Kouvola ain mielessä

Viime viikonloppu ja tämän viikon ensimmäiset päivät menivät letkeästi Kouvolassa. Teimme Roosaliinan kanssa suunnattomat suunnitelmat siitä, mitä nämä muutamat päivät pitäisivät sisällään: vaarilla käynti, kynsien lakkaus, sauna, leffailta, leivontaa, hedelmäsalaattia, shopbailukierros, erikoiskahveille keskustaan.. ja tietenkin myös kirpputorikierros. Kylähullu, Femma ja Fida, ette petä koskaan. Paitsi Femma joskus. Niin kuin tällä kertaa. Tsemppaa vähän.
Kouvolassa tekee mieli aina rentoilla. Ei mitään puristavaa tai korkeita koroja (voin kuvitella kuinka moni mietti juuri, että käytänkö muka koskaan sellaisia), vaan boogie-releitä. Sukkahousut ja tummansiniset farkut sopivat tähän muottiin, kuin myös harmaa lötköneule. Epämääräisen hiuspäivän pelastus on hiusten harjaaminen toiselle puolelle. Olen kyllä iloinen, että vaikka välillä kaipaankin skarppia polkkaa, niin voin viettää kesääni leijonanharjassa. Huulten maalaaminen oransseiksi vei tietenkin huomion siitä, mikä ei ole aivan viimeisen päälle laitettu. Eikö ole toimiva taktiikka?
Roosaliinan kuljeskeli maanantaipäivän vaaleansinisessä kauluspaidassaan, joka on itse asiassa haalittu miesten osastolta pari kesää sitten. Aikamoinen väriero oli nähtävissä, kun kuljin tuollaisen papunaaman vieressä: Kreikan aurinko teki tehtävänsä muutama viikko sitten. Sieltä tuliaisena tulivat myös korkkikorvikset. Pakko vielä lisätä loppuun muutama hiuskuva. Mielestäni siskoni hiukset ovat nyt vallan täydelliset. Suosittelen tulostamaan kuvan malliksi ja menemään saman tien kampaajalle, jos täydellistä kesäväriä halajaa.
Kylähullusta (Kylähullu =Kylähullu kirpputori Kouvolan kävelykadun päässä) löysin itselleni kahdelle eurolla puna-valkoraitaisen repun, pyöreän tarjottimen kahdella, ja Roosaliina kakkosella myöskin käsittämättömän siistin Karhun villiksen. Tein ehkä elämäni jaloimman teon, kun en käynyt taistelemaan siitä. Olin yllättynyt itsekin, kuinka ihastuttavan jalomielinen olin. Katkeruus on tietenkin se karvainen jälkimaku, mutta siinä kirpputorin käytävällä sopu ja luovuttaminen tuntui hyvältä ajatukselta.
Fidalta nappasin matkaani kaksi juttua: löysät, vaaleat sortsit kahdella ja puolella eukilla, sekä armeijan vanhan takin kolmella. Ehkä pätkäisen sortsit polvihousuista mineiksi, ehkä jätän tuollaisiksi. Roosaliina jäi tyhjin käsin, mutta minun tulkintani mukaan hänen autuaan hymynsä taakse kätkeytyi se, että Karhun villis oli täyttänyt kaikki hänen materialistiset tarpeensa. 
Miksi, oi miksi olin jalo?
Henriikka

17 kommenttia

  1. Avatar laura 7.6.2012

    oisko mahiksii saada ohjetta miten sun sisko tekee ton nutturan? :)

    Vastaa
    • Avatar Henriikka 10.6.2012

      Hmm, suoraan sanottuna ei kyllä varmaan. Nimittäin hän sanoi vaan sutaisseensa sen sattumanvaraiseksi tuollaiseksi pallonutturaksi takaraivolleen :-)

      Vastaa
  2. Avatar Jonna 7.6.2012

    Ihana mahtis löytöjä! tuo punavalkoraidallinen reppu ihan paras!

    Vastaa
    • Avatar Henriikka 10.6.2012

      Se on kyllä superjuttu. Vaikka näyttää typerältä tyhjänä. Onneksi mulla tuota tavaraa riittää.

      Vastaa
  3. Avatar Anonymous 7.6.2012

    Taasko maastotakki??? Voi härregyydeli Henriikka :-D Koukussa?
    Ihana Mariannekarkki tuo reppu.

    -AT

    Vastaa
    • Avatar Henriikka 10.6.2012

      Puolustaudun: tämä on vasta toinen!! Olen kyllä käyttänyt sitä ensimmäistä kovin ahkerasti ja voi olla, että tämä ei lunasta ensimmäisen paikkaa sydämestäni. Saapi nähdä. Kiitos kiitos kitos ja ihanaa sunnuntaita. Anteeksi kun olen vähän myöhässä vastausteni kanssa.

      Vastaa
  4. Avatar niina 7.6.2012

    Ihanat nuo pullonkorkki -korvikset! Ja hei, ollaan herrainkenkä -samiksia, mulla on vaan viininpunaset. , )

    Vastaa
    • Avatar Henriikka 10.6.2012

      MAHTAVAA. viininpunaiset kuulostaa sitä paitsi maan mahtavilta, jei.

      Vastaa
  5. Avatar missyoucan 7.6.2012

    nättejä tyttöjä :)

    Vastaa
  6. Avatar Elina 8.6.2012

    Mä en oo iiihan vielä löytänyt noita vintage-villapaitoja noin niinkun muuten mutta ton Karhun kyllä voisin ottaa!

    Ja sit se että mun tukka on ainakin teoriassa hyvin paljon siskosi kuontaloa muistuttava, mutta miksi se ei silti näytä yhtä hyvältä? :o Voisko joku vastata ja mihin voin valittaa?

    Vastaa
    • Avatar Henriikka 10.6.2012

      Tuo karhu on superkolee. ei siitä mihinkään pääse.

      Ja hmmmmm. Luulen että ykkössyy on itsekriittisyys, sitä niin kovasti syynää sitä omaa päätään aina. Toinen vaihtoehto olis hiustenmatsku? Roosaliinalla on tositosi paksu tukka ja liukas, ehkä se tekee oman hienoutensa tuohon väriin? Valittaa voit vapaasti täällä kommenttipoksissa, minä lohdutan kertoen, että omat hiukseni ovat joskun yhtä valkoista hamppua vaan.

      Vastaa
  7. Avatar Aino 10.6.2012

    Ostin perjantaina ihan täsmälleen samanlaisen takin fidasta kolmella eurolla!? Mikä sattuma, mutta siis joo ihana takki ;)

    Vastaa
    • Avatar Henriikka 13.6.2012

      Hahaha, hauskaa! Ne taitavat olla ihka aitoja armeijan vanhoja.

      Vastaa
  8. Avatar Roosa 13.6.2012

    Oottepa kauniita! Ja kuinka hassua, oma nimeni on Roosa Liina :D

    Vastaa
    • Avatar Henriikka 13.6.2012

      Voi että, kiitos. Roosaliina ja Roosa Liina ovat molemmat supernimiä, voitte olla ylpeitä.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.