Veturinkuljettajan tytär

Rakastan rautateitä. Ja junia. Ja juna-asemia. Ehkä siksi, että olen veturinkuljettajan tytär. Olen matkustanut aina junassa: lomamatkat tehtiin junalla ja teinivuodet juna kuljetti minut joka viikonloppu eri paikkaan. Nuorempana juna toi Helsinkiin, nyt se tuo pois sieltä. Lapsuudenkaupunkini lempipaikkoja olivat rautatienvarressa sijaitsevat salapaikat, josta näkee junat, mutta ne eivät sinua. Kaikkien pensaiden keskeltä saattoi vain kuunnella kiskojen kovaa ääntä.
Helsingissä parhaat asema-ajat ovat sunnuntai-aamuisin. Junia kulkee harvoin, ja asemat ovat tyhjillään. Silloin voi jahdata harakoita ja miettiä, mitä nappaisi napostelu-automaatista. Jos nappaisi.
Viime kesänä kiertelimme Tallinnassa kirpputoreja ja täytyy sanoa, että kirpputorikulttuuri on siellä hippasen keskeneräistä (tiesittekö, että tutkimusten mukaan suomalaiset ovat pohjoismaalaisista se ”edistynein” kirpputorikansa?). Jotain sieltä Viron reissulta kuitenkin lähti mukaan: hihaton, pooloneule, jonka etupuolta koristaa lippu. Punainen villapaita ja musta, suurehko puvuntakki pääsivät lippupaidan kanssa raiteiden reunalla istuskelemaan ja ihmettelemään. 
Minusta tuntuu, ettei nuo kuluneet kenkäni ole koskaan sopineet mihinkään miljööseen yhtä hyvin, kuin tuohon junanraiteiden yläpuolelle keikkumaan. Ja juna-asemilla minäkin olen aina yhtä maiseman kanssa. Kuin olisi kotiin tullut.
Henriikka
lippupaita, punainen villatakki, puvuntakki, kengät/kirppis, reput/Fjällräven, löysät farkut/New Yorker
Kategoriat: elämä, oma tyyli 28 kommenttia

Veturinkuljettajan tytär

28 kommenttia

  • Hosuli sanoo:

    Junat on kyllä mukavia. :) Noin sata miljoonaa kertaa mukavampia kuin lentokoneet.

  • Tanja sanoo:

    Junamatkustaminen on kyllä ihanan rentouttavaa, onko parempaa kun istua pari tuntia tasasesti keikkuvassa ja kolisevassa vaunussa ja kuunnella musiikkia maisemien vilahtaessa ohi? :) T. Junaohjaajan tytär.

    • Henriikka sanoo:

      Junaohjaaja, oletpa sinä nykyaikainen! Minun kuvitelmissa isä ajaa vieläkin jotakin mustaa puuskuttavaa höyryveturia. Mutta fiiliksissä ollaan samoilla linjoilla.

  • nea sanoo:

    Kauniita kuvia ja suloinen variskin. Yritin etsiä jotain vanhaa postausta, jossa oisit maininnut millä kameralla kuvaat, mutten nyt jotenkaan suostu löytämään sellaista. Ja millaisilla asetuksilla kuvaat, jos yhtään osaat vastata? Itse vasta kameran ostanut, ja vielä mennään ihan pelkillä automaattiasetuksilla..:)

    • Henriikka sanoo:

      Hei jooo, jossain kommentissa sen olen varmaan maininnut, mutta kokonaista juttua en oo koskaan tehnyt. Eli kamera on Canon 550D ja yleensä siinä on kiinni 50-millinen putki. Ja kuule, ei huolta. Automaattiasetuksilla pärjää yllättävän hyvin. Janne on meillä onneksi se kuvaaja, joka tajuaa myös niistä muista asetuksista.

  • Ellu-Kana sanoo:

    Ihna blogi sulla! ♥ mahtavia kuvia, ja ihanan raikas tyyli kirjoittaa yms. Mulla on sama juttu, että olen hullaantunut junista, juna-asemista ja jo junan näkemisestä. Harmi vain, etten kovin usein matkusta silti sillä.

    • Henriikka sanoo:

      Kiitos sinulle (Ellu-Kana, mahtava). Sun pitää lähiviikkoina ottaa oikein päivä aikaa ja hypätä vaan junaan, viettää koko päivä junassa!

  • Tiina sanoo:

    hii, fanitan siun kenkiä! minustakin junat on mukavia, varsinki ne vanhat pikajunat, niin paljon ku ne koliseeki ja vuoroin on liian kuumaa ja liian kylmää.

    • Henriikka sanoo:

      Nimenomaan ne, missä oli vielä sinistäkin! IC:t on okei, mutteivät vedä vertoja kunnon vanhoille junille. Oot oikeeassa.

  • Emma sanoo:

    Upeita tunnelmakuvia!!

  • uuu sanoo:

    Parasta on myös asemilta kaikuvat lähtevien ja saapuvien junien kuulutukset. Oioi miten ne kaikuu kauniisti ja saa hirrveän hingun lähteä junailemaan jonnekin. :)

    • Henriikka sanoo:

      Mutta mites se perinteinen kuulutus-nainen? wohoo. Aina sama ääni. Mutta kuulutuksien kaiku on kyllä maaginen. Egotrippi laulaa siitä osuvasti.

  • Sympaattinen teksti, ja tunnelmallisia kuvia.. Tulee mieleen muutaman vuoden takaiset ”maakuntamatkailut” kun olin lähes joka viikonloppu menossa jonnekin junalla, enimmäkseen yhtä serkkuani tapaamaan:) Pienen tapaamis-hiljaiselon jälkeen tuli häneltä tänään viesti.

    ♥ Junaraiteet kutsuu taas.

    – Satu

    Indie by Heart

    • Henriikka sanoo:

      Maakuntamatkailu on ihanaa ja avartavaa. Aina ei tarvitse lähteä niin kovin pitkälle. JA IHANAA, että pääset raiteille ja näkemään serkkua, toivottavasti menee kaik hyvin.

  • Elinabeth sanoo:

    sä voit heittää vastahaasteen sun jäätävällä habakuvalla, mä voin puolestani tehdä postauksen ”papin tytär” :D tulin aamukahvilla lukemaan sun blogia, mielestäni se oli erittäin hauskaa;) MISS U<3

    • Henriikka sanoo:

      Katsotaan, katsotaan… Jos pääsisin vihdoin yli haba-kriisistäni, nin ehkä voisin pamauttaa tänne kunnon vastineen!

  • pendolino-fani sanoo:

    tosi nasta postaus hei. itekin oon ihan innoissani junista. varsinkin pendolinot ovat vieneet sydämeni ja toivottavasti tulevaisuudessa myös allegrot !

    • Henriikka sanoo:

      Tosi nasta nimimerkki hei! Itse olen enemmän vanhojen kolisevien pikajunien ystävä, mutta allegroissa on kyllä myös jotain kiehtovaa. Pendolinoilla pääsee kuitenkin kovaa!

    • pendolino-fani sanoo:

      muahahahaa. et taidakaan olla ihan perillä kuka tämän takana on…

    • Henriikka sanoo:

      HOHOH. Ounou! Mahdollisesti, mahdolliseti. Tulevaisuus se avaa aivan uudet junatiet.

  • Anonymous sanoo:

    Kuka näitä sun kuvia ottaa?

  • Claire sanoo:

    Siis apua kamalaa, mä oikeesti säikähdin ja vähän ahdistuin että olitte junaradalla. Ei saa romantisoida junaradalla kävelyä tai hengailua.

    Nimimerkillä näin kerran, kun 15 vuotias poika jäi junan alle vahingossa.

    • Henriikka sanoo:

      Oi, hirveetä että olet joutunut kokemaan tuollaisen.

      Minä lupaan, että oltiin varovaisia, eikä uhkarohkeita. Tarkasteltiin ja oltiin katsottu, ettei mitään voi tapahtuma. Voit olle kevein mielin.

  • minullekin junilla on aivan erityinen asema sydämessä. Aina mieluummin valitsen junan lentokoneen sijaan, jos vain aikatauluihin sopii. Enkä oikein edes jaksa stressata junamatkoilla myöhästymisistäkään. T. Vaununkorjaajan tytär :)

    • Henriikka sanoo:

      Oi vaunukorjaaja, se kuulostaa romanttiselta! Vaikka aika vähän sitä ehkä loppujen lopuksi onkaan. Junat oi että, olette rakkaus. Ainakin jonkuntasoinen sellainen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *