Tiedän vielä jaksan kevääseen.

Mulla on ollut tänään niin kiire. Niin kiire, että nyt keskiyön jälkeisinä minuutteina tajuankin kirjoittavana eilisestä päivästä. Siis eilen minulla oli niin kiire. Olen aloittanut taas työt Kuvataideakatemialla Kuvan Kevät -näyttelyn järjestämisen parissa ja miltei joka viikonloppu päivystän Galleria Gjutarsilla, jonka galleria-assistenttina minulla on ilo olla. Sitten on kulttuurituotannon opiskelut ja kesätyöhaut ja vaikka mitkä. Kaiken päälle vielä tämä rakas blogi, niin tämä elämähän on yhtä kulttuuri- ja taidemylläkkää. En pane pahakseni, vaikka nyt silmäluomet valuvatkin väkisin kiinni. 
Onko kenelläkään muulla jokakeväinen kiire helmikuusta toukokuuhun? Tuntuu, että se on jokavuotinen traditio, jota ei voi ohittaa millään keinoin. Sain joulukuussa ystäviltäni lahjaksi lahjakortin brunssille ja kirpputori -kierrokselle, jonka he täysin kustantavat. Olemme merkinneet päiväksi 4.5., sillä ennen sitä ei vain yksinkertaisesti ole yhtäkään vapaata viikonlopunpäivää. Tai sellaista täysin vapaata. 
Mutta se siitä kiireestä, siitä puhutaan yhteiskunnassamme muutenkin aivan liikaa, joten lopetan oman osuuteni nyt tähän. Ensimmäisen kuvan ärtynyt katse ei johdu arjen epämieluisuudesta, vaan yrittää olla uskottava poseeraus. Kokopitkä raitamekko on ollut muutamaan otteeseen lähiviikkoina päälläni, kun vihdoin saatiin viettää pari päivää sukkahousukelejä. Suuret sulkakorvikset, nilkkurit ja mekko toivat kevättunnelmaa, ja astelin kevään ensimmäistä kertaa kuivalla asvaltilla. Nyt on taas asvaltti peitossa, kiitos lähipäivien hyytävän lumituiverruksen. Ehkä sitä on hyvä pikkuisen vielä kituutella.
”Olen kasvanut kiinni talveen, sen kuristusotteeseen
Kun pysyn luonas, tiedän vielä jaksan kevääseen.”
– Anna Puu
Kauniita unia,
Henriikka

mekko, kengät, sukkahousut/second hand, sulkakorvikset/Rewind and Play Again -blogi

Kategoriat: muoti, oma tyyli 20 kommenttia

Tiedän vielä jaksan kevääseen.

20 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *