Hohtava mamma

Tästä historian kummallisimmasta poseerauksesta on hyvä aloitta asun analyysi. Oikeastaan asu perustuu aika lailla vain yhden palasen varaan: kultaisen paljettipaidan. Kultainen paita löytyi helmikuussa Hakaniemen Fidalta. Tiesin alusta lähtien pitäväni siitä paljon, mutta silti se aina vain kimmelteli kauniisti kaapissa vain muutamaa hassua kertaa lukuunottamatta. Nyt rohkaisin mieleni, otin paidan hyllyltään ja päätin säväyttää.
Kultainen ja musta on hyvä kombo. Musta ja mikä tahansa on hyvä kombo, mutta tässä on vielä jotain spesiaalia syvyyttä. Mustat nahkanilkkurit ja tiukat pökät. Paljetit taas tuovat menneiden aikojen tuntua  (ja etenkin huomiota, haha: istahdin bussiin ja aurinko porotti suoraan paitaani. Ihmettelin hetken miksi vieruskaverit katsahtivat minuun päin, kunnes tajusin että paidastani heijastui bussin seinään usean metrin leveydeltä paljettiheijasteita, pienen pieniä valokuvioita, jotka siirtyivät liikkeitteni mukaan). 
Hiukset mennä viipottivat miten sattuu. Harjasin ne tarkoituksellisesti taaksepäin ja lisäsin lakkaa. Tuuperaus toi vähän nostetta ja sotkuisuutta: tarkemmin sanottuna sellaista sotkuisuutta, joka ei haittaa. Ja niin ne vain viilenevät kesäillatkin Suomessa. Kangaskassissa kulki musta neuleviitta sen jälkeisiä hetkiä varten, kun aurinko pujahtaa piiloon.  
Olisi taas perjantai. Mikä on sinänsä itselleni, kuin mikä muu päivä tahansa. 
Teen duunia heinäkuun jokaikisen viikonlopun. Ei haittaa, mullon kiva duuni.
Henriikka
paljettipaita, kengät/Kirpputori, pökät/Carlings, neuleviitta/KappAhl, huulipuna/Max Factor: pearl orange
Kategoriat: oma tyyli 14 kommenttia

Hohtava mamma

14 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *