Kenelle päätyivät retro-rullaluistimet?

Ylläolevassa kuvassa näette Kertun. Tapasin hänet viime viikon keskiviikkona Rautatieaseman kuuluisien kivipatsaiden alla. Ensitapaamisemme oli lämmin ja kepeä. Ja mitä muutakaan se olisi voinut olla, kun missiona oli siirtää blogikirppikseltäni ostetut retro-rullaluistimet uudelle omistajalleen. Onneksi kamera oli sattunut mukaan, sillä tämän tyylin halusin ikuistaa samantien. Onneksi sain varmaa ja herttaista poseerausta suoraan muistikortille sekä analyysia tyrmäävän tyylin saloista:

”Tyylistäni voisin kertoa sen verran, että olen melko monipuolinen ja ennakkoluuloton pukeutuja. Tykkään yhdistellä eri tyylilajeihin liittyviä elementtejä toisiinsa, esimerkiksi tänään tuntui erinomaiselta idealta tasapainottaa kierrätyskeskuksesta peräisin olevien Leviksieni ysärimammaisuutta kietomalla päähän ikivanha kukkahuivi turbaanimaiseksi viritykseksi.”

”Käytän paljon värejä, joskin useimmiten melko murrettuja ja tietyssä skaalassa liikkuvia. Erilaiset näyttävät korut ja asusteet ovat myös juttuni, ja jokainen yritykseni skandinaavisen minimaalisen tyylin toteuttamisessa kaatuu tupsukorvakoruihin ja huiveihin. Hiusteni väri vaihtelee turhankin tiuhaan tahtiin: viikko sitten päätin hankkia oman vaalean värini takaisin, mutta jotenkin mystisesti heräsin tänään vaaleanpunaisilla hiuksilla. Oh well.

Vaatekaappini pohjana toimii kuitenkin muutamat luotettavat perusvaatteet, kuten tummat pillifarkut ja ajattoman malliset takit, joiden sekaan on kiva heitellä persoonallisempia vaatekappaleita. Suurimman osan vaatteistani hankin kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista ja teen vaatteita sekä asusteita myös jonkin verran itse. Kierrätyskeskuksen ”20 senttiä kappale” -rekin jälkeen on nimittäin kovin vaikeaa oikeuttaa itselleen tarvitsevansa kymmenen euron t-paidan.”

”Tyylini parin lauseen tiivistelmä: 
vaihtelevuus, värien käyttö, kirppisshoppailu, hauskat asusteet ja ainaiset tukkakriisit.”

Kerrassaan valoittava kokonaisuus, sanon minä. Ja tiedän, tiedän, että kaikki odottaa, olisiko kyseisellä tukkakriiseilijällä blogia. Tässä tulisi, olkaa hyvät:
– Henriikka
Ps. Kolme ilmoitusasiaa:
– Vastasin rästiin jääneisiin kommentteihin, eikä mennytkään kuin viisi tuntia. Hienoa meikä!
– Koruarvonta on suoritettu, kiitos aivan ihanista jutuista ja tarinoista. Voittajaksi selviytyi Aino,
  joka aikoo tulevaisuudessa antaa tytöilleen nimeksi Minttu ja Hilla.
– Ylihuomenna, keskiviikkona olisi Tavastialla tarjolla Redramaa ja Super Jannea. Suosittelen.
Kategoriat: blogit, muoti 8 kommenttia

Kenelle päätyivät retro-rullaluistimet?

8 kommenttia

  • AINO sanoo:

    Kiitos vielä hirmuisan paljon! Toivottavasti saan sitten tulevaisuudessa hankittua Mintulle ja Hillallekin söpöt nimikorut.

    • Henriikka sanoo:

      Ole hyvä vain. Toivotaan, että nimikorut ovat silloinkin muodissa, jotta tyttäresi voivat sitten sädehtiä korut kaulassaan.

  • iisa sanoo:

    AAA mitä apua, mun lempibloggarit just te kaks!

    ootte molemmat mahdottoman suloisia, plus noin luovia ja silti varmatyylikkäitä pukeutujaihmisiä ei liikaa oo tosiaan :3

    • Henriikka sanoo:

      HAUSKAA, nyt tässä kuule risteytyykin sun kans lempparia. Kiitos kivoista sanoista!

      Se onkin hassua, että vaikka meidän blogit on kovin erilaiset, niin toisaalta tyyleissä jotain aika samaakin.

  • Anonymous sanoo:

    Eikö kesällä kiertänyt filmikamera päätynytkään takaisin sinulle? vai olenko missannut kyseisen postauksen? :)

    • Henriikka sanoo:

      Kyllä vain päätyi, niin kuin ehkä uudemmista jutuista huomasitkin. Paitsi toinen odottaa vielä kotiutumistaan!

  • Keppo sanoo:

    Ei hitsi vie miten hassua nähdä oma pärstänsä täällä niin kauniiden sanojen saattelemana, hihitän nyt ihan typeränä varmaan koko illan :–D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *