Rauhaa ja rakkautta, immeiset.

Hyvää ystävänpäivää jok’ikiselle. Yleensä ystävänpäivä on mennyt itselläni humahtaen ohi, mutta tänä vuonna päätin tarttua siitä kiinni. Lähetin ympäri maata ja Suomea parikymmentä korttia, jaoin vinkkejä ystävänpäiväpostin väsäilystä ja tänään pidimme talvipiknikkiä muutaman ystävän kanssa Kauppatorin laidalla. Nyt uunissa hautuu puuro ja leffailta häämöttää. 
Suoraan sanottuna tänä vuonna tajusin, ettei ole montaakaan parempaa syytä juhlia, kuin läheiset ystävät. Joten miksi en juhlistaisi. Pidän ystävistä enemmän kuin irtokarkeista, kahvista, pitkistä aamupaloista, puhtaasta pyykistä, etanakirjeistä, postin paketin-saapumis-ilmoituksista, täydellisistä trensseistä, nahkatakeista, vintage-liikkeistä, metsäretkistä, avokadosta, palkkapäivästä, opintotuista ja pienistä gallerioista kaupungin laidalla. Pidän ystävistä ehkä jopa enemmän kuin Karhun retrovaatteista, lautapelien voittamisesta, afrotukista ja siitä, kun saan tahtoni läpi. 
Jään kahden vaiheille, kumpi voittaa ystävät vai Kouvolan lakritsi, mutta joka tapauksessa ystäville on varattu sydämeni parhaat huoneet. Teille blogin lukijoille ei ole ehkä sitä kattohuoneistoa, mutta vähintään aulaan asti saatte tulla hengailemaan. Oikeasti, piristätte usein päivää ja annatte inspiraatiota, nostatte hymyn huulille ja pamautatte välillä kritiikin muodossa mukavan tiukasti persuksille. Hyvän ystävänpäivän -toivotukset kuuluvat siis yhtä lailla teillekin.
Lahjaksi saatte muutaman täydellisen reseptin ja pari hyvän mielen biisiä:

Ja nyt paistuu uunissa toista tuntia ohrapuuro tällä ohjeella. Uskallan miltei luvata hyvän lopputuloksen. Vielä kun saan tehtyä mansikka-vadelmakiisselin, niin villasukat jalkaan ja elokuvan äärelle. Step up 4 -juuri se romanttisin ystävänpäiväleffa.

Peace and Love.

-Henriikka

Kategoriat: juhlat, kaverit 10 kommenttia

Rauhaa ja rakkautta, immeiset.

10 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *