Aijon taas kertoa hieman eräästä lempipuuhastani, astiahiplailusta. Kuulostaa kyseenalaiselta, mutta tuntuu terapeuttiselta. Kyseessä oli tällä kertaa kuitenkin ihan tälle puuhalle omistettu tapahtuma, Crystal & Deco. Samaisessa tapahtumassa piipahdin myös
viime tammikuussa (hui, kun oon näyttänyt erilaiselta) ja kutsu tupsahti myös tähän syksyn tapahtumaan. Ilmeisesti olin ollut riittävän hyvä hipelöimään.
Tapahtumassa oli siis esillä Sagaformin ja Orrefors Kosta Bodan syksyn ja joulun 2012 uutuudet. Oma elämäntyylini on tällä hetkellä huomattavasti enemmän synkassa Sagaformin kanssa, joten sen tiskien luona vietinkin suurimman osan aikaani. Avecina minulla oli ystäväni Mira, kenen kanssa tietysti analysoitiin ja puitiin, kuin ammattilaiset konsanaan.
Ensimmäinen jutututtamaan jäänyt tuote oli ”teekepit”: Vihreät, siniset ja pinkit teesuodattimet. Ilahduttavia ilmestyksiä. Teenjuonnissahan olen tunnetusti harvinaisen huono, mutta kauniiden teejuttujen kanssa erittäin hyvä. Tee kuuluu kuitenkin itselleni enemmän sinne talvijuomien puoleen, kun taas näiden tikkujen värit tuovat ehdottomasti mieleen kesän (Ja pinkki
Lauran). Saiskohan näitä viininpunaisina? Tai tummansinisinä? Enemmän syysväreissä. Joka tapauksessa nämä vaikuttivat käteviltä ja sopivan leikkisiltä.
Hypistelin ja tsekkailin, käänsin päätäni kallelle ja arvostelin. Hienoja luomuksia oli useita, mutta ensimmäinen joka oikeasti jäi pohdituttamaan olivat lasiset kannut, joiden kaulojen päässä ovat puiset pallot. Nämähän ovat olleet markkinoilla jo jonkun aikaa, mutta vasta nyt puu nousi materiaalina kaiken muun tuotesadon keskeltä huomattavan positiivisesti. Suuremmista kannuista en tällä hetkellä unelmoi, mutta keittiönkaapin kulmalle voisin ostaa nuo kaksi pienempää lasivaasia. Toiseen öljyä, toiseen balsamiviinietikkaa. Sitten voisin nostaa nämä aina sirosti pöydälle, kun salaatti tarjoillaan.
Joulujuttuihin olin taas huomattavan pettynyt. Olen joulu-intoilija itsekin, mutta se tonttujen määrä ja levottomuus, mikä astioista huokui, ei sopinut lainkaan omaan seesteiseen ajatukseen joulusta. Ehkä nämä ovatkin suunniteltu enemmän pikkujoulu-meininkeihin, mutta niistäkään en niin perusta. Mielekäs yllättäjä kaiken keskellä oli puinen taso, jossa oli kolme lasikuppoa. Tälläisen rusina-pähkinä-tarjoiluastian voisin tuoda rauhaisin joulun keskelle.
Päivän kohokohta oli tietenkin macaronsit, jotka eivät vain millään tipahda jälkiruokatrendien aallonharjalta takaisin mereen. Olen odottanut mikä on seuraava menestys cupcakejen ja näiden jälkeen, mutta vielä en ole aavistanut. Ruoan kanssa saimme nauttia myös kristallibaarin karpalojuomia, näin niinku perinteisen opiskelijalounaan kylkiäisenä.
Mitä Orrefors-Kostaboda-akselille tulee, ihailin jälleen kerran veikeitä värikkäitä eläinhahmoja. Lasiset taideteokset ovat sopivan humoristisia, mutta kuitenkin täyttä taidetta. Lasi tuo värit esiin niin herkullisesti, että tekee melkein mieli popsia eläimet parempiin suihin. Näistä tulee mieleen lapsuuden kioskin viinikumikarkit, joita söi aina liikaa.
Orreforsin puolelta kiinnostavimmat tuotteet olivat astiavitriinin iättömimmät ja selkeimmät. Sellaiset, jotka pystyisi kuvittelemaan itsellään myös 50 vuoden päästä. Mitä arvokkaammaksi tuote tulee, sitä tinkimättömämmäksi tulen itse iättömyyden kanssa. Toisaalta olen myös lähes tinkimätön periaatteestani, että oman elämäni luksushetket syntyvät hippasen halvemmalla. Ehkä ”luksusarkea halvalla” onkin tämän blogin pointti.
Ja niin kummittelivat Spectra-lasit taas kerran edessäni. Viinilasithan kotiutin keittiönkaappeihimme jo
alkuvuodesta ja silloin olin saanut sysättyä ajatuksen jälkiruokakulhoista sivuun. Viinilasit riittäisivät. Mutta tapahtumassa nähdessäni kaikki ne kauniit ja komeat taas rivissä, kummallinen tarve samppanja-laseille iskeytyi takaraivooni. Ja kuinka harvoin juon samppanjaa? Kerran kahdessa vuodessa? Enkä silloinkaan koskaan kotona. Pois se minusta. Tai no ehkä sittenkin…
Hillitkää, kun meinaan vauhkoontua. Toppuutelkaa ja taputtakaa päähän. Virtuaalisesti.
Kyllähän tekin tiedätte, etten minä mitään oikeasti tarvitse.
Henriikka
ihanat puu-palleropullot :D ja herkullisen näköiset juomatkin ^^
+muut tajoilut :D
Puupalleropullo on erittäin hämmentävä sana ainakin, jossei muuta. Kyllä mä ehdottomasti aion tuollaiset vielä hankkia.
Nuo eläinhahmot! Voiiiii!
Macaronsien seuraajiksi veikkaan cake popseja eli kakkutikkuja. :)
HEI TOTTA, noita cake popsejahan on nykyään joissain juhlissa ja välillä kiskoissakin. Olen aivan unohtanut, mutta sinä sen sijaan olet sivistynyt.
Ja eikö ookkin helllyyttävät nuo eläinhahmot. Voisin apodtoida heti tuon vitriinin yksinäisen.
Olen huono astioiden kanssa, mutta kaikki missä on pinkkiä toimii yleensä tosi hyvin!! ;;-) Taisin muuten nähdä sut yks aamu!
PINKKI ON POP.
Ja taisit nähdä eräs toinenkin aamu, kun minä myöskin näin sinut. JEE. Eiköhän me törmäillä, Arabian kasvatit.
Mulla on noi Sagaformin teemukit ja -sihdit! Mun täti osti ne ensin eräälle toiselle, sanoin niitten olevan einiinhienot. Mut sittepä täti päätti antaa ne mulle ja kyllähän mä niistä NYT tykkään! :) On kyl kätsyt!
t.Tiina
Musta tuntuu, että oli onni, että tätisi antoikin ne sinulle. Käteviltä vaikuttivat, ainakin tälläisen kahvinlitkuttelijan näkökulmasta.
Toi on tosi kaunis tuo puinen alusta kipoilla, mihin sai vaikka just niitä rusinoita ja pähkinöitä. Haluan tuommoisen! Aivan ihana.
Sittenpä sun on ehdottomasti sellainen hankittava. Eiväthän nuo ole kovinkaan hintaviakaan, laitappa joululahjalistaan vaikkapa!