Arkisto: syyskuu 2012

Epäolennaista pukeutumista

”Vielä on kesää jäljellä”, laulaisi eräs hämmentävä yhtye, ja minä yhdyn kertsiin näiden kuvien kautta. Selasin kesäkuvia mielessäni paperikuva-teetätykseen kelpaavien yksilöiden metsästys, ja vastaan tupsahtivat nämä yritykset olla Helsingin kolein kissa. Kolein kissa olisin ainakin nyt syyskuussa, jos vielä vetelisin farkkusortseissa, mutta ne ajat olkoon ohi sitten elokuun alun. Ei…

Viimeiset fiilikset

Nyt irtoisi viimeinen fiilistelyjuttu syyskuun reissusta isoon onpposeen. Tai lähinnä kuvia, teksti on vähän heikossa tänään, kun meinaan nukahtaa tähän näppäimistön päälle. Tämän jälkeen teen vielä yhden ”suosittelu” -jutun, mutta sitten riittää. Pitäähän minun jo hiljalleen palata siihen tosiasiaan, että asun Helsingissä. Ei ole huono tosiasia sekään, mutta täytyy myöntää…

Kirppikset in New York

On aika esitellä kirpputorit, jotka New Yorkin reissussa kolusimme läpi. Ei ollut kirppiskulttuuri siellä ihan Valtterin kirpputorin kaltainen. Nämä kaksi kirppistä, joissa kävimme muistuttivat hinnoiltaan ja meiningiltään enemmän vintage-liikkeitä: kaikki on hintavaa, mutta kaikki on myös hienoa. Ei näkynyt niitä suomalaisten kirppisten tunnusmerkkejä: kirkkaanoransseja fleece-takkeja ja parhaat päivänsä nähneitä trikoopooloja….

Uusi ihan hassu ihastus

Uusi ihan hassu ihastukseni on riikinkukko-rintaneula. Pienenä käytettiin pikkuisia pinssejä ulkotakeissa, ja rintaneuloja on kyllä näkynyt kautta oman aikani korukauppojen hyllyillä, mutta ennen en niihin ole tarttunut. Nyt silmäni kuitenkin tarrasivat Sörnäisten Fidan lasitiskin takana pötköttelevään lintukoruun. Suhteellisen suurikokoinen rintaneulaksi, mutta sopii pitkänmallinsa vuoksi hyvin muun muassa pidempien bleiserien ja…

Täydellisten kollarien perässä

Hankintalistani top 3:ssa on jo pitkään viipyillyt täydelliset kollarit. Minullahan on jo yhdet kelpo yksilöt, mutta ne edustavat kyllä vahvasti sitä hiphop-puolta, kun taas kaipaamani pantsit saisivat olla collegekankaastaan huolimatta tyylikkäät. Etsinnästä huolimatta mistään ei ole vielä löytynyt harmaita, printittömiä, kapealahkeisia. Muutama iltaa sitten palasin kuitenkin kuluneen vuoden Trendi-lehtien pariin…

Petosydämien viidakkoon

(Firstly, paina mustasta palkista jytä kuuluviin) Meillä on jäätävän surkeiden vanhojen biisin kuunteluilta. Ooo juu tats mai taalaalaa, ooo mai ding ding dong… Janne tyhjentää vanhaa kovalevyään muistomusiikista ja nauretaan vatsat kipeinä. Toisaalta joukossahan on myös aivan käsittämättömiä helmiä, kuten Pikku G:n Tupakkaräppi, jolla hän ponkaisi julkisuuteen. Lisäksi Antti Tuiskua…

Reissumekko

Sunnuntai-lakkonikin uhalla aion esitellä teille erään reissuasuistani. Juuri sellaisen, jota ette millään voi siirtää tämänhetkisen kotimaan sään armoille. Kuinka kätevää! Mutta muistakaa, että aina on olemassa soveltamisen mahdollisuus, aina on olemassa villatakit ja sukkahousut (vaikka eivät olekaan enää yhtä kestäviä kuin vuosikymmenten takaiset nailonpökät).  Reissupukeutuminen on aina oma lukunsa pakkaamisen…

Fiilis 2

Fiiliskuvien kakkososaa olisi tarjolla tänä lauantaipäivänä. Tänä lauantaipäivänä, kun herätyskello soi 8.30 ja ainoa asia minkä muistan siltä kellonlyömältä on se, että ihmettelin mikä ihme kaukosäädin täällä pirisee ja painoin kaikkia nappuloita. Heräsin sitten autuaan onnellisena kello 12 ja vieläkin olen pyjamassa. Käy se näinkin. Takaisin Amerikan mantereelle. Näissä kuvissa…

New Yorkin tunteet ja tuoksut

Mistäs sitä nyt hyvänen aika aloittaisi? Ehkä kerron alkukevennykseksi lyhyen stoorin siitä, kuinka ensimmäiset tuntini New Yorkissa eivät olleet niitä utopistisen onnellisia, epätodellisen häikäiseviä tai täynnä glamouria: synkät ensimmäiset tuntini vietin syvällä Queensin lähiössä. Janne oli siis jo kierrellyt Kaliforniaa kolmisen viikkoa ja matkustin yksin. Lensin yhdellä vaihdolla, Amsterdamin kautta,…

I love you even more than New York.

Minä ja mies palasimme. Kun katsoin lentokoneesta rakasta Suomea, niin näkyi pelkkää metsää. Tuttua ja turvallista metsää. New York oli mieletön. Kaupunki, johon sytyin hiljalleen. En ensisilmäyksellä, niin kuin moni epäili. Juustokakkua, kirpputoreja, vintage-liikkeitä, pilvenpiirtäjiä, hipsterikortteleita, katukioskeja, turistipuljuja, jääkahvia, hampurilaisia ja hodareita, pimeitä metroverkostoja, katusoittajia, museoita ja loppujen lopuksi todellisuudessa…

Iso appelsiini

Nyt minä lähden. Laukut on pakattu ja hirveä jännitys päällä. Helsinki-Amsterdam-New York ja täpinöin erittäin kovasti, olettaen että ”täpinöidä” on verbi. Roskat on viety roskikseen ja jääkaapin turha sisältö jaettu köyhille opiskelijaystäville. Kämppävahti, check. Bussi lentokentälle, check. Matkalukemisena ”Älä käy yöhön yksin”. Lämpötila Nycissä 24 asteesta ylöspäin, minulle sopii. En…

Merkkiuskollinen

Merkkiuskollinen voi olla peltipurkeissakin. Itse tosin en ole, mutta kyllä se kovasti sydäntä lämmittää, kun huomaan, että kaunis purnukka kirpputorihyllyllä onkin Aarikkaa. Eli olen sittenkin, mitä oikein yritän selitellä itselleni ja teille. Lemppareitani ovat Aarikan Riemuraita-sarjan värikkäät purkit, joita löytyy somasti rivistä keittiön ikkunalaudalta. Perinteisten suurempien purkkien rinnalla komeilevat myös…

Nälkäpäivä

Seuraa tähänastisen blogihistoriani merkittävin kirjoitus. Siis lukekaa. Siinä missä kulutan tätä maailmaa materialistisena ja pinnallisena, niin yritän myös maksaa takaisin edes välillä pienellä maailmanparantamisella. Enkä tarkoita mitään suuria tekoja, ihmetekoja, mutta kaikkihan me voidaan jotakin tehdä. Lähdinkin ilolla mukaan, kun Indiedays kysyi minua Lookbookkaajana mukaan kertomaan Suomen Punaisen Ristin Nälkäpäivästä….

Olympiapaita in action

Nyt olisi sitten kymmenen sentin villapaitani tositoimissa. Haluan käyttää hyväkseni nämä pari kuukautta, kun takin sijasta voi vielä käyttää pelkkää villapaitaa tai neuletta. Niitä päiviä ei Suomessa ole paljon, mutta ne ovat sitäkin tunnelmallisempia (etenkin silloin kuin vettä tulee taivaan täydeltä, ja on juuri pukenut päälleen ne nahkakengät ja pörröisimmän…

Lotta Nieminen

Tiedättekö tunteen, kun joskus kuulee jostain ihmisestä, esineestä, asiasta tai ilmiöstä, niin sen jälkeen se tuntuu tulevan esiin joka paikassa. Et ole koskaan kuullut jotain sanaa, ja sitten kun kuulet sen ensi kerran, niin seuraavalla viikolla kuulet sen seitsemästi. Näin minulla kävi kuvittajan ja graafisen suunnittelijan Lotta Niemisen kanssa. Alkuvuodesta…

Intia intiaaneille! Arabialainen matto minulle!

Sisustusta kaipaa kotini. Sisustusta kaipaa mieleni. Ja kahviakin, mutta keskitytään nyt siihen ensimmäiseen. Puhuimme ystäväni Leenan kanssa eräs kaunis ilta sisustuksesta. Hän sanoi, että sisustustuotteiden ollessa kyseessä, ostokynnys on huomattavasti korkeampi. Paidan saattaa ostaa 40 eurolla vähemmälläkin harkinnalla, eikä käyttämättömyys aiheuta niin suuria tuskia, kuin jos ostaisi samalla hinnalla maton…

Kukaan ei tarvitse kahta punaista nahkatakkia, tiedän.

Hyvää iltaa rakas joukko (kummallista ja hienoa sanoa ”rakas”, vaikka puhunkin totta). Tänään on ollut hyvä päivä, olen kahvitellut rakkaan ystävän kanssa, joka pian lentää vuodeksi Pariisiin (!!), syönyt lounaaksi kylmäsavulohi-katkarapu-sinihomejuusto-basilika-pitsaa Rossossa, napannut ison laten mukaani kahvilasta ja ajanut metrolla Itäkeskukseen. Löytänyt täydellisen romu- eli retrokirppiksen Itiksen viereisestä Puhoksen kauppakeskuksesta…

Ajatuksia muutama tuhat tusinaa

Tadaa, tässä tulevan levyni kansi. Nimeksi olen kaavaillut ”Ajatuksia muutama tuhat tusinaa” ja levyn pitäisi olla ulkona lokakuun puolen välin jälkeen! Ihanaa!  Just kidding.. tarkoituksenani on taas vain puhua vaatteistani. Tylsimys. Siinäkin mielessä, etten ole oikein täysillä lämmennyt pastellimeininkeihin. Pastellivärit ovat ihan suloisia, mutta suureksi faniksi en itseäni kutsuisi. Aivan…

Asusteet on se juttu

Olen viettänyt kuluneen päiväni Tulli- ja Pakkahuoneella auttamassa erään installaation rakentamisessa, khihih. Jännittäviä puuhia ja kauniitakin, kun kyseessä on sellainen rakennus. Taas kerran sellainen, jonka edessä olen valmis luopumaan kaikista tavaroistani, ostamaan vanhan kunnon hetekan ja muuttaman nurkkiin asumaan. Tekemään vapaaehtoistöitä aamusta iltaan, pyyhkimään pölyjä ja tarjoilemaan kahvilan puolella tuplaespressoja…

Kesä pakettiin

Viime vuonna lisäsin kuluneen kesän tiimoilta kuvia otsikolla Haikea elokuu. Nyt ajattelin säästää kesän paketoinnin syyskuun ensimmäiseen päivään. Kesä on aina kesä, spontaani ja unohtumaton, eikä kaikkea pysty tallentamaan kameralle. Ajattelin kuitenkin koota pimenevien iltojen iloksi, suurelta osalta itseni iloksi, kollaasin kesän 2012 kuvista, jotka ilahduttavat, ilostuttavat, haikeuttavat. Kun lähettämäni kertakäyttökamerat kiertävät…