Kannan elokuuta helmoissani

Kesän loppumisen siedin hyvin. En ole kuumuuden ylin ystävä, ja inhottaa hikoilu ilman pätevää syytä. Mutta miten nyt, kun elokuu on pian ohi? Vuoden taianomaisin kuukausi. Viime viikonloppuna gallerialle, jossa työskentelen, järjestimme performanssitapahtuman kesäkauden huipennukseksi. Oli kaunis aurinko, mutta kuitenkin terävä tuuli, joka meni luihin ja ytimiin saakka. Hermanni Turkki soitti illan päätteksi keikkansa ja kuuntelin sanoja linnun ontoista luista. ”Älä mene elokuu”, kävi mielessäni, kun tanssin valssia puutarhan nurmella.
Kannan elokuuta hameenhelmoissani kuitenkin. Ruskeassa, ohuessa hameessa on kiteytynyt loppukesä: ruskea pohja, mutta kuitenkin selkeitä värejä. Ei räikeitä, mutta erottuvia. Mustan silkkipaidan kanssa tässä hameessa pärjää vielä muutamia viikkoja keskipäivän säässä. Aamuviileällä ja illan tullen on turvauduttava lisäksi takkiin tai suureen kaulaliinaan. 
Miten voikaan kaikkiin neljään vuodenaikaan olla niin kovin kiintynyt? 
Ja yhtäkkiä huomaa, että vuodenaikoja onkin kai 12.
Henriikka
hame/Indiska, paita/second hand
Kategoriat: oma tyyli 12 kommenttia

Kannan elokuuta helmoissani

12 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *