Perinteiseen lehtimalliin turvautuminen ei ole huono juttu, jos sisältö on hienosti suunniteltu ja painettu. Great job.
On varmasti miljoona muutakin hyvää, mutta tässä oli kaksi. Kuvastoissa on se hyvä puoli, että ne lähtevät useimmiten mukaan maksutta. Ne sopivat askarteluun, sisustukseen tai vaikka vain tsiigailuun.
Tänään on siivouspäivä, eli takaisin hommiin. Kaiuttimista soi Jouluradio.
Henriikka

Lasten paidassa

Ei vitsit kuomaset! Tsekatkaapa nyt tovi minkä löydön tein kirppikseltä: Surfing-Snoopy, ai että mitä riemua! Vaaleanpunainen napapaita löysi kaverikseen pitkän farkkuhameen. Inhottaa ajatuksin farkkuhameista, mutta jotenkin olen onnistunut vetämään tuon kipaleen seulasta lävitse. Mutta surfing-Snoopy, en pääse tästä yli. Joku urpo myi kalliin aarteen mulle yhdellä eukilla. Siellä se vaan Metka-itsepalvelukirpputorin hyllyllä pölyyntyi. Myyjä nauroi ostoksilleni, enkä vieläkään käsitä miksi.
En vieläkään keksi syytä myyjän naurahteluun. Mutta se oli samankaltaista naurua, kuin Tiimarin asiakkaiden hihittely, kun myyn heille pakkauspaperia, teippirullia ja postikortteja pehmoiset poronsarvet päässä.
Henriikka

Aamusta iltaan

Menossa aamusta iltaan. Jalat ovat kuitti ja mieli menee ihan omiaan. Pahoitteluni, ettei sanottavana ole kuin joitain lyriikoita. Mutta ei kai sitä väkisin, jos helpompi on vaan liittää kuvia matkoista pois sekä takaisin kotiin ja kopipastaa rinnalle ”Egotripin Varovasti Nyt -lyrics”.
Huomaatko kun tulee pimeää
katuvalot ylle syttyvät
tiellä rekat ohi kiitävät
on kiekko täynnä elämää

Kaukana kerrostaloissa
ihmiset pienissä lokeroissaan
puuhailevat juttujaan
kato äiti mä en pidä kii

Hei varovasti nyt, tää hetki on hauras
yksikin tuulenpuuska ja menetät sen
Varovasti nyt, tää hetki on hauras
varovasti nyt tai sä menetät sen

Ihmiset kaupan jonoissa
ihmiset liikennevaloissa
moottoritiellä kohti kotiaan
kaikilla kohdaltansa sama määränpää

No, mä seison sillan kaiteella
katselen alas noita autoja
mä tulen toisiin ajatuksiin
on kädessäni kaikki mitä tarvitsen

Hei varovasti nyt, tää hetki on hauras
yksikin väärä sana voi tuhota sen
Varovasti nyt, tää hetki on hauras
varovasti nyt tai sä tuhoat sen,

Nukkukaa hyvin.
Henriikka

Löytöjä loppikselta

Lauantai pörrää mukavasti. Pitkän aamukahvin jälkeen pitkä työpäivä, jonka jälkeen joululahjapohdintaa, suklaakanelimanteleita ja kaurakeksejä. Sain vihdoin viime sunnuntaisen kirpputorikierroksen hankinnat kuvailtua ja tässäpä näitä nyt on vino pino:
Ruudullinen jakkutakki. Ehkäpä hyödynnän tätä aattoillan asussa.
Kolmården djurpark-paita. Sikahelmi.
Vanha tummansininen mekko. Näyttää hyvältä vyön kanssa.
Glitterneule. Erityisesti tykkään helmikauluksesta.
Ahhah miten retro-tuulitakki. Parasta antia ovat olkatoppaukset.
Kerrankin hyvännäköinen turvaliivi lenkkipolulle. Nike.
Miesten liivi. Hirmusen leveä, hirmusen kiva.
Zaran kappale edustaa hempeämpää liivityyliä.
Ikonitaulu. Tästä sainkin pulittaa muutaman eurosen enemmän. Kannatti.
Raidallinen myssy, pannunalunen ja tarjotin. Sopivan satunnaisia ollakseen hienoja?
Peltipurkki joulupipareille ja Domino-peli. Koska se nyt vaan on Domino-peli.
Mita mita mita mita tykkasitte?
Henriikka

Vierailla kallioilla

vierailla kallioilla
missä käkkärämänty haalistuu
keskipäivän valossa
painaudun ihoasi vasten

matka oli pitkä
olen nähnyt monta ihoa
joitakin vasten painautunut
unohdin ne äsken

niin kuin nyt vielä silloin
kun päivät toistavat itseään
kun luet lehden ääneen
kun pensaat ikkunan alta kuolee
rakastan sinua 

tutuksi käyneellä
polulla kuljen takanasi
matka oli pitkä
palataan kaupunkiin myöhemmin

niin kuin nyt vielä silloin
kun päivät toistavat itseään
kun luet lehden ääneen
kun pensaat ikkunan alta kuolee
rakastan sinua 


niin kuin nyt vielä silloin
kun päivät toistavat itseään
kun luet lehden ääneen
kun pensaat ikkunan alta kuolee
(rakastan sinua)

niin kuin nyt vielä silloin
kun päivät toistavat itseään
kun luet lehden ääneen
kun pensaat ikkunan alta kuolee
rakastan sinua


– Scandinavian Music Group-

Vetoketjuista asusteita

Kaamos kaatuu päälle: silmät ei meinaa aueta aamuisin, alan kaikkien epäilyksien jälkeen harkita kirkasvalolamppua, pohdin vitamiineja ja selailen halpalentoja kuuman auringon alle. Ja kamalankamala juurikasva alkaa puskea päälle. Minä fiksuna likkana värjäsin alkusyksystä tummemman tyven, jotta talvitukka ei näkyisi. Aurinko kun ei talvisin pääse vaalentamaan haalentamaan hiuksia. Meni muutama viikko ja MITA. Minulle alkoi kasvoi vaaleaa tyvikasvua. Ideani kaikessa nerokkuudessaan menetti hohtonsa.
Onneksi on kaikenmaailman hiusasusteita. Ihan en ole vielä saanut rahoja kokoon kampaamokertaa varten, mutta kovasti pusken kassahommaa. Sitä odotellessa saan hyvän syyn ottaa käyttöön kaikki hiussysteemini ja -laitteeni, jotka ovat jääneet epähuomiossa vähälle käytölle. Huivit, pannat, pinnit ja muut pääsevät keräämään huomiota ja samalla siirtämään huomiota poispäin kuontalon juurestani kasvavasta vaaleasta palkista.

Onko kellään vinkkejä pääkaupunkiseudun kampaajista? Mikä ja kuka on laadultaan ja hinnaltaan jees?
Henriikka

Lautapeli-fiilailua

Monopoli on taloustieteessä tilanne, jossa markkinoilla on vain yksi tietyn palvelun tai tuotteen tarjoaja. Monopolille ominaista on siten kilpailun puuttuminen ja usein tästä johtuva epäluonnollisen korkea hintataso sekä täydelliseen kilpailuun verrattuna liian vähäinen tuotannon määrä. Useimmiten voittoa maksimoidessaan monopoliyritys rajoittaa tuotantoaan markkinahinnan nostamiseksi. (Wikipedia)
Lapsuudessani pelasimme lautapelejä usein isoveljieni kanssa. Kaikkien kunkku oli Monopoli. Ensimmäisen kerran pääsin mukaan ehkä 7-vuotiaana (silloinhan se markkina- ja bisnestietoisuus on huipussaan, u know) ja siitä lähtien Monopolia sitten väännettiin usein monta tuntia. Pikkusiskoni oli kolme vuotta minua nuorempi, eikä häntä tietenkään voinut päästää mukaan peliin: liian nuori, liian tyhmä.
Pari viikkoa sitten Kouvolassa käydessäni pohdittiin toisen veikkani kanssa, että olispas nastaa pelata ”Monskeponskee” (älkää kysykö). Kaksin olisi kuitenkin vähän tylsä pelata, joten kysäisimme äitiä mukaan. Hän oli kiireinen: OU NOU, kuinka käy pelisession? Olihan Roosaliina toki kotona, mutta hän on liian pieni ja tyhmä. Hiljalleen ahaa-elämys kuitenkin valtasi meidät: Hiljalleen täysiän saavuttanut siskomme ei ollutkaan enää se vaippapylly ja saattaisi jopa olla mahdollista, että hän hahmottaisi pelin idean. Päätimme ottaa riskin.
Lähtötilanne oli raju: Sekä hattu, kenkä että silitysrauta lähtivät tavoittelemaan voittoa. Paras pelinappula on tietenkin se, joka pysyy hyvin pystyssä, eikä kaadu liu’uttaessa sitä etiäpäin. Meidän säännöillä pienimmän luvun heittänyt aloittaa, ensimmäisellä kierroksella ei saa ostaa ja vapaapysäköinniltä voi saada kerrallaan korkeintaan kymppitonnin.

Henki meinasi salpaantua, kun heräsimme veljeni kanssa todellisuuteen: Roosaliinahan osaa pelata. Ensimmäiset talot pystytettiin piakkoin. Pystyimme vielä nauramaan kiusaantuneesti, kyseessä oli kuitenkin säälittävä kaksikko Korkkis ja Kasse. Pikkusummia..

Peli oli piinaava: meidän vanhempien ja viisaampien oli pakko aloittaa tiivis yhteistyö pikkurääpäleen selättämiseksi. Hotellit nousivat monelle ruudulle. Mutta mitä, yhtäkkiä pikkusiskomme pystytti punaiset talot myös Erottajalle sekä Mannerheimintielle. Kuinka hän teki sen? Esplanadin valloitukseni eivät paljon lohduttaneet, kun vastassa oli 40:n tonnin uhka. Erottajalla oli sauna lämpimänä, ja sinnehän me lopulta kosahdimme. 
Olen surkea häviäjä. Heittelin pelinappuloita, enkä suostunut siivoamaan. Kiitos ja anteeksi.
Henriikka

Kaikki jauhaa denimistä

Oon odotellut tässä, koska denim menisi pois muodista. Ei sillä, että sen mun mielestä pitäisi jo lopahtaa, mut johan tässä on jo pari vuotta hiihdelty farkkupaidoissa. Aina vaan julkkikset kuljeskelee löysissä farkkupaidoissa tai tiukoissa farkkuliiveissä. Ehkä last season, mutta se ei vaikuta häiritsevän. Eikä minuakaan. Jannen vaatekaapin vaaleansininen kirppis-löllykkä houkutteli ja nappasin sen päälleni. Kun miesmallisen paidan yhdistää tiukkoihin housuihin ja nilkkureihin, niin kokonaisuus on taspainossa. Korvissa roikkuivat pitkät (ja painavat, ai ai korvani) ketjukorvikset ja nutturan töräytin hetken mielijohteesta täysin vinoon. Ei jaksa aina olla niin tosissaan.
On kyllä huvittava juttu, että kun muotipiireissä puhutaan farkusta, niin sitä kuuluu sivistyneesti kutsua denimiksi. Huh huh, onhan se nyt aivan ääliömäinen sana. Ei sentään yhtä naurettavaa, kun käyttää ”joustava”-adjektiivin tilalta sanaa ”fleksiibeli”. Anteeksi mikä?
Have a nice day.
-H

Bussilukemista kynsiin

Tähän ollaan tultu. Aijon heittää teille nyt pienen kynsivinkin, joka syntyi ahaa- ja huraa-elämyksestäni, kun ymmärsin, mitä desifiointiaineella voi tässä lajissa tehdä. Pidemmittä puheitta ohjeet sanomalehti-kynsiin:

1. Lakkaa pohjalakka, jonka päälle yksi tai pari kerrosta yksiväristä, vaaleaa lakkaa.
2. Odota kynsien täydellistä kuivumista. Varaa sanomalehteä ja desifiointiainetta, jossa on alkoholia.
3. Revi tai leikkaa sanomalehdestä kynnenkokoisia paloja. Kostuta desifiointiaineella läpikotaisin.
4. Aseta kostea paperinpala kynnen päälle. Painele paperia kynttä vasten niin, että teksti irtoaa. Varo, ettei paperi kuitenkaan kuivu liikaa tai se tarttuu kynteen kiinni. Huomioi myöskin, että paperi ei saisi liikkua, jos tekstin halutaan pysyvän selkeänä.
5. Anna tekstien kuivua. Lakkaa läpinäkyvällä lakalla, jotta teksti ei irtoa.

Niin kui näkyy, ei homma ole ihan helppoa: etusormeen jouduin toistamaan homman, kun teksti ei meinannut tarttua. Oikean ajoituksen löytäminen on hankalaa ja muutamaan kynteen meinasi jäädä tekstin lisäksi vähän paperiakin. Sen sai kuitenkin pienellä määrällä vettä liotettua pois. Harjoittelu tuotti tulosta ja luulen, että seuraava kerta menisi jo vallan mainiosti.Voisin myös kokeilla aluslakaksi mattaa, jotta teksti pääsisi paremmin oikeuksiinsa. Ja vaaleanpunainen taustavärisi voisi olla herttainen.

Jos joku meinaa kokeilla, niin kertokaahan ihmeessä kuinka onnistui!

Henriikka