Vihdoin. On aika pilkkikuvien. Perheemme perinteinen pilkkikilpailu järjestettiin sunnuntaina, pääsiäispäivänä, Lappalan jäällä (tämä oli ensimmäinen kerta kun tämä kisa järjestettiin, sinänsä huvittavaa että sitä kutsuttiin ”perinteiseksi”). Olohuoneen lattialle levitettiin pilkit ja siinä niitä sitten jaettiin. Isä levitti vieheet/uistimet/mitkälie sanomalehtipaperien päälle ja minä vähän vähemmän kokeneena kalamiehenä yritin valita sieltä pätevimmän. Sen verran onnistuin, etten valinnut korvista tai kynsileikkuria, jotka isä oli hämäyksen vuoksi laittanut mukaan.
Sää oli täydellinen. Aurinko paistoi ja D-vitamiini kulki luihin ja ytimiin. Tämä on tyyliblogi, nyt saatte sitten imeä vaikutteita pilkkipukeutumisesta. Nyt kuvia!
Puoltoista tuntia ja makkaratauko. Eikä yhtään kalaa. Nyt ei mennyt niin kuin elokuvissa. Jannella nykäisi muutaman kerran, mutta nekin taisi olla vain omia haavekuvitelmia. Voi toista. Aurinkolasit olivat kuitenkin coolit ja pilkkijakara mukava istua. 30 kairatun reiän ja vajaa kahden tunnin kököttämisen jälkeen tuli kilpailulle päätös. Ei kaloja. Mutta jotenkin mulla oli fiilis, että kun hetken vielä jaksan tönöttää, niin tälle kisalle tulee kunniallinen päätös: Ja kyllä! Nyki nyki nyki ja laitoin koukkuun herkullisimman madon. Muu perhe painui jo metsäpolulle kohti autoja, mutta minä nostin jään yläpuolella kelpo ahvenen!
Voi sitä riemun määrää. En muista viimeiseen vuoteen iloinneeni mistään niin aidosti, kuin siitä pienestä kalasta. Vähän liiankin villisti, sillä kun juoksin muuta perhettä kiinni metsässä, niin puristin ahvenen vahingossa aivan löysäksi. Kotona sitä odottikin vieläkin julmempi kohtalo, kun veikkapoika ja isä lupasivat valmistaa kalastani juhla-aterian.
Pilkkikilpailun voittaja olin minä. Ylivoimaisesti. Palkinnoksi Eränkävijän irtonumero vuodelta 1984.
Huomenna lupaan palata jo kaupunkitunnelmiin. Puspus.
Henriikka
ihanuuspäivitys! Oot paras henriikka jonka tiedän.
Kiitos ! Tiedätkö monta Henriikkaa?
MIKSI VOI MIKSI SIITÄ IHANASTA AHVENESTA PITI OTTAA 2 KÄÄPIÖ”FILETTÄ”?! Ei ei ei ja vielä kerran EI.
Mutta se nyt vaan on mun mielipide.
koska siitä ei saanu kahta mammuttifilettäkään..
Oivoi. Ihan sen vuoksi, että koska minun oli todistettava muille kilpailun voitto, niin juoksin sen kalan kanssa sinne metikköön. Ja koska olin niin puristanut sitä innoissani, ettei siitä olisi ollut enää mereen, niin ajattelimme huumorimielessä poisviskaisun sijaan tehdä siitä juhla-aterian. Ja hyvää olikin!
Pahoittelen loukkaamista ja toivon, ettei kalakanta hiivu takiani. Minä oikeasti pidän ahvenista.
ihan mahtavaa! nyt on oikee meno!!!
haha, ehdottomasti! Meininki oli mitä hilpein.
Ei voi muuta sanoa kuin ihanata! Ja ihmetellä; mitä kummaa, lihiksiä nuotiolla!?
Totta kai lihistä nuotiolla! Sehän on perustemppu. Ei aina sitä iänikuista makkaraa.. vaikka sitäkin söimme. Ja niin kiitos!
heheh. uskalsitkos laittaa madon koukkuun ihan itse. Minulle se tuottaa aina paljon vaikeuksia.
Täytyy myöntää, etten tainnut laittaa. Olimme joukkue isäni kanssa ja hän hoiti miesten duunit: madot ja kairaamisen!
Että mä nauroin tuolle, kun puristit ahvenen ihan löysäksi! Voi kalaparkaa! :D Nauran ihan vedet silmissä, kun kuvittelen yli-innostuneen neitosen kirmaamassa kala kourassaan sitä näyttämään, ja puristaen sitä rystyset valkoisina… Ai että tuli hyvä mieli tästä! :D Niin symppis olet!
Se oli juurikin tuollainen kuvailemasi tilanne. Ihme kun ei jää murtunut alta, kun pompin tasajalkaa siinä jään päällä riemuissani. Hohoh ja kiitos. :-)
Voi, oon kateellinen ja samalla hymyileväinen – perhe, joka tekee asioita yhdessä! :)
Perheestä ja meidän yhdessäolosta saan kyllä olla maailman kiitollisin. Ja olenkin. Pus!
mun modl-luukki kärsi vähän kun kylmyys iski !
Alun perinkin sun modl-look oli haavekuvitelmia…
Ihana postaus! Niin iloinen ja lämminhenkinen :-)
Kiitos. Sellainen oli tämä pilkkitapahtuma oikeastikin. hih.
joo aiva älytön meno, ihanaa, ihanaa!
IHANAA leijonat ihanaa! Ja kalat!
Paras. Postaus. Ikinä!
I agree. :)
Ehkä vaihdankin pikkuhiljaa hivuttaen tämä koko blogin eräilyblogiksi: pilkimistä, nuotioita ja muuta mukavaa. Miten olisi?
tykkäisin.
t. veljes
Etkä tykkäis. Se olis noloa.
Kiva blögi sulla, taidan tulla jäädäkseni.
Kerropas mulle, millä nimellä noita ”sioux”-takkeja (whatever, toi vihreä ja puneinen jotka kuvassa vilkkuu) kutsutaan? Mulla oli joskus lapsena vihreä saman mallinen, en kuollaksenikaan muista merkkiä tai mitään, mutta oon jo jonkin aikaa kuolannu uudelleen sen mallisen takin perään (hupparitakki? Mikä hitto se on ja mistä sellaisen voi löytää :D)
ps. Hienoja pilkkikuvatuksia!
Tule tule jäädäksesi. Otan sinut avosylin vastaan. Ja ehdottomasti, se sana on anorakki, niinkuin tuossa seuraavassa oivalsitkin. Niitä kannattaa metsästää
A) R-collectionin kaupoista
B) vanhempien vanhojen vaatteiden seasta
C) kirpputoreilta
Onnea metsästykseen!
^halleluja, löysin ja muistui mieleen, niinhän se olikin, anorakki :)
jeejee. tää oli paras bloggaus tähän asti! ja se viehe/uistin/mikälie on ihan vaan pilkki (sinänsä epäloogista).
ps. kirjottaaks isäpappas blogia? taitaa olla melkonen erämies.
Sinä niin olet rakas veljeni. Eikö totta?
ps. ei kirjoita. hän on oikea erämies.
oon turhan läpinäkyvä..
t. salainen fani
Oot turhan stalkkeri. Noeivaineee!
aaaaa empä oo pitkään aikaan nauranu blogipostaukselle näin :D:D mahtavaa kiitos:D
Oleppa hyvä, ilo oli suoraan sanoen minun. Niin tuolla jäällä kuin nyt kirjoitellessa!
Eikäää, toivon niin että musta tulee vanhempana sunlainen!
Pus! Minullehan tulee hirveät paineet, kun täytyy tässä asettua johonkin roolimallin asemaan. Mutta yritän parhaani. Ihana lause joka tapauksessa, kiitos.
Ainiin! Ja kiitos terveisistä. Otin ne niin suurella hymyllä vastaan.
”Sen verran onnistuin, etten valinnut korvista tai kynsileikkuria, jotka isä oli hämäyksen vuoksi laittanut mukaan.” Hah! Nauroin. :)
Tää oli kiva. Alkoi tehdä mieli pilkille.
Meidän isä on ihan höhlä. Mutta ihana. Mutta ablodeja minulle, kun kuitenkin loppujen lopuksi pilkin päässä roikkui oikea koukku.
Ps. vielä ehdit pilkille! varo heikkoja jäitä.
TÖRKEEN HYVÄ POSTAUS HENSKA! xD Paras tähän mennessä!
Hohohoh.
A) Aina hämmentävää, kun joku sanoo ”henska”. Sen on pakko olla edes semituttu silloin.
B) Karseeta, kun tyyliblogini paras juttu on ”pilkkikisat”
C) Mutta otan sen kaikesta huolimatta kohteliaisuutena, onhan tämä pilkkiminen sikehelmee :-)
Haha, ihanaa kun muillakin on tällasia. Meillä tosin on oikeesti jo jonkun reilun kymmenen vuoden ajan pidetty tällasia perinteisiä kisoja suvun kesken. Tai oisko niitä ollu jo sitä ennenkin, mut niitä on ”dokumentoitu” vihkoihin sun muihin vasta ton kymmenisen vuoden ajan.
Reilu kymmenen vuotta on kyllä jo melkoinen aika! Meillä kun kerta oli ensimmäinen. Mutta kymmenen vuotta vanhat dokumentit ne vasta hauskoja ovatkin, eikö?
Onnea pilkkikisan voitosta! Oon täysin samaa mieltä kaikkien ylläolevien kanssa. Ihan mahtavaa, hieman haikea sunnuntaiaamu muuttui heti paremmaks tän jutun myötä! Piste iin päälle oli toi teiän palkintonne, mitä sille meinaat tehä? Eik kaikki kovat kalanaiset kehystä palkintojaan seinälle? :D Kaiken kaikkiaan kiitos, oot ihana!
Täytyy myös sanoa, että sun blogis on munkin kirjanmerkkivalikoimassa nimellä ”Henskan blogi”. Taisin muuten joskus jättää sulle vastaamatta, kun kysyit miten Jkl-Henska eroaa blogi-Henskasta. Tuskin mitenkään radikaalisti, olit silloin jo aidon iloinen ja omannäköinen tyylissäsi. Valitettavast muuta on vaikea sanoa, kun en ehtinyt oppia tuntemaan sua ja nyt vasta blogin myötä ainakin kuvittelee tuntevansa sut jotenkin. Höh sinänsä.
Tiiät varmaa, että meitä on aika monta täällä Jykylässä, jotka sun blogias seuraa. Ollaan myös puhuttu, että jos joku meistä laittais esim. rusettikampauksen sun ohjeilla, niin kaikki tietäisi, ettei se ole oma keksimä vaan sun blogista. Oot siis läsnä joskus, kiitos blogisi! :) Btw, oisko mahdollista/huono ajatus joskus saada vaikka joku suomen kieltä/innostustasi siihen (tai suhteestas kieleen/kirjallisuuteen ym) tai Jkl-vuotta muisteleva juttu? Tiedettäis täällä, ettet oo ihan unohtanu meitä. :D Mut hei, jatka samaan malliin ja kaikkea hyvää kevääseen! -Erjuska
Hei Erja!
Ihanaihana maratonviesti. Kiitos siitä. Minä niin kovasti arvostan sitä, kuin te mukavat JKL-tyypit jaksatte siellä ruutujen toisella puolella nököttää, vaikka olinkin aika antiaktiivinen opiskelija viime vuonna ja häiritsin muita laiskalla asenteellani. Sielä on kuitenkin monia herkkuhetkiä (ei ainoastaan Lozzin kakkubuffetit) ja monesti tekis mieli tulla käymään. Rahaa ei vaan ole ain kaikkeen matkusteluun.
Mua naurattaa ajatus siitä, että te kaikki tuutte rusetit päässä kouluun yhtä aikaa. Khih.
JA hei, olis oikeinkin hyvä ajatus semmoinen, että kirjoittaisin joskus suhteestani kirjallisuuteen/suomeen. Monistakaan itse opiskelujutuista viime vuodelta ei oo jäänyt paljonkaan käteen, niin paljon kuin se hävettääkin, vaikka kiitettävin arvosanoin perusopinnot suoritinkin. Mutta suomi ja kirjallisuus, oijojoi täytyykin yrittää vääntää joskus hamassa tulevaisuudessa jotakin vastaavaa.
JKL, olkaa ihmisiksi! Paljon terveisiä muuseroille.
[…] päättyivät onnellisesti. Voitin, kisan ainoalla kalalla, ja sain koko vuodeksi glooriaa. Vuoden 2012 stoori löytyy täältä, ja eräs äikänmaikan opintojeni luokkatoveri pyysi jopa lupaa käyttää sitä harjoittelussaan […]