Hieno rouva

Kyllä. Olen rouva. Minusta voisi käyttää tätä hämäräperäisen kaukaisenkuuloista nimitystä. Ulkoinen habitukseni on usein kuitenkin hyvin vähän rouva. Jos en omistaisi kausilippua bussiin, niin saisin varmaan usein kuulla varmistusta kuskilta, tuleeko lasten- vai aikuistenlippu. Ajattelin kesän loputtua aloittaa rouvastumisen klassisin keinoin: jakkupuvulla.

Kiertelin ja kaartelin aikani kaupoissa ja viimein marraskuun lopulla löytyi ’juuri se oikea’. Tummansininen, liituraitainen villasta valmistettu jakku vei ajatukset pilviin ja tuntui täysin omalta. Halusin puvun, jossa voisin hengailla yhtä lailla arjessa kuin duunikuvioissakin. Jätin housut ja takin kuitenkin vielä yön yli harkintaan Aleksanterinkadun H&M:ään. Illalla kiitin harkintakykyäni, kun huomasin takin olevan puoleen hintaan nettikaupassa.

Ja kyllä se tuntuu omalta! Sympaattiselta, skarpilta, pehmoiselta. Ilman korkoja voisin tuntea itseni jakkupuvussa hoopoksi, mutta muutamakin lisäsentti kantapohjien alle tuo paljon. Tässä asussa tunnen itseni viralliseksi ja auktoriteettivaltaiseksi ja kuitenkin myös leikkisäksi, esimerkiksi kuvissa olevien runsaiden kultakorujen kanssa.
Juuri tällaista kaksiosaista pukua olin etsinyt, mutta toki aion käyttää housuja ja takkia myös erikseen. Virallisuus kaikkoaa, kun takin parina onkin pappafarkut ja olkihattu tai vanhat kunnon viisnollaykköset.

 Meneekö hieno rouva -look läpi? 
Hymyä irtoaa ainakin täältä päin, 
vaikka lastenlipulla ei tässä asussa matkustetakaan.
-Henriikka
liituraita-jakku/H&M trend, musta toppi/Monki, kengät/Vagabond, kaulaketju/second hand

Kuvat: Eino Manner

Kategoriat: muoti, oma tyyli 6 kommenttia

Hieno rouva

6 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *