Ikkunaostoksia ja pullavanukasta

Takaisin viikonlopun tunnelmiin. Vietin aivan ihanan päivän aivan ihanan äitini kanssa. Tarkoitus oli haahuilla sopivasti, juoda pitkät päiväkahvit, syödä hyvin ja kierrellä pikkuisia putiikkeja muuten vaan. Loppujen lopuksi tiemme johtivatkin Punavuoren pikkukatujen äärelle. Tein myös tärkeän havainnon lauantaina: olen ehkä kasvanut pikkuisen, sillä ehkä ensimmäistä kertaa nautin ikkunashoppailusta. Sehän on aina ollut se tylsin asia! Omistaminen on se thing! Mutta ei olekaan, monet kaupoista oli jo iltapäivästä kiinni ja minä vaan tuijottelin, ihmettelin ja ihastelin. 

Jos joku lähtee samanmoisesti kuljeskelemaan urbaanisti jonain kauniina päivänä, niin suosittelen lämpimästi pientä karkkikauppaa nimeltä ”Sweet heart”. Siis sydämeni tipahti sen pienen kiskan lattialle ja muuttui vaahtokarkiksi. Lasipurkkeja täynnä eri värisiä karkkeja, suklaarasioita, marmeladeja… Valitsimme muutaman karkin ja vaikka niitä olikin vain neljä kappaletta kummallekin suulle, niin oh, se oli elämys.
Perjantaista synttärikampausta en ollut jaksanut avata, niinpä lisäsin muutaman pinnin ja hiihtelin siinä onnellisena myös lauantain. Pääskyskorvikset tasapainottivat muuten suhteellisen äijää lookkia. Vanhoihin farkkuihin, kenkiin, laukkuun ja nahkatakkiin yhdistin uuden puhtaankeltaisen ohuen neuleen. Jotain uutta, paljon vanhaa.
Ylläoleva Livin-kauppa Kampin tienoilla kuuluu myös suositeltuihin paikkoihin. Olisin voinut ostaa kaiken. Mutten ostanut, huraa. Perämiehenkadun Moko Marketista ostettiin kuitenkin ne pitkät kahvit ja ihana uusi tuttavuus: pullavanukas! Hillon ja vaniljakastikkeen kanssa se puoliksi syöty palanen oli kuin taivas. Etenkin kun sitä sai syödä Mikko Kuustosen ja Jipun pöytien välissä. Haha.

Kotimatkasta tuli hulvaton, kun nauroimme koko matkan sille, kuinka bussikuski kysyi äidiltäni haluaako hän lasten vai aikuisten lipun. Anteeksi, mitä? Väsyneinä nauraen raahauduimme kotiin tekemään tonnikalasalaattia ja katsomaan tuhannen kerran ”Cider house rules”. Mikä mainio päivä.

Henriikka
Kategoriat: elämä, kahvilla, perhe, ruoka ja juoma 28 kommenttia

Ikkunaostoksia ja pullavanukasta

28 kommenttia

  • Korvistyttö sanoo:

    ihana keltanen neule! ja nuo spectrat, nuo ihanat spectrat. aluks en lämmennyt niille yhtään, mut nyt ne on vilkkunutkin useammassa postauksessa… MIE HALUUN!

    • Henriikka sanoo:

      KIITOS. Minäkin aivan aluksi ihmettelin koko Spectroja, mutta sieltä se rakkaus vain kasvoi. Sinähän voit pyytää ne joidenkin seuraavien juhlien lahjaksi, eikö?

  • MJ sanoo:

    oot helmi spuge !

  • Anonymous sanoo:

    oi sun äitis on maailma kaunein! huhhuh, aivan upea.

  • Inka sanoo:

    Ihana asu, näytät suoraan jostain kasarilta repäistyltä! Ja se oli siis kehu.

    • Henriikka sanoo:

      Haha, tuo oli kyllä juuri niitä kommentteja, että se riippuu niin kovasti sanojasta, että onko kehu vai ei. Mutta kiitos, minä myös vastaanotan sen suurena kehuna!

  • Valma sanoo:

    tiiän että se flashdance-typy on sun tyylilemppareita ja näissä kuvissa on kyllä just sellaset vermeet, kun sillä vois olla! pus.

  • neila sanoo:

    Ikkunaostokset on parhaita! Mut miten voittekin olla sun äidin kanssa niin samannäkösiä, whoa.

    • Henriikka sanoo:

      Ai ollaan samannäköisiä? Meitä ei kyllä niin kovin usein sanota samannäköisiksi, etenkin kun äitillä on vielä rillitkin. Mutta hassua.

  • Wsofia sanoo:

    Sun äiti näyttää sun äidiltä, siis just siltä että ilmankos oot just tollanen höpönassu.

    • Henriikka sanoo:

      Kuinka söpö kommentti. Tämmöiseksi oon nyt vaan kasvanut ja kehittynyt, hassuksi höpönassuksi. Kiitokset vaan äidille. tsih.

  • Tara sanoo:

    Hahaa! Noi on just parhaita, kun luullaan vähä nuoremmaksi kuin on. :) Kyllä meidän mumma ainakin tykkäs ku sitä luultiin mun äitiksi. ;)

    • Henriikka sanoo:

      Niin on huippuja! Tämä meni tosiaan jo vähä överiksi kun pian 50-vuotias äitini olikin yhtäkkiä korkeintaan 16-vuotias.

  • melbel sanoo:

    en hirveesti blogien lukua oo harrastanut, mut tää sun blogis on kyllä aikamoisen huippu ! taidan itsekkin suunnata pienelle retkelle rödbergin huudeille heti kun on vapaa kevätiltapäivä:)

    • Henriikka sanoo:

      Hei ihana melissa, katsoinkin että olit siirtynyt oikein pikkukuvaksi sivupalkkiin! Kiitos sulle ja oioi mene ihmeessä kävelylle ja muista haaveilla niistä kattohuoneistoista.

  • Anna sanoo:

    Hihih..äitisi varmaan hihitteli lopun päivää?
    Aikoinaan minuakin pidettiin pitkään alaikäisenä – vähintäänkin. Oli se makeeta.
    Samanlaisella shoppailureissulla olin tyttären kanssa minäkin lauantaina ja kierroksen lopuksi herkuteltiin kahveilla. Mukavia tuollaiset äiti-tytär sessiot.

    • Henriikka sanoo:

      Haha, hän kyllä hihitteli hyvin paljon vielä seuraavanakin päivänä. Äiti-tytär-aika on mahtavaa! Huomaa että on kasvanut vähän enemmän aikuiseksi, kun se tuntuu jo niin kovasti ystävyydeltä. Saa olla kiitollinen hyvistä väleistä.

  • Sita sanoo:

    Vitsi miten ihania kuvia taas!

  • nea sanoo:

    Oi vitsi! Missäpäin tuo karkkikauppa mahtaa sijaita? Palan halusta päästä käymään siellä oman äitini kanssa!

  • Anonymous sanoo:

    Moi!! Blogisi on tosi ihana<33 Voisitko laittaa ohjeen noista kihara hiuksista miten teit ne ja laitoit ylös päälaelle ne kiinni? Kiitos paljon jos voisit!
    <33

  • Anonymous sanoo:

    <33 Siitä saakin uuden kampauksen minne milloinkin:D Kiitos!Keksitkö sen ihan itse?? ;)

    • Henriikka sanoo:

      No keksin kyllä! Tai että kuinka se toteutetaan. Mutta kyllähän noita on näkynyt ain välillä muidenkin päissä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *