Kastematojen kaveri

Perjantaina 20.4, eli eilen, oli kevään ensimmäinen trenssipäivä. Päätin sen torkkua painaessani, enkä alkanut puoltamaan päätöstäni sittenkään, kun avasin verhot: vettähän sieltä taivaalta iloisesti tulla tiputteli! Beige trenssi vaan niskaan, ja sateenvarjo sitä suojelemaan. Aina jaksan pohtia sitä, miksei sateenvarjoa ole vieläkään osattu kehittää sellaiseksi, ettei se kääntyisi tuulessa? Jo muinaisissa rakeisissa mustavalkokuvissa taistellaan sateenvarjojen kanssa. Kenen heiniä tämä kehittely on? Ryhdistäytykää!
Tiedän hyvin, että löysä+löysä on muotimaailmassa ehdottoman kielletty kombo. Päätin kuitenkin, ettei tuo trenssi kuitenkaan niin löysä ole, että löysähköt sammarit eivät kulkisi rinnalla. Teltta+teltta on muutenkin ollut usein mottonani. Kantapäiden alla kulki kuitenkin tutut mustat korot, joten jotain fiiniä takkini kanssa (Joojoo! Ei nahkakengissä sateella. En voinut vastustaa kiusausta.)

Ehkä kokonaisuuden kummallisin yksityiskohta löytyi korvanlehdestä roikkumasta. Täältä blogien ihmemaasta löytämäni korvismyyjä lähetti omin kätösinsä valmistamat vaahtokarkit päiviäni ilahduttamaan. Edelleenkin olen mieluusti tukemassa sinnikkäiden käsityöläisten vaivannäköä, sikäli mikäli tuotteet vain millään sopivat käyttööni. Tai jonkun ystävän käyttöön. Luokkakavereissani korvakorut aiheuttivat makeannälkää, onneksi omat silmäni eivät käänny korviin asti. 

Tänään paistoi jo aurinko, ja maanantaiksi on luvattu yli 10 astetta. 
Minä toivoisin vielä pikkuisen sadetta. 
On niin mukava väistellä asvalttiin liiskaantuneita kastematoja.
Öitä, Henriikka
takki/Zara, housut/Monki, kengät/Vagabond, lapaset/kirppis, korvikset/blogi
Kategoriat: oma tyyli 29 kommenttia

Kastematojen kaveri

29 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *