huhtikuu 2012
Origamy Green Berry Tea by artist Nathalia Ponomareva. |
Hanger Tea: Tea-shirts by Soon Mo Kang. |
Niin kuin otsikko kertoo, niin uudet kengät hurraa! Taapersin eräänä myrskyisenä päivänä viime viikolla Forumiin tihkusadetta karkuun, ja Monkin ikkunoissa kiiltelivät kauniin värikkäinä Mid-Season Salen kyltit. Edelleenkin oksentelen koko ”Mid-Season-Sale”-sanalle, mutta tyhmäkin sen tiedostaa, että se merkitsee halpoja hintoja. Hyllyllä odottelivat kesäiset, kiilapohjaiset remmikengät. Sydämeni sujahti remmien väliin. Sovittelin ja sovittelin, mutta ne olivat yhä vain liian suuret, eikä pienempiä ollut jäljellä. Pakko oli pakata sydän mukaan ja poistua liikkeestä.
Aleksanterinkadun Monkiin mars! Kiersin koko kaupan, mutta kenkiä ei löytynyt. Menin kassalle kysymään ja sain yllättyneen vastauksen: ”Ai, ne viime sesongin kengät! Onko ne alennuksessa?” Minun onnekseni siellä ei oltu muistettu laittaa niitä esille, ja oikeankokoisia pareja odotti useampi. Kiitos Monkin ihanat myyjät. Näin päättyi tämä onnellinen tarina.
Mukavaa illanjatkoa teille toivottelee Henriikka. Se sama vanha.
Syvänsininen samettilaukku hopeiselle hihnalla, 1 euro. |
Sinapinkeltainen kauluspaita, 1 euro (tämä haisi niin paljon tupakalle, että kuolin hetkeksi. Tuuletus pelasti). |
Aarikan suola- ja pippurisirottimet, yhteensä 4 euroa. |
Vanha lasikupu, 1 euro & Pienet, säälittävät norsunpojat, 20 senttiä. |
Jihaa! Mighty Ducksin lippis, 3,5 euroa. Onnistuin tinkimään. |
Hepo-lasinaluset, yhteensä 1 euro. Käytänkö koskaan lasinalusia? Ehkä tulevaisuudessa. |
Vanha peltinen sirkusauto. Takaluukkukin aukeaa! Hintaa en muista. |
Värikäs pikkulaukku, 4,5 euroa. |
Lemppareita? Niitä on ain hauska inttää. Ja inhokkeja myös. Keltaisen paidan tulette varmasti näkemään piakkoin asukuvissa, kuten myös lippiksen. Mutta, mutta mutta, nyt siihen jännittävään osioon.. nimittäin arvonnan voittajaan. Osallistujia oli ihan hirvittävä läjä, kuten myös kommentteja. Erittäin arvokkaita ajatuksia ja mielipiteitä, ja niihin aijon myös palata.
Oikeudenmukaisen arvonnan jälkeen voittajaksi itsensä hiihteli kuitenkin Julia seuraavalla kommentillaan:
Mä seuraan blogeja enimmäkseen kuvien takia, mutta sun blogi on ihanin juttujen takia! Tai siis on sulla tosi kivoja kuviaki, mutta niinko muissa blogeissa en välttämättä aina jaksa lukea kaikkia tekstejä (vaikka oon iteki kauhee jaarittelija) vaan ihailen vaa kuvia, mut sun blogista täytyy eka lukee kivathöpöt tekstit ja sit kattoo kuvia :—) Sulla on ihanan pirtee kirjotustapa, jos sun puhetapa on samantyyppinen ni oisit hauska opettaja :D
Ja sun pukeutumistyyli on kans ihana, katon kyllä usein sillee että no ite en tommosta pukis, mut sulle sopii tajuttoman hyvin :) DIY-postaukset on kivoja, etenki ku ne on semmosia sillee simppeleitä ni ei tuu semmosta oloa, että ”oi ihana, harmi ku omat taidot ei riitä”.
Höh tuntuu tosi teennäiseltä tai semmoselta antaa pelkkiä kehuja, mutta sun blogista on uskomattoman vaikee keksii mitää ’pahaa’ sanottavaa tai jotain, mitä pitäis parantaa… No ehkä semmone pikkurisu, että mä en kauheesti innostu semmosista postauksista, missä käytetään kuvia jostain weheartitistä tms, mut ei sekää oikee käy risusta, ko ymmärrän tavallaa kuitenki, miks ne on joidenki mielestä kivoja postauksia ja eihän mun oo niitä mikää pakko lukea/kattoa läpi :D Ja pikkurisun kaveriks semmonen minirisu, että ku tulee melkeen aina kauhee kirpparillemenohinku ku lukee sun blogia :(
Olkoon tuleva laukku sinulle suureksi riemuksi! Laittelen sähköpostia tulemaan. Minä kiitän ja kumarran syvään kaikille niille, jotka laukkua halajoivat (?), ja pyydän anteeksi tuottamaani kirppiksellemenohinkua.
Viimeisenä vessa. Vessa on kyllä hauska sana. Ja hauskoja ovat myös ovea koristavat kyltit. Ylempi on vanha mainos, josta on tehty postikortti, ja alempi Levykauppa X:n katalogin kannesta.
Sää oli täydellinen. Aurinko paistoi ja D-vitamiini kulki luihin ja ytimiin. Tämä on tyyliblogi, nyt saatte sitten imeä vaikutteita pilkkipukeutumisesta. Nyt kuvia!
Voi sitä riemun määrää. En muista viimeiseen vuoteen iloinneeni mistään niin aidosti, kuin siitä pienestä kalasta. Vähän liiankin villisti, sillä kun juoksin muuta perhettä kiinni metsässä, niin puristin ahvenen vahingossa aivan löysäksi. Kotona sitä odottikin vieläkin julmempi kohtalo, kun veikkapoika ja isä lupasivat valmistaa kalastani juhla-aterian.