Marraskuun toiseksi viimeinen perjantai

Hyvää iltaa arvoisat. Täällä silmät ristissä eräs ahkera opiskelija valmistautuu viikonlopun viettoon askarrellen ja siivoten. Ei olekaan tulossa ihan tavallinen viikonloppu, you’ll see. Marraskuun viimeinen viikonloppu kaiken lisäksi. 
Tänään oli marraskuun toiseksi viimeinen perjantai, ja opiskelulookkini oli viininpunaista, vaaleansinistä, harmaata ja kultaa. Halusin pitkästä aikaa kokeilla komboa kauluspaita ja neule. Erittäin toimiva yhdistelmä, mutta jostain syystä harvalle käytölle jäänyt itseni kohdalla. Kai vierastan sitä virallisuutta, jonka neuleen alta puskevat kaulukset automaattisesti jollain tasolla tuovat. Tänään sain taas huomata, että yhdistely on kaiken juju, sillä aika kauaksi virallisesta tämäkin setti jäi.
Lähtökohtana olivat siis vaaleansininen, lyhythihainen kauluspaita ja viininpunainen neule. Vaaleansinisen paidan kanssa kävivät hyvin vaaleansiniset lempilevikset ja jalkaan valitsin valkoisuuttaan hohtavat niket: nämä olivat avainsana kaulusten virallisuuden kumoamisessa. Pysyi balanssi, enkä edes tarvinnut heijastinta, kun popot hohtivat kilpaa katulamppujen kanssa.
Kaiken päälle heitin viime viikolla kirpputorilta kolmella eurolla ostamani takin. Suhasin hetken saksien, langan ja neulan kanssa, ja sain olkatoppaukset ujutettua ulos. Nyt takille riittää rakkautta entistä enemmän. Asustefiiliksissäni valitsin vielä kasan kultaisia rannerenkaita, sekä kaulaketjun, ja jotta helyt eivät loppuisi siihen, niin puhelin kulki vaaleanruskeassa nahkalaukussa. Erittäin minimaalinen ja epäkäytännöllinen, erittäin ihana siitäkin huolimatta.
Kelpaa keräillä marraskuuta talteen, vaikka betoni alkaa olla jo kylmä selkää vasten.
Tänään on ollut hyvä päivä. Siitäkin huolimatta, että vanhemmanpuoleinen mieshenkilö suuttui minulle bussissa. Luin lehteä niin intensiivisesti, että meinasin ajaa pysäkkini ohi. Viime tipassa tajusin painaa stop-nappulaa ja tästä viimeisten hetkien toiminnastahan tämä vieruskaverini otti nokkiinsa: ”Voi hyvänen aika, kun tässä oli kyllä niin monta hetkeä aikaa painaa tuota nappulaa.” Poistuin sitten bussista huudon jatkuessa. Hymyillään, kun tavataan.

Hyvää yötä toivottaa se sama vanha Henriikka.

8 kommenttia

  1. Cecilia H 24.11.2012

    Supersöpö toi pieni nahkalaukku! :)

    http://guabk.blogspot.fi/

    Vastaa
    • Henriikka 16.12.2012

      KIDOS! Niin minunkin mielestäni. Kiitos kirpputoreille.

      Vastaa
  2. Piia 24.11.2012

    Minunkin huomioni kiinnittyi heti tuohon laukkuun! Suloinen.

    xxPiia

    Vastaa
    • Henriikka 16.12.2012

      Hyvin epäkäytännöllinen, mutta suloinen kyllä. Kiitos kovasti.

      Vastaa
  3. Milla 24.11.2012

    Superihana asu taas jälleen (:

    Vastaa
  4. Anonymous 24.11.2012

    Yksi mageimmista asuista ever! ;) Portobello rulez… – Duud

    Vastaa
    • Henriikka 16.12.2012

      EVER? Vau. Kiitän ja kumarran syvään. Portobello todellakinrulez.

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Piia Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.