Kaikki meistä ei ole yhtä katu-uskottavia skedemuijia kui toi Damtsi. Tällä kertaa minä kuitenkin yritin välittää sellaista kuvaa näihin poseerauksiin.. en onnistunut. Jannen lauta kainalossa, enkä edes handlaa koko tota board-hommaa. Joskus roikun kauppamatkan tarakassa, kun Janne polkee, mutta alamäessä alkaa ain pelottamaan. Mutta aijon oppia vielä, mulla on kypäräkin. Tai sitten vain treenaan mun retroilla rullaluistimilla. Kyllä, juuri sellaisilla, joissa on pyörät pareittain.
Tämän jutun pointti löytyy kuitenkin collegehousuista (ottakaa tämä vertauskuvallisesti). Uskaltaisin väittää, etten tule tästä maailmasta, tässä elämässä enää löytämään yhtä täydellisiä pöksyjä kuin nämä. Ainakaan collegepöksyjä. Takataskut roikkuvan ihan omissa svääreissään (kuuluisivat varmaan olla takamuksen kohdalla, kiitos tämän reilumetrinmittani että eivät) ja lahkeiden pussitus on juurikin sopiva. Näissä harmaissa ja kuluneissa on tullut vietettyä niin monta elämän hyvää hetkeä.
Ja valkoiset kesäkengät käytössä jälleen! Kanahäkin uumenista löytynyt pieni paperikassi paljasti sisuksistaan nämä, muutaman lippiksen, pari huivia ja remmikengät. Viime kesän kesätyöni oli olla kirkko-oppaana Jyväskylän Taulumäen kirkossa. Muistan hyvin, kuinka luin jättipaksuja romaaneja sadepäivinä kirkonportailla, kun kävijöitä oli tasan nolla. Siinä ne 8-tuntiset päivät rennosti vierähti. Oppaana en sentään käyttänyt kolitseja, vaikka mieli olisi tehnyt. Kerran kuitenkin tulin pyörällä töihin kaatosateessa, ja suloinen suntio-pappa lainasi minulle varapaitaansa. Se oli sellaista kalsarikangasta.
Olen miettinyt tänään paljon höpöttelyä. Pikkusiskoni on viettänyt täällä pian kaksi viikkoa (onnea ylioppilas!) ja hän nauraa, kuinka selitän ummet ja lammet kaikille vastaantulijoille. Tai vähintään kaupanmyyjille sun muille. Olen yrittänyt pitää höpöttelyä aisoissa täällä blogin puolella, mutta eikai se ain niin huonokaan juttu ole. Jos vain kokee tarvetta kertoa, että tarvisin ensi viikoksi 60 pahvilaatikkoa (oikeasti!), ja että tänään muistin, kuinka ihana tunne on se, kun on etsinyt jotain kadonnutta joka paikasta, ja sitten keksii että on vielä paikka, josta ei ole tsekannut.
Nyt lopetan ja rullaan auringonlaskuun.
Henriikka
kengät/Vagabond, collegehousut/Stadium, huppari/Milanon tuliainen, korvikset/kirppis
wow! todellaki näyttä perfect lökäreiltä :)
jostain tyhmästä syystä en pysty ipadilla lukee sun blogii, mutta onneks on kunnon vanhat pöytäkoneet keksitty :)
hei meikäkään ei pygee lukee ipadilla nimenomaan tätä blogia! :o
TÄÄ ON Outoo ja ärsyttävää. ihme ja kumma. Tämä täytys selvittää, mutta itse en siihen kykene. Pöytäkoneet kunniaan siihen saakka.
Kesätytölle kiitos kehaisusta, jei!
Voi hih kiitos uudesta lempinimestä :D Noi housut on kyllä niin rennon näköiset, että kateus iski. Noi lahkeissa olevat resorit ja takataskut aaah!
Voi kuule. Meidän perheessä oot jo pitkään ollut Damtsi.
Joo, hahaha. Jotenkin se on vaan meillä muodostunu Damtsiksi. Älä nyt kauhistu, et sä meillä mikään joka-aamuinen puheenaihe ole, mutta Janne on mukana näissä blogimeiningeissä: kuuntelee ain iloisesti, ku jauhan kuka on mitäki päivittänyt.
Ja kyllä, noi resorit ansaitsevat paikan sydämessäni, oi.
Hauskaa että oot viettäny aikaa Jklssä. Ollaan varmasti nähty kaupungissa monestikin, tietämättä toisistamme mitään. Niin, ja hyvät pökät, parasta on leveät resorit lahkeissa, ah.
Viettänyt aivan kokonaisen vuoden! Ja tarkoitus olisi kyllä tulla vierailemaan, se kaupunki on aivan ihana. Vaikka aivan liian mäkinen.
Voi, oot niin täydellisyys ku saat lökäritkin näyttää superhyvältä!
Voi kuule kun tietäisit miten epätäydellinen olen monissa muissa vaatteissa. Ei sovi tälläiselle tallerolle kaikki. Mutta kiitos ja hyvä kun lökärit toimii!
oi tää blogi on niin kiva, tykkään!:)
http://iipoweekdays.blogspot.com/
Kiitos Iipo! Minä tätä niin mielellään kirjoitankin.
Voi näytät niin pieneltä noin isot vaatteet päällä, ihana! Ja höpöttele vaan täälläkin, sinulla on niin kivat jutut että niitä jaksaa kyllä lukea :–) Ja miusta on ihanaa kun tuntemattomat ihmiset höpöttelee.
Joo katsoin itsekin, kuinka huvittavalta näyttää kun pää vaan pilkottaa kaiken kankaan keskeltä. Mutta feels good ja se on tärkeintä. Höpöttäminen kunniaaan!
Awwww… söpöt kuteet jotenkin.:) Ihanaa sinäkin skeittaat, ois jännä kyllä ittekin kokkeilla.
No ihan ei voi sanoa että ”skeittaisin”, mutta pakottavista perhesyistä sitä ain välillä ajaudun kokeilemaan. Mukavaa puuhaa, vaikka olen surkea.
Voi kuule Nainen, höpöttele vaan ihan niin paljon kuin mieli tekee, sä kirjotat niin kauniisti että luen ihan mielelläni vaikka pahvilaatikoista! :D
Ja noi collarit. Olen kateellinen!
Pahvilaatikothan on se mielenkiintoisten aiheiden numero yksi. Ihana kommentti, kiitos siitä.
älä suotta oo kateellinen, vaan käy ostamassa itsellesi samanmoiset Stadiumista. Olsikohan niitä vielä? voisin ostaa varapökät.
Voi ei miten ihanat housut ja voi ei miten ihanaakin ihanampi huppari!
Kiitos Milano, jonka kaduilta hupparin löysin. Ja kiitos kuhis sinulle, kun jaksat ain piristää kommenteillasi.
Mä en voi ymmärtää miten joku voi näyttää noin söpölle ja hyvälle näissä vaatteissa! Jos puen lökärit yhdistettynä johonkin löysään tai suureen yläosaan niin se näyttää ihan törkeelle:D mut sulle tää tyyli todellakin sopii!
voi kiitos Roosa, kivaaa että sopii nuo suuret teltat päälleni ilmeisesti. On se vaan niin, että useimmiten se missä viihtyy, niin myös näyttää ihan jeeshyvältä. :-)