Tässä vihdoin viimein tulisi nyt sitten asiaa korvista (kuulen jo yleisön yököttelevän, hyihyi korvia). Mutta onneksi keskiössä ei oikesti ole korvat, vaan lävistykset. Naamalävistyksiähän minulla ei ole, mutta korviin on ripustettu muutamia ylimääräisiäkin helyjä. Miksi? Siksi että pidän korvalävistyksistä. Selkeistä rustoon lävistetyistä koruista, jotka ovat esteettisesti järjestetty, eikä korvia ole ahdettu täyteen summanmutikassa.
Ensimmäiset korvakoruni ja näin myös korvareikäni sain 8-vuotislahjaksi kummeiltani. Olisin saanut ne jo vuotta aikaisemmin, mutta isäni alkoi pelotella minua, että reiät ammutaan kaukaa pyssyllä: ”Siinä sitä vaan seistään seinää vasten ja toivotaan, että osuu”. Kulma-, nenä- ja vaikkapa huulilävistykset olivat tietenkin silloin minun silmissäni niitä ohimenneitä. 8-vuotiaana minulle kuitenkin kehittyi aivot ja tajusin tilanteen todellisen puolen.
Seuraavana oli vuorossa yläruston korvis, jonka typeryyksissäni tietenkin kävin ampussa itselleni yläasteen lopussa. Älkää hyvät ihmiset ottako lävistyksiä ampumalla, vaan lävistämällä. Itse kuljin halvimman vaihtoehdon perässä, eikä se kannata. Onneksi kaikki meni kuitenkin nappiin.
Seuraavana olivat vuorossa muut korvanlehtien napit: oikealle puolelle kaksi lisänappia, vasemmalle yksi. Salaisuutena kerrottakoon, että äitini iski nämä minulle kotona neulalla. Kyllä kyllä, oli desifioitu neula ja neula upposi nätisti korvanlehtiini. Toisena salaisuutena kerrottakoon, että äiti laittoi korviksia myös koko ystäväjoukolleni, jos heillä oli antaa kirjallinen vanhempien lupa. Hahaha, äiti on paras.
Lukion lopussa nappasin monen vuoden harkinnan jälkeen korun toiseen korvannipukkaan, Tragus-lävistyshän se taitaa olla nimeltään. Siitä vuoden päästä menin siskoni kanssa lävistämöön ja nappasin heräteostoksena korvan ”sisälle” uuden korun. Näissä kahdessa ensimmäisessä palveli Kouvolan Starhouse.
Syy miksi kirjoitan koruistani juuri nyt on se, että vihdoin otin Traguksen toiseenkin korvannipukkaani! Hurraa! Olen vannonut, että tämä on sitten viimeinen. Mutta katsotaan nyt. Joka tapauksessa Helsingin Iso-Roban Harness oli ammattimainen ja suositeltava kiska. Sain sieltä etukortinkin, että joka kuudes lävistys ilmaiseksi. Epäilen vahvasti, että tämä etu jää käyttämättä.
Hinnat rustokoruilla vaihtelevat 30-50 riippuen lävistys-studiosta, lävistettävästä paikasta ja korusta, joka korvaan tökätään. Kipu on hetkellistä, enkä itse näe sitä minkäänlaisena ongelmana. Toisissa paikoissa pihdit, joilla korvaa pidetään, sattuvat enemmän kuin itse lävistyksen tekeminen. Rustokorujen parantuminen vie aikansa, toisilla pari kuukautta, toisilla yli vuodenkin. Ainahan näitä juttuja kannattaa harkita, hoito ja muut meiningit vievät oman aikansa.
Minä tykkään korvistani näin.
-Henriikka
Itse täysin tietämättömänä otin rustolävistyksen ampumalla. Voin sanoa, että sattui ja paranemiseen meni kauan. Jos olisin tiennyt tuolloin vuosia sitten paremmin olisin mennyt ottamaan sen kunnon liikkeeseen..
Mutta niin, korvasi näyttävät oikein somilta!
”korvasi näyttävät oikein somilta!” mitä mainioin kohteliaisuus!
Joo ikinä ei kyllä saisi ammuskella, jää vaikka mitä jälkiä. Mutta esteettisyys-syiden lisäksi niissä on kai aika suuri terveysriskejäkin?
usein useat lävistykset korvassa saavat näyttämään sotkuiselta ja pelottavalta. sulla noi toimii ihan superhyvin. tyylikkäät!
ja ihana tuo sun äiti. huippu !
sain omat ekat korvikseni 3-vuotiaana(miksi???) ja se oli yhtä taistelua. en suostunut laittamaan toiseen lainkaan kun se sattui niin paljon ja reikien välillä mut lahjottiin tötteröllä!
Kuitenkin tästä jäi ihan hirveät traumat ja takaraivoon piirtyi kuva, että korvikset tehdään juurikin AMPUMALLA PYSSYLLÄ n 5 metrin etäisyydeltä. pyssy oli vielä haulikko. Lapsena pohdinkin usein , että onko korumyyjillä metsästyskortti.
nuo lapsena laitetuille rei’ille kävi huonosti, toinen (oli siis pakko pitää suuren suuria kokonaisia hevosia riippumassa pienessä korvassa…) tarttui kiinni puutarhakeinuun ja siitä sitten nyppärin itseni irti niin että korvalehti repesi.
Vasta 9-luokalla uskalsin ottaa uudestaan reiät. Ihan paniikissa raahasin ystäväni mukaan korukauppaan ja puristin tämän rannetta. TRaumatisoituneena lapsuuden kokemuksesta olin varma, että nytkin kaivetaan haulikko tiskin alta ja harpotaan viiden metrin päähän tähtäämään. (sitä vartenhan korvaan piirretään täplä…) Positiivinen yllätys oli pieni rei’itin ja nopeasti ohi. ah.
haha oli pakko kertoa tuon sunkin pyssykokemuksen jälkeen.
MAHTAVA STOORI. Kiitän, kun jaksoit nämä tän vaivan ja ilahduttaa tarinallasi (niin minua, kun varmasti muitakin).
3-vuotiaana korvikset, tuohan on jo aika rajua. Vois luulla, että voisivat leikin tiimellyksessä repiä koko korvan irti. Toisaalta, voihan näin yhtä hyvin käydä 8-vuotiaallekin. Tai mikseipä vaikka mun ikäselle, kyllä mä vieläkin kiipeilen puissa ihaha.
Onneksi olet päässyt traumojesi yli, toivon että pysyt näissä turvallisissa tuntemuksissa jatkossakin.
Hah, ei tuo kotona neulalla kovin harvinainen juttu oo:D Itsekin tehty näin. Aika monet tuntuu tekevän. Oma kokemus oli se, että sattui paljon vähemmän kun liikkeessä lävistäminen!!
Joo ei olekaan, kaverit ovat tehneet muitakin läväreitä. Itse en pystyisi varmaan tökkäämään, niin äiti handlaa homman. Kunhan on hygieniasta ja desifioidut systeemit, niin mikä ettei. Rustoon en lähtisi tekemään mitään.
Ite otin kanssa ampumalla molempiin rustoihin korut ja ne tulehtuivat (ja vähän taisivat paleltua myös, talvi kun oli ja pipot ei kiinnostanu…)! Nyt on vain samallalailla tuolla ”sisäkorvassa” molemmissa korvissa lävistykset. Taitaa kulkee nimellä conch tai shell?
Oijoi paleltuminen on kyllä paha. Ja toisaalta pipon alla muhiminenkin on lävärille paha. Eli ikinä ei oo asiat hyvin hahah. Mä en noista nimistä tiedä, mutta sen tiedän että noin conhit tai shellit näyttävät hyvältä.
kivat lävistykset on! erityisen kiva on tuo ekan kuvan koru, mistähän se on kotoisin? siis tuo joka kiertää korvan ympäri, tosi makee! kiitos kivasta blogista :)
GINA TRICOT! Ne ovat tällä hetkellä alessa puoleen hintaan. Käypä noutamassa omasi. Kiitos kiitos sinulle !
Oioi, minä huijasin joskus ehkä 10-vuotiaana pikkuveljeäni tuolla ihan samalla jutulla, kun puhuin korvareikien ampumisesta ja veikka kuusvee kysyi mitä se tarkoittaa. Läpi meni jopa niin hyvin, että parin vuoden päästä tästä kuulin, kuinka veli selitti asiaa epäuskoisille kavereilleen. ”Siinä mennään seinää vasten ja sitten ammutaan…” Hänelle aivot eivät kehittyneet itse vaan piti paljastaa raukalle asioiden todellinen laita.
ahaha, ihana tuo ”hänelle aivot eivät kehittyneet –”:-DD
Nauroin tälle niiin suuresti. Koko stoorille ja meiningeille. Mutta kieltämättä myös sille, että Ida on ollut täällä haukkana ja napannut parhaaseen kommenttipoksin läppään. :–)
Oot niin oikeassa että ikinä ei pitäis ottaa korvareikiä ampumalla. Typeränä varhaisteininä en uskonut vanhempia ja viisaampia vaan kaikki korvareiät ammuttiin ja tästä kauniina muistona toisessa korvalehdessä on kaksi rustopattia. Tai jotain kudospatteja, mitä ne nyt on.
Ei pitäisi todellakaan. Itsekin oon välillä epämääräisistä rustopalloista tjsp. kärsinyt, mutta ne on sitten ajan myötä lähteneet. Pieniä esteettisiä vikojahan ne ovat, mutta tietysti sitä pohtii, että miksei voisi tehdä asioita fiksummin teininä haha.
Tyylikkäät!
Minullakin on korvat täynnä reikiä, traguksia ei tosin. :) Otin ensimmäisetkin korvareikäni vasta teininä ja sitten lisäilin koruja tiuhaan tahtiin. Toisessa korvassa on kaksi korvalehdessä, toisessa kolme. Lisäksi ensin mainitussa korvassa on kaksi rustokorua, yhteensä seitsemän reikää siis. Ja rustoonkin tietysti ammuttiin pyssyllä, niin typerää. Toinen niistä rei’istä on aivan vinossa, mikä ei onneksi näy mutta hankaloittaa korun vaihtamista.
Puolisoni teetti rustoreikänsä lävistäjällä, ja tulos oli kieltämättä erilainen. Mutta nykyään taitaa harva koruliike edes suostua ampumaan rustokoruja.
Onneksi monetkaan liikkeet eivät tosiaan tee enää ampulalla. Ne olivat silloin joskus niitä perinteisiä koruliikkeitä, joilla oli ammuntalaitteet. Korvanlehteenhän menee ampumalla nätisti, mutta rusto: no no no!
Onneksi sentäs sun ammutuissa rei’issä on pikkuvikoja vaan. Ei tarvitse suurta surua kantaa, jos surua ollenkaan.
oon aina ihaillu tota vasemman korvasi kolmen koplaa! niin nätisti sijoitetut. itelläni on samaan tyyliin, sieviä pieniä palloja ympäri korvan rustoa, kaveri on tehny kaikki ja täydellisesti ovat parantuneet ilman tulehduksia tai muuta ongelmaa.
reikien ampuminen on kyllä niin typerää, oli kyse sitten vaikka ihan perus korvanlehtireijästä. paranemisaika on hurjan pitkä, kun tylppä koru runnotaan paineella kudoksen läpi. neula taas tekee kauniin viillon suht kivutta.
Mua naurattaa ajatus, että oot ”aina” ihaillut mun kolmenkoplaa. Että ylipäänsä oot ihaillut mun korvan yksityiskohtia. Ylipäänsä katsonut niin tarkasti mun korvaa. Hahah. Kiitos!
Tuli jotenkin ihan mielettömän kiva fiilis tästä postauksesta :) Naureskelin erityisesti: ”8-vuotiaana minulle kehittyi aivot”-jutulle, iskäni pelotteli ihan samalla ampumisvitsillä silloin kun itse halusin hommata korvareijät :D
En ookkaan kiinnittäny huomiota että sulla noita korvakilluttimia löyyty noin monen moisia!
Kivakiva postaus:)
Ps. kun joskus kllästyt tuohon sini-valko-puna-kirjavaan isoon norjalaistyyliseen villapaitaan (joka esiintyi sinun ja einon kuvauksissa) niin olen halukas saamaan sen. Ei mitään kiirettä, nauti siitä niin kauan kun ikinä haluat, vaikka vuosikmmenet. Hyvää jaksaa odottaa :)
Sinänsä hauskaa, että sulle tuli hyvä mieli jutusta, joka käsittelee korvia !!! Mutta ehkä korvatkin ovat ansainneet joskus tulla hyvässä valossa mediaan.
PS. Liitän sinut varauslistalle ykköseksi tuon sinipunavillapaidan kohdalla. Valitettavasti jonotusaika saattaa olla pitkä, mutta pidän sut ehdottomasti mielessä :–)
eipä kyllä liity tähän postaukseen mitekään mut onko mahdollista että näin sut tänään kouvolassa? :—D kattelin vaa et näyttääpä tutulta ja jotenki tuli sinä mieleen. hämmentävää.
HYVINKIN MAHDOLLISTA, sinä tarkkasilmäinen lukija. Rakas kouvola, i miss u.
Harvemmin näkee (vai onko vika silmissäni), että korvanlehdessä lävistykset eivät ole vierekkäin, vaan toinen on selkeästi ylempänä. Olin nähnyt vastaavaa sun kuvissa ja ehkä yhdellä-kahdella muulla ihmisellä; inspiroiduin siinä määrin, että viime tammikuussa laitatin oman, ehkä vähän ylemmäs vielä kuin sinulla. Niin että kiitokset inspiraatiosta.:–)
Korvainspiraatio, mikäs sen parempaa! Ja joo, mä en halunnut symmetrisiä korvia niin laitoin ton yhden korun tuonne kauemmas. JA sittemmin vasta oon tajunnut, ettei se oo kovin tavallista. Kiits ja olehyvä, oli ilo auttaa heh.
Meilläkin tehtiin kotilävistyksiä :-D Äiti käytti injektioneuloja suoraan paketista. Myöhemmin tein niitä itse. Niitä onkin ollut pitkin naamaa. Nenään tuli 19 vuotta sitten ja tässä se on edelleen.
-AT
Hei vautsi, 19 vuotta nenäkorua on jo kakkupalan arvoinen suoritus. Sun pitäs joskus pitää sun nenäkorulle juhlat!
Oijoi oon just ottanu rustokorun lävistäjällä ja pelkäsin sitä kipua ja varsinkin laittoa! mutta se neulahan meni niin nopeeta, etten ees tajunnu että se meni läpi :D nyt polttelis tragus toiseen korvaan, mutta taidan odottaa että tuo toinen korva nyt paranee, että pystyy taas nukkumaan normaalisti, vähän meinaa puuduttaa nukkua vain oikealla kyljellä :D mutta ei kyllä yhtään helpottanu tätä tragus-innostusta… :D
Joo todellakin, sehän on ohi niin yllättäen. Hassusti sitä jännittää ain juttuja etukäteen.
Ps. Kannattaa todella oottaa tuota parantumista, niin on sitten kylki jolla nukkua. Kaverini otti yhdellä kertaa rustot molempiin korviin, eikä nukkunut sitten kunnolla kuukauteen.
Rakastuin totaalisesti tuohon piikikkääseen helyyn ! Aivan upea <3 ! Oon metsästäny jotain ton tapasta omaan korvaan jo pitkään.
Nyt äkkiä säntää Gina Tricotiin, siellä on nämä korvakorut puoleen hintaan. Hopihop!
voi että nauroin tuolle ampumisjutulle :—D onneks mua ei oo koskaan narrattu samaisella tavalla, uskoisin niin varmaan vieläkin… hyvin ainaki meni muksuna läpi äidin ”jos näyttää kieltä tarpeeks monta kertaa niin sen kärkeen kasvaa piikki” -uhkaus. en muista missä vaiheessa älysin, ettei niin käy, mut jotain vuosi sitte rupesin miettimään että sellanen kielipiikkihän vois olla kauheen kätevä kapistus!
Hahahaha. Mä en kestä, kuinka vanhemmat keksiikään juttuja sen vuoksi, että lapset käyttäytyisivät. Pitää kuitenkin muistaa, että pakkasella kieli jää rautaan kiinni, IHAN OIKEASTI.
Henriikka, susta on tullut mun korvaidoli. Otin viime viikolla rustokorun (helix?), jään lävistämiseen ihan varmasti koukkuun ja oon suunnitellut jo seuraavia. Oon ennenkin palannut tähän postaukseen ja äsken tajusin, että oon suunnitellut kovin samanlaisia korvia kuin sulla… hups. Koitan olla plagioimatta.
Ei muuta! :))
Tämä oli NIIN mahtava. Oon monesti lukenut tämän ja hymyillyt. Tiedoksesi kuitenkin, etten harmistu tai pahastu lainkaan korvieni plagioinnista.