Sävyt sopivasti ristiriidassa

Asukuvaa tupsahtaisi kaikelle kansalle juurikin nyt. Tässä on sellainen kokonaisuus, joka rakentui yksinkertaisesti niin, että tulin aina tulokseen, että jotakin puuttuu. Niinpä lisäsin kerta toisensa jälkeen pieniä lisäjuttuja asuuni, kunnes olin tyytyväinen. Ja itse asiassa, vaikka suomalaisenhan ei näin kuuluisi sanoakaan, niin näissä tamineissa olin tyytyväisempi itseeni kuin pitkään aikaan.

Otsikossakin ilmaistu sävyjen ristiriita syntyi viininpunaisesta piposta ja kirkkaanoranssista, mattahuulipunasta. Nuo kaksi väriä painiskelivat juuri sopivasti keskenän. Muissa asustevalinnoissa olin niukempi, sillä hopeisen ristikorvakorunkin kelpuutin vain toiseen korvaan.

Asu oli myös siitä erikoinen tapaus, että kenkiä lukuun ottamatta kaikki on hankittu kirpputoreilta. Suurimman osan vaatteistahan hankin juuri käytettynä, mutta useimmiten yhdistän vanhat uudempien kanssa. Tässä tapauksessa Vagabondin nilkkurit olivat ainoat, jotka puolustivat uusien puolta. Leviksen farkut, Vogue-collegen ja muut vanhat tutut olen esitellyt ennenkin, mutta Fidalta ostettu viininpunainen pipo ja mummo-laatikkotakki ovat viimekesäiseltä Espoon kirpputorikierrokselta. Kyllä ystäväni silloin nauroi, kun rahaasin tiskille massiivisen toppatakin. Nyt näytän hänelle närhenmunat.

Kaiken kukkuraksi huomasin, että ihailemallani naapurinmummolla on juuri samanlainen takki. 
U-u-uuu rakkautta urbaaneille citymummoille, jotka käyttävät smaragdinvihreitä korviksia 
ja tietävät, mitä tarkoittaa ”falafel”.
Henriikka
Kategoriat: muoti, oma tyyli 14 kommenttia

Sävyt sopivasti ristiriidassa

14 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *