Nuhjuinen ja skarppi

Tähänkö tämä nyt menee? Että yhdentoista aikaan yöllä muokkailen kuvia, kirjoittelen hassunhauskoja tekstejä? Yömyöhällä, kaiken päivän tapahtuman jälkeen, istahdan koneelle ja avaan sanasen arkkuni. Toivon todella, että arki ei menisi sellaiseksi ravaamiseksi, etteikö päivittää voisi ihmisten aikoihin. Enkä halua skipatakaan, kun minä niin pidän tästä touhusta. Olkaa armolliset, kun vastaan kommentteihin viiveellä ja aikataulut on vastoin kunnollista mediaa.
Tässäpä tulisi kuitenkin viimeviikkoinen asu ensimmäiseltä koulupäivältä. Olin etsiskellyt syksyksi pitkää trenssiä ja kerran olin jo hairahtunut, luullut löytäneeni sen täydellisen (blogikirppikselläkin nähty). Mutta kun Fidan rekissä roikkui Luhdan beige ja hupullinen takki, niin tiesin, että tämä se on.
Uskoisin ainakin jonkun muunkin siellä mutisevan, että siinäpä vasta on mainio takki. Joku ehkäpä ajattelee, että taas se on tehnyt kirppislöydön. Sen kuitenkin kerron, että jos viettää kirppiksillä yhtä paljon aikaa kuin minä, niin tekee varmasti löytöjä. Harva sellainen, joka kuluttaa vuodessa muutaman tunnin kirpputoreilla, löytää elämänsä löytöjä. Ainakaan lukuisia. Minun sieluni lepää kirpputoreilla (hyvin hämmentävä lause) ja suorastaan hykertelen ajatellessani, että täältä kaiken roinan keskeltä voi löytyä jotain, joka tyynnyttää metsästäjän pulssini. Kirpputorimetsästys on yksi rakkaimmista harrastuksistani. Se saattaa parhaimpina päivinä olla jännittävämpää kuin geokätköily.
Ensimmäisen koulupäivän kampaus oli yön-yli-nukuttu, itseäni hömpsähtänyt kuontalo ei häirinnyt. Olin käväissyt edellispäivänä vanhempia moikkaamassa ja äiti letitti ahkerasti minulle letin niskasta ylös päälaelle. Jäljelle jäävät hiukset pyöräytin löysälle nutturalle ja kiinnitin pinneillä. Hauskasti tulee näkyviin letissä tuo tumma juuri, jota aurinko ei ole päässyt vaalentamaan. 
Takin alle laitoin yksinkertaisesti harmaan, hihattoman paidan, jonka etumusta koristaa peace-merkki. Jalkaan sujahtivat Weekdayn vintagepuolen farkut. Mustat nilkkurit jalkoihin, samppanjapullon korkeista askarrellut korvikset korviin ja siinä se.
Oliko kuvasatoa jo liiaksi asti? Samasta asusta 8 kuvaa, se on mahdollisesti liikaa. Yritin löytää monipuolisesti erilaisia kuvia, totuus on kuitenkin, että kaikissa kuvissa toljottaa se sama vanha naama. Näissä kledjuissa kuitenkin kipitin kouluun: nuhjuisena ja skarppina samaan aikaan.
Kauniita unia, 
Henriikka
trenssi/Luhta (kirppis), paita & farkut/Weekday (kirppis), kengät/kirppis, korvikset/DIY
Kategoriat: oma tyyli 27 kommenttia

Nuhjuinen ja skarppi

27 kommenttia

  • ranja sanoo:

    toi trenssi on upee! Mä etsin vielä omaani kissojen ja koirien kanssa .. UFF:sta löytyy usein melkein-tapauksia, mutten halua ottaa jossen ihastu ensi silmäyksellä. Uskon kuitenkin eläväni sen oikein trenssin kanssa koko elämäni!

    Oon huomannut aina odottavani, koska sun postaus kilahtaa tuonne bloggeriin. Tykkään kovin paljon sun tyylistä ja lempeän lämpimästä kirjotustyylistä :-)
    Mutta kauniita unia.

    • Henriikka sanoo:

      Minä kiitän ja kumarran. Ja myös toivotan todella sitkeetä metsästysintoa oman trenssisi kanssa, se ei olekaan mikään maailman helpoin kohde löytää.

      Ja ihana kuulla hyvää palautetta, kiitos vielä kerran. Lämmittää mukavasti kaatosateen keskellä tälläinen.

  • Iina sanoo:

    Ooh, miten ihana asu! Takki on ihan mahtava!

  • Anonymous sanoo:

    Ei hitto. Jos joskus eroat Jannesta (mikä saisi sydämeni särkymään tuhansiin pirstaleisiin, joita sitten palkkaisin Legolasin keräämään, jolloin hän ei toivottavasti ikinä ehtisi luoksesi), niin menethän naimisiin kanssani? Tai ainakin vaikuttaisit siltä että harkitset asiaa, vaikka todellisuudessa haet lähestymiskieltoa. :) Pidän kovasti trenssistäsi.

    • Henriikka sanoo:

      Tässä taisikin olla blogihistoriani hämmentävin kommentti, kiitosta vain. Vaikea sanoa kuka lienet, oletko mies vai nainen, normaali vai sekopäinen, mutta otan tämän kohteliaisuutena. Varoituksen sanana vain kertoisin, että eroaikomuksia ei ole, ja Legolaskin on aika nopsa keräilijä.

  • Lotta sanoo:

    En oo ikinä ajatellu, että letin voisi tehdä niskasta ylöspäin. Nerokasta, tätä on pakko kokeilla!

  • Janni sanoo:

    Ei yhtään liikaa kuvia! Kaikki oli sopivan erilaisia niin runsaus ei häiritse :) Mutta mitä lempibloggaajani/spiritual guideni/ihastuttava idolini tekee MEIDÄN juna-asemalla? Iik…

    • Henriikka sanoo:

      No hyvä kuulla! Sitä ain pohtii, että jokohan ne kyllästyy tähän ainaiseen naamaan? Ja Oulunkylän asema, ain sydämessäni. Kun kuljen Tiksiin töihin, niin tulen ain 550-bussilla siihen ja hyppään junaan, olen siis siellä harvase päivä.

    • Janni sanoo:

      Huikkasen sitten kun bongaan sut :D

  • Anonymous sanoo:

    Eiks siun pitäny mennä sinne amerikkaan?

  • Essi sanoo:

    Ihana asu taas! Ite en tee melkein koskaan löytöjä kirppareilta, vaikka käyn nillä kyllä suhteellisen usein mutta en kai vain osaa katsoa. Tosin ehkei Kouvolan tarjonta olekaan kovin laaja :D

    • Henriikka sanoo:

      Kouvolan tarjontahan on vallan hyvä! Ei pidä aliarvioida. Ehkä toinen syy on myös kirppisvainun kehittyminen, sitä kun oppii pidemmän päälle tunnistamaan materiaalit ja sellaiset. Tsemppiä Kouvolan kanssa khih.

  • Emilia sanoo:

    minämyösminämyös! siis… olen kirppishirmu :D aina ensimmäisenä kun kaverit huomaa että oon ostanu jtn uutta niin kysymys on ”onks toi kirppikseltä” :)

    ps. suloinen kampaus ^^

  • emppu sanoo:

    Tuli taas järjetön himo päästä kirppiksille ! : ) Toi takki oli kyllä upea löyty.

  • Anonymous sanoo:

    OI mikä kampaus!!

  • Milena sanoo:

    sun kirjotustyyli on niin ihana! yks lempiblogeista !

  • Susu sanoo:

    Onnistuisikohan noin kertakaikkisen hienon letin värkkääminen omaan kuontaloon… Pitää kokeilla!

  • Aino sanoo:

    Härregod! Ostin tasan saman trenssin kirpparilta, mutta en osannutkaan käyttää..ja oon koittanut myydä eteenpäin, mutta ei oo vielä mennyt. Täytyykin laittaa seuraavaan ilmotukseen linkki tänne. :D Ihania kuvia. :)

    • Henriikka sanoo:

      Hei kuule kuule kuule! Mitä sinä siitä takista oikein oot pyytänyt? Minä voisin ostaa sen jollekin ystävälle, kun kovasti ovat monet kehuneet.

      Kiitos sinulle aino ja anna anteeksi, että oon ollut luuseri vastaamaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *