Asusteet on se juttu

Olen viettänyt kuluneen päiväni Tulli- ja Pakkahuoneella auttamassa erään installaation rakentamisessa, khihih. Jännittäviä puuhia ja kauniitakin, kun kyseessä on sellainen rakennus. Taas kerran sellainen, jonka edessä olen valmis luopumaan kaikista tavaroistani, ostamaan vanhan kunnon hetekan ja muuttaman nurkkiin asumaan. Tekemään vapaaehtoistöitä aamusta iltaan, pyyhkimään pölyjä ja tarjoilemaan kahvilan puolella tuplaespressoja kaikille aasialaisille turisteille. Jos vaan saan viettää aikaani näiden puulattioiden päällä, näissä ajan patinaa kaikuvissa nurkissa.

Aamulla olin kuitenkin kriisin äärellä, kun vaatekaapin avatessani kaikki näytti niin ällöttävän tutulta. Niin puurolta. Sellaiselta puurolta, joka on jo jäähtynyt ja alkanut liisteröityä. Sellainen oli vaatekaappini. Ja voin rehellisesti sanoa, että olen kovin harvoin tälläisten kriisin äärellä (etenkin talvisin, kun voi aina turvautua villapaitaan).
Mutta sittenpä minä muistin, mitä muotilehdissä aina painotetaan: Asusteet ovat se juttu. Ehkä tällä aamulla on vielä mahdollisuus. Ja vielä on 90-luvulla mahdollisuus, sillä valitsin hiusdonitsin. Harmaansävyisen, leopardikuvioisen. Harmaan kanssa laitoin kirkkaan oranssin huulipunat. Ja volaa, alkoi näyttää jo kirkkaammalta tämä päivä. Suuri mukillinen tummapaahto-juhlamokkaa (joojoo, ei oo tummapaahtoa oikeesti, kun paahtoaste on niin niuhea) ja siinä se.
Syksyn tullen olisi kiva siirtyä oranssista huulipunasta muihinkin sävyihin. Mitähän keksisin ja ennen kaikkea, mikähän tälle vaalealle, jämäruskettuneelle naamalle sopisi?
Mukavaa maanantaita, pus!
Henriikka
Kategoriat: asusteet, kosmetiikka 14 kommenttia

Asusteet on se juttu

14 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *