Ysäri -kunnolla sit kans

Jos kerran palautetaan 90-luku maan pinnalle, niin tehdään se sitten kunnolla kans. Ei mitään satunnaisia noukintoja nykypäivään, vaan otetaan vuosikymmen sitten helmineen ja kivineen. Mitä se sellainen elämä on, että mustavalkoisuuden rinnalla kulkee jotain harmaan sävyjä? Kaikki tai ei mitään.
Kuten yläpuolella näkee, itse olen urheasti ottanut käyttööni ne lapsuuden rakkaat hiushärvelit: hainhampaat. Kuinka monen juhlakampaus pienenä oli se, että alaponnari ja sitten mukavasti se hainhampaalla takaraivoon kiinni, silleesti että ylimääräinen ponnarinpätkä roikkui löysästi ylöspäin? Minun. Ainoa kampaus, jonka osasin tehdä, ja siitä sitten oltiin ylpeitä. Täytyy myöntää, että on mullakin pikkuisen tässä harmaata mukana: tämänpäiväisillä hainhampaillani kiinnitin hiuskasan päälaelle nutturaksi törröttävän poninhännän sijaan.
Söpöä sitten vai hirveetä? Minun mielestä ihan söpöä, vaikkakin pikkuinen klovni-fibahan tuossa on. Siskoni katsoi kaukaa, että olen kiinnittänyt päähäni kirkkaita leikkokukkia. Lupaan, että sitten kun neonkeltaisia kukkia saapuu kukkakauppoihin, niin oon ensimmäinen jonossa.
Henriikka
Kategoriat: hiukset, nostalgia 27 kommenttia

Ysäri -kunnolla sit kans

27 kommenttia

  • HANNA ALISSA sanoo:

    Hehee voi vitsit hainhampaat :D Minulla taisi vastaavat olla leopardikuosissa (huhuh). Mutta nämä ovat oikeasti tosi nätit! Tai sitten sulle vaan sopii kaikki.

    • Henriikka sanoo:

      Hei noita leopardikuosisia taisi olla aikamoisen monella, hihah. Harmi ettei mulla ollut silloin, eikä nytkään. Ja hei, kiitos!

  • Saat ne näyttämään erittäinkin söpöltä! ^^
    Satu

  • maiu sanoo:

    Hainhampaista en ihan tiedä, mutta hyvänen aika, noin ruskettunut hipiä saa kyllä mut kalpenemaan kateudesta (jos nyt valkoinen voi tästä enempää valkoistua). Onko edes laillista olla ruskettunut jo toukokuussa? Oh!

    • Henriikka sanoo:

      Voi ei, mulla on joka vuosi sama ongelma! Oikeesti rusketun liikaa, se on touko-kesäkuussa yleensä mukavaa, mutta harvoin enää loppukesästä, kun päällä on solariumkerros. Hoho. Toivotaan parasta tälle vuodelle.

  • Inka sanoo:

    Ai vitsi mulla oli sellasia pikku pinnejä jotka oli niinku minikokosia hainhampaita ja käytin niitä pitämään etuhiukset poissa silmiltä sillon kun kasvatin mun otsista pois joskus öö kolmannella luokalla? :DD

    • Henriikka sanoo:

      Hei ne on toiset ihan mahtavat keksinnöt, ai että ai että. Mite sellaiset etusiipat, keskijakaus ja sitten molemmille puolille erotettu sellaiset pienet suikulat hiuksia. Mielellään mahd. rasvaisennäköiset.

  • sannero sanoo:

    mulla oli sama bravuurikampaus! tosin oma hainhampaani oli vieläpä suloisesti glittereillä koristettu :D

  • Anonymous sanoo:

    Mulla oli kanssa noita isoja hainhampaita (tosin ei noin kivoissa väreissä..) ja sitten glittereillä koristeltuja pikkuhainhampaita :D

    Muistan kun täti teki joskus johonkin juhliin mulle tiukan, tyylikkään nutturan, jota minä pidin turhan tylsänä ja nipsuttelin ehkä viisi minihainhammasta siihen päälle roikkumaan.. Oli staili olo!

  • Claire sanoo:

    Rehellisesti? Mun mielestä toi näyttää enemmän siltä, että sulla on tullut kiire bussiin ja oot unohtanut miten sun hiukset on.

    Nojoo. Meille on töihin tullut näitä taas myyntiin, ja oon isoon ääneen ihmetellyt, et kuka hemmetti näitä käyttää – mikä on vain ja ainoastaan varma merkki siitä, että minä itse, ehkä loppukesästä, nähtyäni tarpeeksi tälläisia variaatioita.

    Onnittelut rohkeudesta! <3

    • Henriikka sanoo:

      Onnittelut rohkeudesta, oikeesti. Vallan mainio kommentti!

      Siis mua naurattaa jo ajatus siitä, että nämä nipsut tulisivat takaisin ”muotiin”. Seuraavaksi varmaan se samanmoiset pikkuisetkin, jonka jälkeen puiset rannerenkaat, joissa on kiinalaisia merkkejä.

  • Anonymous sanoo:

    Mulla oli silloin ala-asteella aivan sama kampaus! Olen aina ollut melko lyhythiuksinen, joten se lyhyt ponnari kiinnitettynä takaraivoon + korvien takaa sojottavat lyhyet ponnarille yltämättömät hiukset oli melko karmea kampaus :D

    T:Eeppi.
    P.S Olen lukenut sun blogia jo muistaakseni syksystä asti, mutta nyt taitaa olla eka kerta kun kommentoin.

    • Henriikka sanoo:

      Ihana Eeppi, kiva kun nyt kommentoit! Parempi myöhään kui ei milloinkaan. Kommentoi ihmeessä usemmankin, jos mielessäs on jotain.

      Ja haha, voin oikein kuvitella ne korvien takaa valuvat hiussiipat, jotka ei aivan yllä tähän luksuskampaukseen.

  • malinka sanoo:

    Aivan mielettömän suloiset noi hainhampaat! Muistan kans äitin ahkerasti käyttäneen noita. Ja siitä tulikin mieleen, että miksen itse muista pitäneeni noita pienenä? Muistan kyllä ties mitä muuta ponnarihärveliä… Ehkä äitini piti hainhampaat visusti itsellään.

    Ja on muuten ihanan värisetkin noi.

    • Henriikka sanoo:

      Se voi olla, että nämä hainhampaat olivat äitisi tärkeimpiä aarteita. Ei sitä tiedä. Jos ne olivat hänen mielestään ”isojen tyttöjen juttuja”, sillä kun äitit pystyvät ain selittämään kaiken.

  • alfie sanoo:

    hengenheimolainen! kuvailit just mun ala-asteen ykköskampauksen :D tosin mulla se ei ihan toiminu, oli nii paljon tukkaa et piti oikee kaivaa se hainhammas päänahkaan kiinni, ja silti parin päänheilautuksen jälkeen kuulu naps ja hammas petti :D siinä se sit killu ponnarissa, muistan elävästi.. nostalgiaa! eli kiitti tästä, tuli huvittavat mielikuvat mieleen =) nii ja mun hainhammas oli tietty leopardikuviota, ah! se oli surun hetki se, kun sen kuviointi lähti kuoriutumaan (laadukasta) ja siit tuli pelkästään ruskee :(

    • Henriikka sanoo:

      LEOPARDI sullakin. Ei oo totta. Mun olisi saatava sellainen ensi kesän rientoihin, mulla on onneksi sellaisen normaalin verran tuota hiusta. Että vinkkiä vaan tännepäin jos löytyy lapsuutesi kaltainen hainhampeli.

    • alfie sanoo:

      kävin itse asiassa äitienpäivänä vanhassa huoneessa kätköillä, ja löysin sen vanhan hainhampaan!! after all these years haha.. on se kyllä ruma nykyään, leopardi no more :(

  • *T* sanoo:

    Hahaa! Loistava postaus. Itse en ole käyttänyt (tai en muista, tai en myönnä) hainhampaita ala-asteella, mutta entinen koulukaverini käytti jatkuvasti ja hän nousi tästä jutustasi mieleen. Taidanpa ottaa yhteyttä ja kysellä häneltä kuulumisia…

    Ja mitä tulee tuohon kuvissa olevaan kampaukseesi… Hassut hainhampaat näyttävät hyvältä tuon paidan kanssa! Tylsemmällä paidalla saattaisi näyttää… no, ei niin hyvältä. Jos olisit tullut tuon näköisenä vastaan, olisin kyllä ilahtunut ja ajatellut, että ihanaa kuinka joku on keväisellä tuulella! Go girl!

    • Henriikka sanoo:

      Voi soita ihmeessä ja kysele kuinka menee, tai laita viestiä. Vanhoilta kavereilta on ain ilo saada viestiä.

      Ja kiitos, hyvä että karmea kokeilu päättyi onnellisesti. Paitavalinta oli kyllä harkittu, hyvä niin.

  • Tuuli sanoo:

    Hainhampaat ovat mahtavan väriset, mutta enemmän tykkään tuosta paidastasi – se on niin söpö :)

  • iinaiina sanoo:

    Voi että, tulipa nostalgiset tunnelmat tosta ponnari plus hainhampaalla ylös törröttämään kampauksesta, tuli nimittäin pidettyä sitä aika usein. :D se oli vielä se kampaus mikä laitettiin, kun haluttiin olla oikein hienoina ! Hiukan on ajat ja kampaukset (onneksi) muuttuneet ! :D

    • Henriikka sanoo:

      Onneksi! voi olla että tämä karsea kampaus on taas hitti viiden vuoden päästä, toivokaamme kuitenkin ettei.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *