Kukko

Ehkä tällaistä ei ollakaan minulta ennen nähty. Tukka takana kuin milläkin rokkikukolla ja mekkokin maalitahroilla. Ei sitä tavallisinta, ei ehkä sitä klassisen naisellista, mutta asennetta pitäisi ainakin löytyä. Kuvat ovat viimeviikkoisia, stadikan uima- ja aurinkohetkien jälkeisiä. Sen ehkä huomaa ihon väristä, miten se onkaan päässyt noin taas tummumaan? Tähän päivään mennessä rusketus on tosin laantunut ja näillä sateilla ja tuulilla pian minussa ei ole kesän jälkeäkään. 

Mekko on näkynytkin muutamissa kuvissa aiemmin. Se on löytöni viime elokuiselta Taiwanin matkalta. Valkoiset maalitahrat koristavat ohutta farkkukangasta ja edessä kulkevat napit. Sain jopa junassa tästä kehuja herttaiselta nuorelta naiselta. Olin tosin täysin jäissä, sillä suomalaiset harvoin pukahtavat lähijunissa sanan sanaa, saati julkisia kehuja.

Hiukseni vedin lakalla ja monilla muillakin hiusaineilla taakse. Olin järkyttynyt huomatessani, etten omista hiusgeeliä. Ennen lainasin sitä aina isoveljieni purkeista, mutta nyt omineen asuessani en ole geeliä tarvinnut ennen tätä päivää. Ehkä aika budjetoida omaan purkkiin.

Ensimmäinen lomapäivä. Ehkä voisin hakea vielä litran pensasmustikoita.
Henriikka
Kategoriat: oma tyyli 10 kommenttia

Kukko

10 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *