Kouvola ain mielessä

Viime viikonloppu ja tämän viikon ensimmäiset päivät menivät letkeästi Kouvolassa. Teimme Roosaliinan kanssa suunnattomat suunnitelmat siitä, mitä nämä muutamat päivät pitäisivät sisällään: vaarilla käynti, kynsien lakkaus, sauna, leffailta, leivontaa, hedelmäsalaattia, shopbailukierros, erikoiskahveille keskustaan.. ja tietenkin myös kirpputorikierros. Kylähullu, Femma ja Fida, ette petä koskaan. Paitsi Femma joskus. Niin kuin tällä kertaa. Tsemppaa vähän.
Kouvolassa tekee mieli aina rentoilla. Ei mitään puristavaa tai korkeita koroja (voin kuvitella kuinka moni mietti juuri, että käytänkö muka koskaan sellaisia), vaan boogie-releitä. Sukkahousut ja tummansiniset farkut sopivat tähän muottiin, kuin myös harmaa lötköneule. Epämääräisen hiuspäivän pelastus on hiusten harjaaminen toiselle puolelle. Olen kyllä iloinen, että vaikka välillä kaipaankin skarppia polkkaa, niin voin viettää kesääni leijonanharjassa. Huulten maalaaminen oransseiksi vei tietenkin huomion siitä, mikä ei ole aivan viimeisen päälle laitettu. Eikö ole toimiva taktiikka?
Roosaliinan kuljeskeli maanantaipäivän vaaleansinisessä kauluspaidassaan, joka on itse asiassa haalittu miesten osastolta pari kesää sitten. Aikamoinen väriero oli nähtävissä, kun kuljin tuollaisen papunaaman vieressä: Kreikan aurinko teki tehtävänsä muutama viikko sitten. Sieltä tuliaisena tulivat myös korkkikorvikset. Pakko vielä lisätä loppuun muutama hiuskuva. Mielestäni siskoni hiukset ovat nyt vallan täydelliset. Suosittelen tulostamaan kuvan malliksi ja menemään saman tien kampaajalle, jos täydellistä kesäväriä halajaa.
Kylähullusta (Kylähullu =Kylähullu kirpputori Kouvolan kävelykadun päässä) löysin itselleni kahdelle eurolla puna-valkoraitaisen repun, pyöreän tarjottimen kahdella, ja Roosaliina kakkosella myöskin käsittämättömän siistin Karhun villiksen. Tein ehkä elämäni jaloimman teon, kun en käynyt taistelemaan siitä. Olin yllättynyt itsekin, kuinka ihastuttavan jalomielinen olin. Katkeruus on tietenkin se karvainen jälkimaku, mutta siinä kirpputorin käytävällä sopu ja luovuttaminen tuntui hyvältä ajatukselta.
Fidalta nappasin matkaani kaksi juttua: löysät, vaaleat sortsit kahdella ja puolella eukilla, sekä armeijan vanhan takin kolmella. Ehkä pätkäisen sortsit polvihousuista mineiksi, ehkä jätän tuollaisiksi. Roosaliina jäi tyhjin käsin, mutta minun tulkintani mukaan hänen autuaan hymynsä taakse kätkeytyi se, että Karhun villis oli täyttänyt kaikki hänen materialistiset tarpeensa. 
Miksi, oi miksi olin jalo?
Henriikka
Kategoriat: elämä, kirpputori, sisko 17 kommenttia

Kouvola ain mielessä

17 kommenttia

  • laura sanoo:

    oisko mahiksii saada ohjetta miten sun sisko tekee ton nutturan? :)

    • Henriikka sanoo:

      Hmm, suoraan sanottuna ei kyllä varmaan. Nimittäin hän sanoi vaan sutaisseensa sen sattumanvaraiseksi tuollaiseksi pallonutturaksi takaraivolleen :-)

  • Jonna sanoo:

    Ihana mahtis löytöjä! tuo punavalkoraidallinen reppu ihan paras!

  • Anonymous sanoo:

    Taasko maastotakki??? Voi härregyydeli Henriikka :-D Koukussa?
    Ihana Mariannekarkki tuo reppu.

    -AT

    • Henriikka sanoo:

      Puolustaudun: tämä on vasta toinen!! Olen kyllä käyttänyt sitä ensimmäistä kovin ahkerasti ja voi olla, että tämä ei lunasta ensimmäisen paikkaa sydämestäni. Saapi nähdä. Kiitos kiitos kitos ja ihanaa sunnuntaita. Anteeksi kun olen vähän myöhässä vastausteni kanssa.

  • niina sanoo:

    Ihanat nuo pullonkorkki -korvikset! Ja hei, ollaan herrainkenkä -samiksia, mulla on vaan viininpunaset. , )

  • missyoucan sanoo:

    nättejä tyttöjä :)

  • Elina sanoo:

    Mä en oo iiihan vielä löytänyt noita vintage-villapaitoja noin niinkun muuten mutta ton Karhun kyllä voisin ottaa!

    Ja sit se että mun tukka on ainakin teoriassa hyvin paljon siskosi kuontaloa muistuttava, mutta miksi se ei silti näytä yhtä hyvältä? :o Voisko joku vastata ja mihin voin valittaa?

    • Henriikka sanoo:

      Tuo karhu on superkolee. ei siitä mihinkään pääse.

      Ja hmmmmm. Luulen että ykkössyy on itsekriittisyys, sitä niin kovasti syynää sitä omaa päätään aina. Toinen vaihtoehto olis hiustenmatsku? Roosaliinalla on tositosi paksu tukka ja liukas, ehkä se tekee oman hienoutensa tuohon väriin? Valittaa voit vapaasti täällä kommenttipoksissa, minä lohdutan kertoen, että omat hiukseni ovat joskun yhtä valkoista hamppua vaan.

  • Aino sanoo:

    Ostin perjantaina ihan täsmälleen samanlaisen takin fidasta kolmella eurolla!? Mikä sattuma, mutta siis joo ihana takki ;)

  • Roosa sanoo:

    Oottepa kauniita! Ja kuinka hassua, oma nimeni on Roosa Liina :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *