Turvaa turkoosista

Rakastan keväällä seinille syntyviä kuvioita: pitsiverhoista piirtyy telkkarin ruutuun kuvioita ja ikkunasta pusekeva auringonvalo mahdollistaa varjoleikit. Tekisi välillä vain mieli istua tunteja kahvikupin kanssa katselemassa noita ilmiöitä. Ihan mieletön tämä luonto. Siistein taide syntyy kyllä ihan omia aikojaan, ilman ihmisiä.
Näihin valoisiin kuviin liittyy kuitenkin myös toinen rakkaus. Se on tuo turkoosi löllykkä. Kuinka moni omistaa turvapaidan? Se on se yksi tietty, joka vedetään päälle, kun halutaan oikein lölliäkölliä, ja joka ei koskaan ole huono valinta. Josta tulee poikkeuksetta hyvä mieli. Minulla on sellainen. Se on tuo kuvissa näkyvä Nike. Itse asiassa en ole edes varma onko se minun. Sillä vuonna 2007 ensimmäisten hiphop-fiilisten jälkeen koin valaistumisen: yhtäkkiä se isän karsea vanha remonttipaita muuttuikin ihmeellisen ihanaksi. Nappasin sen kaapista, enkä ole kyllä vieläkään kysynyt siihen lupaa. Se on kuitenkin paidoista parhain.

Nyt väsyttää. Olen ihan kuitti. Tässä turkoosissa on hyvä käpertyä sohvannurkkaan ja syödä raejuustoa suoraan purkista. Viikonloppu ja kujeet, nauttikaa!
Henriikka
Kategoriat: oma tyyli 20 kommenttia

Turvaa turkoosista

20 kommenttia

  • Anonymous sanoo:

    minkä pituinen sä olet? (=

  • Anonymous sanoo:

    Oot ihana<3 En tiiä ootko joskus tehny, mut jos et ni ehdottaisin jonkinlaista ''fämili postausta'', jossa esittelisit perheenjäsenesi, ehkä jopa kuvien kera ?=)

    • Henriikka sanoo:

      Heijooo, ehkäpä voiskin! En vaan tiedä, onko noi mun perheenjäsenet mimmosia filmistaroja, että tahtovatko moista. Mutta harkintaan ehdottomasti.

  • Anonymous sanoo:

    Pari hassua kysymystä:
    -Ootko koskaan harkinnu ruveta kasvissyöjäksi? Vaikutat vaan jotenki sellaselta:-D
    -Onko sulla Facebook? Epäilen, koska se ei olis niin sun juttu:-D
    -Mikä on sun kengän koko? Ku sulla on niin paljon kaikkia ihania ”uniikki” kenkiä:-D
    -Onko sulla jotain lemmikkejä? Vaikutat kissa ihmiseltä:-D

    • Henriikka sanoo:

      Tämä oli hämmentävä kysymysjoukkio, sillä..

      – En ole koskaan harkinnut. En ainakaan tosissani. En syö mitenkään tajuttomasti lihaa, mutta kyllä minä oon nakkinainen.
      – On mulla facebook kyllä vain! Se on mielestäin mainio tapa sopia juttua yms.
      – Mun kengänkoko on 36,5. Kirppiksiltä löytyy mummojen vanhoja usein tuossa koossa.
      – Ei ole lemmikkejä! Eikä luultavasti tule koskaan olemaan. (Toivottavasti tämä ei karsi lukijajoukkiotani puoleen nykyisestä.) Tykkään villieläimistä, niin kuin tiikereistä ja peuroista, mutta lemmikit kotioloissa ahdistaisivat.

      Ihanaa, tämähän oli kuin ystäväkirja!

  • Miranda sanoo:

    Jotenkin tosi piristävä postaus :–)

  • Sone sanoo:

    Näytät ihan Anna Puulle ekassa kuvassa!

    • Henriikka sanoo:

      OHO! Juuri ehdin johonkin juttuun kirjoittaa, että mua tosi harvoin sanotaan kenenkään julkkiksen näköiseksi. Mutta Anna Puuhan on ihana, niinpä otan kommentin vastaan iloiten.

  • niina sanoo:

    Mulla on 2 turvapaitaa! Ja ne päälläni en poistu kotoa. : D Ja luonnonvalo on kyllä ihanaa.

  • Gajsa sanoo:

    Pakko kysyä tokasta kuvasta: siinä on lattiana sormiparkettia. Siitä seuraa kysymys, että onko se mistä kodista? Eikai vain teidän opiskelija-asunnosta? Ja jos on, niin asutteko te hoasilla? Pieni toivonpilkahdus vaan, että jos se ihmeenkaupalla olisi hoasin asunnon lattia, niin muutto tästä mun yksityisen-liian-kalliista-asunnosta hoasille oisi pikkaisen vähemmän paha ajatus… :D

    • Henriikka sanoo:

      Oivoi, tiedätkö minä joudun valitettavasti kertomaan, että kämppämme ei ole Hoasin. Sormiparketti se kyllä on. Ja samoissa kuvioissa pyöritään täälläkin, turvautuakko Hoasiin vai ei?

  • Anonymous sanoo:

    Oii! Tietenki on turvapaita! Tätini vanha animalia-paita 90-luvulta. ”Oikeutta eläimille!” se julistaa.
    Kuvailisin paitaa harmaaksi ja aika lötköksi. :)

  • Noora sanoo:

    voi nuo mukit ! miten suloiset ! oivoi.

  • nea sanoo:

    Toi paita on aivan ihana!
    Mua harmittaa niin kovasti, ettei äiti säästäny nuoruudestaan 80-luvulta mitään, lapsuudesta muutaman leikkiauton, muttei muuta. Olis niin ihanaa pukeutua just johonkin äidin vanhaan neon väriseen kollaripaitaan! Täytyy varmaankin tyytyä haahuilemaan kirppareilla.
    On mullakin yksi ihan ok kotineule, muttei niin kiva kuitenkaan.

    • Henriikka sanoo:

      Hei samanlaisia fiboja mullakin siitä, kun mun äidin lapsuudenkoti paloi ja kaikki lapsuudenvaatteet meni. Ja nuoruuden. Olisin niitä niin mielelläni käyttänyt! Mutta onneksi on isän turkoosi collari.

      Ehkä vielä löydät sen täydellisen kotipaidan. Ja muista säilyttää omille lapsillesi niitä vaatteita sitten!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *