Min vappu 2012

Joku toivoi lisää kuvia. Kohta niitä tulla tupsahtaa ihan jokaisen toiveiden täytteeksi. Kyseessä on vappukarkeloiden puinti ja huippuhetkien jakaminen. Juhlahumuhan oli laskeutunut Kouvolan ylle: ensin perheen kanssa laatuaikaa, sitä olikin jo kaivattu näiden kahden viikon aikana pääsiäisen jälkeen. Ihanan vaarin luona vierailu saa ain hyvälle tuulelle, minun vaari on parahin. Ja vaarilassa sitä vasta on tunnelmaa, kun vanhat kuviotapetit ovat vanhojen taulujen peitossa, ja lattialle levitetyt arabialaiset matot peittoavat vanhan parketin. Tosin suhteellisen nostalgisilta ajoilta taitaapi olla myös raitapaitani, joka pääsi vanhoja tapetteja vasten nojailemaan. Marimekon rääsy on elämää nähnyt. 
Mutta hyväne aika, kyllähän vappuhippoihin ystävätkin kuuluvat. Kaikki ihanat saapuivat taloamme täyttämään, tai oikeastaan mökkiämme, sillä valtasimme sen. Taisi äitin ja isän helmoissakin kuitenkin pyöriä sekä veikka- että siskokullan kavereita. Mutta niin mökin kuin lapsuudentalonkin nurkat täyttyivät naurusta ja höpöttelystä. Koetin saada ituhippi-kuomasiani ikuistettua isäni virittelemän aurinkopaneelin edessä, mutta eihän siitä mitään tullut. Jotenkin ituhippi-aurinkopaaneli olisi vain ollut niin onnistunut yhdistelmä. 
Lisäksi Kouvolan kirpputorit saivat vappuaattona paljon uusia kasvoja käytävilleen, kun kierrätin laumaa keskustassa. Kaun eläköön Kylähullu-kirppis, olen edelleen vakaa fanisi. Ja Kouvolan kävelykadun vanha kunnon Caminito tarjoaa maailman täydellisintä mangojätskiä. Suosittelen kokeilemaan. Ja sinä tarkkasilmäinen lukija, kyllä se vain olin minä korkkikorvikset korvissa! Toivottavasti käyttäydyin hyvin katseesi alla.
Mökkitie sydämeni kuitenkin vei. Vanhat narisevat ovet kuulostivat turvallisilta, mummin mökin kuisti tuntui hyvältä jalkojen alla, ja sisällä tuoksui tuttu tuoksu. Sama kuin kersana. Yöllä meni pakkasen puolelle, ja makuupussissa nukuttiin kintaat ja talvimyssyt päässä. Katselin maisemia ja olin filosofisempi kuin koko viimeisenä vuonna yhteensä. Kyllä mökkeily on avartavaa. 
Vappupäivän kontrastit nousivat sataan, kun hiljaisesta mökkielämästä palattiin kotiseuduille. Espa, kaivari, koko keskusta oli ihmismassan vallassa. Ja mitä järjetöntä kilpavarustelua: porukka oli pystyttänyt about hirsimökkejä nurmelle. Shampanjapulloja kerättiin Helsingin Sanomien mukaan mestoilta liki 30 000 kappaletta, ja kaikenmoisia haalareita, ja kulahtaneita yo-lakkeja vaelsi ympäriinsä kasapäin. Jonotin vessaankin 45 minuuttia. Tähän kontrastiin ei auttanut kuin jäätelö, taas. Valion uutuus, marjaisa murokeksi. Suosittelen maistamaan!
Kiitos kuomaset, kiitos vappu. Siinä se nyt oli, tiivis paketti juhlatunnelmaa ja mökkihöperyyttä.
Höyhensaarille käypi nyt tieni, nati nati naa.
Henriikka

Kategoriat: elämä, juhlat, kaverit, perhe 18 kommenttia

Min vappu 2012

18 kommenttia

  • niina sanoo:

    ihanan lepposta. Ja nuo vaarisi kalusteet!!!

    • Henriikka sanoo:

      Niin oli. Sellaista, ettei oo mihinkään kiire. Sitten on kuitenkin, mutta sitä ei muista, koska on niin irti kaikesta.

  • Jemina sanoo:

    minä sinut näin jäähallilla ja ihailin. huom, oikein mukavalla tavalla, ei mitään stalkkerimeininkiä :–D

    • Henriikka sanoo:

      Hihah juu minä pyörähdin siinä pihassa! Älä pelkää, en minä heti ajattele jos joku minut tunnistaa, että nyt se stalkkaa epäilyttävän hämärällä tavalla.

  • Vilkku sanoo:

    Aivan ihania kuvia! En ymmärrä miten saatte ikuistettua hetket noin hienoihin ja tunnelmallisiin kuviin!:) Vappunne vaikuttaa oikein somalta!

    • Henriikka sanoo:

      Vappumme olikin oikein soma. Vaikka vappu on musta ollut aina jotenkin outo juhla. Kiitos kommentista, jotenkin ne hetket kai vain tarttuu kameraan.

  • hanna sanoo:

    Tosi kesä-tunnelmaisia kuvia, sulla oli varmaan paras vappu ikinä :)

    • Henriikka sanoo:

      Mulla oli oikein hyvä vappu, en muista toista yhtä kivaa. Tosin en muista oikein yhtäkään vappua kovinkaan hyvin. toivottavasti meni hyvin sielläkin päässä.

  • Ida sanoo:

    Ihanan iloisia kuvia. ^^ Sun blogissa on jotenkin aina niin huoleton tunnelma. Tykkäilen. :))

    • Henriikka sanoo:

      Ihana kiitos, huolettomuus olisi tarkoitus olla tän juttu, vaikkakin oikean arjen puolella mennään välillä vähä stressaten… Kiitos :-)

  • Anonymous sanoo:

    Välillä tiiätkö suorastaan vituttaa lukea tätä blogia. Aina on niin hauskaa, huoletonta ja kivaa. Kirjoittaisit jotain kunnon melankoliapäivityksiä niin voisi samaistua hieman paremmin kuin nykyiseen happy-go-lucky tunnelmaan.

    • Henriikka sanoo:

      OIVOI, se ei oo todellakaan pyhä tarkoitukseni. En ajatellut ketään kiinnostavan, kuinka itken itseni uneen.

      Jos minä tässä pikkuisen tiivistäisin sinulle jotain kehnoakin:

      Tällä hetkellä teen kolmea palkatonta työtä ja pyrin opiskelemaan samalla. Viikonloppuna väännän kehnolla tuntipalkalla, mutta väännään kuitenkin, jotta jäisi rahaa vuokraan. Iltaisin oon usein niin väsynyt että kotiin päästyäni rojahdan eteisen matolle ja nukahdan. Tulevaisuuden työllistymistilanteeni on kansankielellä sanottuna huono. Ranteessani on jännetuppitulehdus ja akillesjänteeni tulehtuvat pian yhtä lailla. Mieheni on taas koko pitkän viikonlopun keikalla ja joudun pitämään taloa pystyssä yksikseni: juuri on pyykit koneessa, tiskit on pesemättä, pitäisi imuroida. Taidan olla magnesiumin tarpeessa, sillä varpaisiini tulee suonenveto pelkästä ilon tunteesta, sikäli ilo on siis itselleni melko kivuliaskin tunne. Viisaudenhammas pyrkii kovasti pintaan, mikä tuottaa tuskaa, muutamassa muussakin hamparoisessa taitaapi olla reikä. Sain vappuna otsaani aurinkoihottumaa ja jääkaappimme hohtaa tyhjyyttään. Elämä potkii ja potkin takaisin.

      ..Todellisuudessa ymmärrän pointtisi hyvin. Ällöttää ylipositiivisuus. Melankoliset tunteet vain ovat niin paljon henkilökohtaisempia kuin huolettomuus ja ilo!

    • Anonymous sanoo:

      Mutta toisaalta, hyvä että täällä näkyy se iloisuus, niin ei putoa siihen teinimäiseen ”ah mulla on niin vaikeaa laittakaa kommentteihin miten säälitte mua jooko” – vuodatuskategoriaan.

  • ROOSA sanoo:

    Et vappugospelissa ollu kun Idän ihmeet siel soitteli ? :)

  • Anonymous sanoo:

    ” Ja sinä tarkkasilmäinen lukija, kyllä se vain olin minä korkkikorvikset korvissa! Toivottavasti käyttäydyin hyvin katseesi alla.”

    :) Oikein hyvin! Itse asiassa bongasin ensin Jannen ja sitten vasta sut! :) Vienosti menin vaa sun ohitse ja heti sen jälkeen kavereille: ”Näittekö ton tytön, vaaleet hiukset nutturalla? Mä luen sen blogia. Se on Henrikkaa.” :D

    • Anonymous sanoo:

      Ja kyllä mä sun nimen ihan oikein sanoin, vaikka tulikin äsken kirjoituserhe oikein kaksin kappalein :D

    • Henriikka sanoo:

      Hahaha. Sinun kaverit ei sitten olleet niin valistuneita, kun eivät tunnistaneet. No eivaaaa, ei tässä vielä niin julkkiksia olla, etteikö tunnistaminen hämmentäisi. Mutta kivalla tavalla! Hyvä myöskin, että käyttäydyin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *