Romantiikan römpömpömpöö

Se olis sitten taas maanantai. Maanantai, se viikon kamalin päivä. Minusta tiistai on kuitenkin ehdottomasti pahin. Maanantainahan on viikonlopulta vielä virtaa, kun taas tiistaina alkaa hiipumaan ja viikonloppuunkin on vielä rutkasti matkaa. Nyt kesällä en ole muistanut viikonpäiviä, olen ollut töissä kaikki viikonloput ja vapaalla maanantait ja tiistait. Ensi viikolla lähtee kuitenkin koulu käyntiin ja viikonloput ovat taas viikonloppuja. Suoraan sanottuna, ikävöin jo kouluun.
Mutta eilispäivä oli paras pitkään aikaan. Kirpparia, hyvää seuraa, hyvää ruokaa, huvipuistoa, Gilmoren tyttöjä, kilo irttareita ja Olympialaisten päätösjuhla (joka mua suoraan sanottuna pikkuisen oksetti, raha haisi meidän kotisohvalle asti). Tätä päivää tähdittivät Porin koleimmat kuomat, Alina ja Juuso. Ylläolevissa kuvissa nähdään sunnuntain asu: Pelastusarmeijan kirppikseltä löytynyt supersankarin turkoosi viitta, jonka alla entuudestaan tuttu kultainen paljettipaita. Vaaleat farkut olivat päällä jo toista kertaa muutaman päivän sisään ja huuliin sitä tuttua helmiäis-oranssia. Kuka tietää löydänkö jouluun mennessä uutta huulipunasuosikkia?

Eilen tuoksui ensi kertaa aito syksy. Yritin vetää sitä tuoksua rööreihini litrakaupalla, jotta jaksaisin pitkän kirpputoripäivän, joka alkoi jo kello 7.00. En ole herännyt niin aikaisin sitten toukokuun. Valtterin kirppis täyttyi myyjistä ja asiakkaista tavalliseen tapaansa, ja sain kolttuja myydyksi hyvällä tahdilla -Kiitos kaikille niille, jotka vaivautuivat paikalle. Pöytiemme luona oli mainio meno, ja New York -rahastokin sai täytettä tahdikkaasti. Tuotto kilahti suoraan matkakassaan. Ja sain jälleen todistusta siitä, että ensimmäisinä menevät fleecet, kypärät ja vanhat laskettelumonot, jonka jälkeen vasta kaikki katu-uskottava.

Iltapäivällä suuntana oli Linnanmäki, joka oli ohitettu tänä kesänä totaalisesti. Paikan päällä järjestettiin sopivasti Back to School -tapahtuma ja Jukka Pojan keikka. Hyvinhän se lauleskeli, mutta hämärän lantionliikkeen hän olisi voinut jättää väliin. Mitä ihmettä? Romantiikka ei kuitenkaan loppunut siihen, sillä maailmanpyörästä näki jälleen koko maailman. Se loppui vasta sitten, kun miehet ei voittaneet mulle ja Alinalle pehmoleluja.

 Nämä ovat näitä maailman parhaita ihmisiä, jos näin vaatimattomasti ilmaistaisiin. Näin on hyvä. 
Henriikka
Kategoriat: elämä, Helsinki, kaverit, kirpputori, oma tyyli 23 kommenttia

Romantiikan römpömpömpöö

23 kommenttia

  • Milla sanoo:

    Kiva postaus jälleen (:

  • Korvistyttö sanoo:

    oooooh yltiömakee supersankaritar!

  • Niina Inberg sanoo:

    Meinas iha simmut tipahtaa päästä kun bongasin tuossa kirppismyynti -kuvassa tutut kasvot. Juusohan se siinä, vanha tuttu kouluajoilta, ylästeelta ja lukiosta, niin ja nykyisin aina välillä toimii myös rahastajanani Porin kirppiksellä piipahtaessani! :D Muailma on niiiin pien ;)

    Kirppistelynne ja Lintsireissu näytti vallan mahtavalta <3

    • Henriikka sanoo:

      Hahaha hei hauskoja yhteensattumia. On se maailma vaan niin pienenpieni, Suomesta puhumattakaan. Kirppis ja lintsi oli huikeita, oijoi. Pakkohan kerran kesässä on vähä huvipuistoilla, rannekkeilla tai ilman.

    • Niina Inberg sanoo:

      Hih, toden totta, molempiin seikkoihin! :)

      Itsekin piipahdin kesäkuun lopulla Lintsillä, juurikin ilman sitä ranneketta, mutta vallan mukavalla mielellä siellä aina kerran kesässä on piipahtaa. Niin ja mitäpä sitä ei tekisi, jotta pääsisi kerran vuodessa narunvetoon (okei myönnän, olin kahesti!), se on mulle just sopivan jännää! :D

  • Johanna sanoo:

    Oi että ku ihailen sun kirjotustyyliä postaus postaukselta enemmän, sää oot niin nokkela!! Taitavia blogikirjoittajia on hyyvin vähän mutta sä oot kyllä yks niistä. Eikä kuvatkaan pahoja oo, aivan ihania neki, hulluna saan inspiraatiota vaikken ite noin rohkea pukeutuja ookkaan :)

    • Henriikka sanoo:

      Tästä kommentista tykkään, oon ylpeä itsestäni että oon osannut kirjoittaa silleesti, että joku voi siitä nauttia. Kirjoittaminen se vasta ihanaa onkin. Kiitos kivoista sanoista.

  • Anonymous sanoo:

    Huh, huikeita juttuja sulla. Harvassa on ne blogit, joiden takia kannattaa uhrata kolmisen tuntia siitä ajasta, joka kuuluisi viettää visusti vällyjen välissä. Tokkurapäissään kommenttien kirjoittelu yömyöhään huonolla kännykän näytöllä ei sekään kuulu harrastuksiini, mutta en yksinkertaisesti olisi voinut jättää sitä tekemättäkään.

    • Henriikka sanoo:

      Hahaha nauroin tälle kyllä niin maukkaasti. Naurattaa ajatus siitä, että joku näpyttää puhelintaan kehnolla valolla minun hassujen höpöttelyjen äärellä. Aivan ihanaa.

  • Saint Allison sanoo:

    Your playful shopping shots are soo fun!

    xo/Allison

  • Anonymous sanoo:

    kiva postaus, taas! :) mää niiin malttamattomana oottelen niien kameroitten kuvia, jotka ilmeisesti vielä kiertää jossain? :) ja ootan et saat muutaman lukijan taas lissää ;)

    Veera

    • Henriikka sanoo:

      Kiitos sinulle veera, ja hups jos katsotaan sivupalkkia, niin ne muutaman lukijat ovatkin tainneet ilmestyä. Ihanaa!

      Kamerat kiertävät ties missä, en ole kuullut niistä mitään. Toivottavasti ne löytävät äidin luo :–)

  • Anonymous sanoo:

    Tajusin tosta pehmis-kuvasta että sähän oot ihan Grace Kellyn näköinen :)

  • -Pauliina sanoo:

    Rakastan sun blogin ulkoasua, se on ihana! (:

    pauliinannn.blogspot.fi

  • Lotta sanoo:

    MÄÄKI OON KATTONU TÄS KOLME PÄIVÄÄ PUTKEEN GILMOREN TYTTÖJ!!
    ja rakastan sun blogia+noit aurinkolaseja. :)<3

  • Anni sanoo:

    ahh toi kultanen paita!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *