Sama vanha naama.

Olen ollut lähipäivät täysin jumissa vaatteitteni kanssa. Katson vaatekaappia, enkä pysty kokoamaan mitään järkeviä kokonaisuuksia, saati sitten mitään uutta tai ihastuttavaa. Työpäivät tekevät vielä sen, etten pysty olemaan tyylillisesti aivan yhtä villi ja vapaa kuin vapaapäivinä (nyt sain sen kuulostamaan siltä, että vietän vapaapäiväni aina ilkosillaan). Sama vanha naama, sama vanha kroppa ja ne samat omat vaatteet. Herään todellisuuteen kauhistellen, miksi omistan 12 retrovillapaitaa, 8 puvuntakkia ja vajaa 10 kulahtanutta flannellipaitaa? Ja kuinka ihmeessä ne pitäisi yhdistää? Ja sitten en omista kunnollisia vaaleita farkkuja, enkä esimerkiksi kunnollista kynähametta tai mustaa takkia. Ja ne ainaiset omat ilmeet valokuvissa, ne samat maneerit ja toistuvat hiuskriisit. 
Eilinen huulipuna piristi, se täytyy myöntää. Näitä kuvia otettaessa huulipuna oli pysynyt läpi pitkän päivän ilman lisättyjä kerroksia. Sävy oli haalentunut hiukan, mutta pysynyt tiukasti. Myös sinertävät, kylmät sävyt ovat tuoneet jotain uutuudentuntua kaiken vanhan ja tylsän keskelle.
Eiköhän tästä kriisistä taas nousta. Ja pitäähän tästä nyt nauttia, olen harvemmin tällaisten tapausten äärellä. Toiset kokevat vaatekriisejä vuosi vuodelta, päivästä toiseen. Voisi kai ajatella tämän olevan harvinaista herkkua?
Tai ehkä käyn leikkauttamassa hiukseni latvat tai pyyhällän ensi kerran moneen vuoteen kunnolliseen manikyyriin. Vai löytyisköhän se nousukausi kuitenkin jostain vähemmän pinnallisesta?
-Henriikka
paita, takki, korvikset/Second hand, farkut/Levis, huivi Etiopian tuliainen
Kategoriat: muoti, oma tyyli 11 kommenttia

Sama vanha naama.

11 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *