Arkisto: huhtikuu 2013

Luomu- ja lähiruokamessuilla.

Viime viikonloppuni oli aplodien arvoinen suoritus. Olin sekä lauantaina, että sunnuntaina töissä 12-17, mutta silti ehdin käydä luomu- ja lähiruokamessuilla, kiertää muutaman tunnin Herttoniemen pihakirpputoria, käydä leffassa, vastaanottaa ihanan anopin vierailulle ja viettää leffailtaa vuokraelokuvan parissa. Kerrassaan uskomatonta ajankäyttöä. Onnea, Henriikka! Toiset toki voisi olla sitä mieltä, että parempaa ajankäyttöä…

AAMUKAHVILLA-FACEBOOK.

Vihdoinkin, kaikkien näiden miljoonien ajatusten jälkeen loin facebookiin aamukahvilla-blogin oman sivun. Olen ollut näiden blogiasioiden kanssa kautta linjain aika varovainen. En ole huolinut mainoksia sivua koristamaan, ja yhteistyöjutuista olen suostunut ainoastaan niihin, joiden takana itse seison ehdottoman tosissani. Ja nyt minun ja blogin puolentoista vuoden yhteiselon jälkeen olen saanut itseni…

I am the hipster of his life.

Kukas se siinä? Meikä. Farkkutakissa ja villapaidassa. Meikä on sympaattinen. Kuljeskelen tuolla pitkin kuivuneita katuja lonkkari kainalossa ja Blackhawksin reppu selässä. Ruskeat nahkakengät löytyi Kouvolan Kylähullu-kirpputorilta kolmen euron hintaan ja oikea aarre oli Lönkan Fidalta napattu farkkutakki. Second handia tasoittamaan päällä on putipuhdas villapaita, tietysti anopin joululahja. Meikällä on hyvä…

He is the hipster of my life.

Kukas se siinä? Meikän Janne. Farkkutakissaan ja villapaidassaan. Janne on sympaattinen. Se kuljeskelee tuolla pitkin kuivuneita katuja lonkkari kainalossa ja Blackhawksin reppu selässä. Ruskeat nahkakengät löytyi Thaimaan reissulta second hand -torilta euron hintaan ja oikea aarre oli Lönkan Fidalta napattu farkkutakki. Second handia tasoittamaan päällä on putipuhdas villapaita, tietysti äidin…

Joutsen-untuvatakki ja ihana arvonta.

Innostuin alkuvuodesta kevytuntavatakeista. Tutustuin niihin, selvitin faktoja ja jaoin maaliskuun alussa intoani teillekin. Nyt laitan kuitenkin astetta paremmaksi, sillä nyt puhutaan kotimaisesta huippulaadusta. Joutsen on ollut tuttu nimi puhuttaessa peitoista ja tyynyistä, mutta mitä vaatteisiin tulee, olen kulkenut laput silmillä. En ollut tiennyt klassisten untuvatakkien olemassaolosta hataraa ajatusta enempää, kunnes alkuvuodesta…

Kirjojen ja ruusujen surkeaa vaihtokauppaa.

On hyvä kirjoittaa, kun ulkona merellä laulelee lokit. Ne tuo samankaltaista turvaa, kuin aurinko päivisin. Kevättakissa tarkenee jo, kunhan kaulaliina on muhkea. New Yorkista kirpputorilta löytynyt karvakaulus on omiaan Marimekon pitkän mustan takin kanssa. Kaiken alla on pystyraitainen Burberryn vintagekauluspaita, joka on tämän kevään trendien mukainen aivan vahingossa. Ei sentään pelkistetyn…

Tunnelmia (ja suurkiitos!) Fidan tyyli-illasta.

Takaisin lauantai-iltaan. Keväinen Helsinki ja Lönnrotinkadun Fida. Niin kuin aiemmin olin mainostanut ja intoillut, niin Fidan ja Outin kanssa järkkäilty tyyli-ilta pärähti käyntiin 17.00. Paikalle valui väkeä tupa täyteen, ja tarjoilut oli katettu kertakaikkisen herttaisesti: oli eriparikupit ja Laitilan limut. Ja mikä voisi olla parempi sisustus, kuin second handia lattiasta…

Pyydä anteeks, ku oot munannäköinen.

Minulla oli unelma. Ei kovin pitkäaikainen sellainen, mutta kelpo unelma kuitenkin. Maanantaina ilmestyivät Poola Katarynan facebook-sivulle uuden malliston vaatekappaleet. Vedenalaisen maailman inspiroima mallisto oli kaunis ja ylellinen, mutta turkoosinväriset lintuhousut nähdessäni en voinut enää keskittyä muihin vaatekappaleisiin. Yksinkertaisesti mielettömän kauniit. Ehkä kauneimmat housut, joita olen koskaan nähnyt. Ja perjantaipäivän päätteeksi…

Fair Trade Knitting – Reilun kaupan kutomista

  Olen ennenkin kirjoittanut yrityksestä nimeltä Wool and the Gang ja teen sen taas. En pääse yli siitä, miten sympaattinen konsepti tämä on. Eettistä, perinteistä, inspiroivaa, alkuperäistä, mutta kuitenkin täysin ajan hermolla. Wool and the Gang on ensimmäinen DIY-muotibrändi ja sen taustalla on rakkaus terapeuttiseen neulepuikkojen ääneen ja idea maailmanlaajuisen…

Musta villakankainen kylpytakki

Pyöräilin eilen tuttuun tapaan kouluun Taideteollisen Korkeakoulun ohi, kunnes seinää vasten nojaili viikon inspiraatioihminen. Meinasin kääntyä U-käännöksen vauhdissa, mutta nanosekunnissa tajusin sen mahdollisesti herättävän kummastuneita katseita tässä henkilössä. Kadulla kun ei siinä hetkessä näkynyt ketään muita. Ja minä olisin tehnyt U-käännöksen, tuijottanut hetkosen ja tehnyt jälleen äkkikäännöksen? Sitten poistunut paikalta?…

Aurinkopuuteria silmissä.

Tänään oli harmaata. Koko kaupunki oli harmaa, ja harmaa olin minäkin. Iltapäivästä on löytynyt jo ehkä vähän joitakin kirkkaampia värejä, mutta harmaa on pitänyt pintansa. Kokonaisvaltainen harmaa massa on valunut koko kaupungin ylle kuin marraskuu olisi. En usein taistele pukeutumisellani säätiloja vastaan, mutta tänään yritin. Halusin jotain raikasta, keväistä, uutta….

Lähettäkää minulle kirjoja.

Uskokaa tai älkää, mutta aion vähän liekittää. Löysin internetin ihmeellisten linkkien ja monien monien siirtymävaiheiden kautta toiseen maailmaan. Se oli mahdollisesti Narnia. En kulkenut vaatekaapin läpi, mutta löysin silti uskomattoman maailman täynnä unia, haaveita ja melankoliaa. Oprisco photography loi minulle täydellisen muutaman tunnin hetken murrettujen värien, absurdien luonnonilmiöiden ja kameraan…

37,4 astetta.

Tiedättekö sellaiset kuumeen jälkeiset päivät? Että ensin sairastetaan ja kun kuume alkaa laskea, niin jäi päivä tai pari sellaista höntsäilyä. 37,4 astetta ja periaatteessa voimissaan tehdä kaikkea kuin tavallisesti, mutta ei aivan. Ne olivat lapsuuden lempipäiviäni, vaikka sitä olikin silloin vaikea myöntää. Sai katsoa koko pitkän päivän muumeja, juoda Jaffaa…

Marimekon Ike saapui taloon.

Tänään tein Fidalta second hand –löydön, josta epäilen söpön villasukkasiskoni olevan pikkuisen kateellinen. Puisen hyllystön ylärivissä nojaili punainen Marimekon reppu. Mukaanihan se sitten lähti, niin kuin arvata saattaa.  Month of Sundaysin pärereppua ei voita mikään, mutta sitä ei uskalla ottaa mukaan sateella tai miljoonapakkasilla. Siksi selässäni on läpi talven kulkenut…

Ei enää pitkiä kalsareita.

Kerään kevättä iholle farmareiden polvissa ammottavien reikien kautta. Kerään kevättä iholle housujen punteista ja siksi käärinkin ne yhtä taitosta korkeammalle kuin tavallisesti. Kerään kevättä iholle paidan kauluksesta ja siksi jätän viimeisen napin napittamatta. Vajaa kuukausi sitten kirjoitin, kuinka en ole vielä saanut tarpeeksi talvesta. Äkkiäkös se ihmisen mieli muuttuu.  Tänään…

KUTSU: Tyyli-ilta with aamukahvilla & Outi Pyy

Kivojakivoja uutisia! Järjestämme trashionista-muotivaikuttaja Outi Pyyn ja Fidan kanssa tyyli-illan ensi viikon lauantaina 20.4. klo 17-20. Puitteet tarjoaa upouusi Lönnrotinkadun Fida-lähetystori, joka on osa Fidan uutta konseptia: myymälään valikoidaan mm. laadukkaita vintage- ja retrotuotteita. Illan ohjelmassa minä ja Outi kerromme vinkkejä siitä miten ja miksi kannattaa pukeutua second handiin, ja…

Vaatetunaaja vauhdissa: kesävaatteita!

Kotiini kerääntyy tasaiseen tahtiin vaatteita kirpputoreilta. Erääseen vinoon pinoon päätyvät kuitenkin ne, jotka kaipaavat Edwardin kädenjälkeä. Sakset ovat laiskan tunaajan paras kaveri ja usein ne riittävät omiin askarteluihini hyvin. Toisinaan tarvitaan ompelukonetta, joskus liimaa, joskus muutama hassu parsinpisto ja joskus jotakin järeämpää. Saksia ei kuitenkaan saa aliarvioida, sillä mikään ei…

Kirpputorimekossa häihin.

Sniikpiikeistä koko kokonaisuuteen: kuvissa on koko komeudessaan juhlatyylini, jossa vietin kauniin hääjuhlan. Olin Turun reissulta löytänyt pitkän, pitkähihaisen vintagemekon SPR:n Kontti-kirpputorilta. Kirppikselle sattui juuri vierailumme aikaan ale-päivät, ja mekon hinnaksi jäi 0,5 euroa. Muutaman kavennuksen jälkeen mekko oli pakko päästä koeajamaan, ja lopputalven häät saapuivat mekolle täydelliseen ajoitukseen. En muista…

Lauantai-aamun luksusta, juuri ennen h-hetkeä.

Vietin tänään aamutuntien laatuaikaa. Ohjelmassa olivat ystäviemme häät, ja hyppäsimme kimppakyytiin jo aamuhämärissä, seitsemän jälkeen. Puolitutuista koostuva hääbändi hurautti paikkakunnalle autolla, ja päätimme täyttää auton tyhjät paikat ja säästää matkakustannuksissa. Bändi meni ajoissa treenaamaan ja tämä tietenkin tarkoitti sitä, että söimme aamupalaa Helsingissä auringon noustessa ja Mikkelin päädyssä haahuilimme muutaman…

Kerää koko sarja.

Esittelin kesäkuussa astiakaappimme sisältöä ja pohdiskelin suomalaisten fanaattista suhtautumista astioiden laatuun ja designiin. Astioiden joukossa oli yksi hassu ”sarjaton”. Eikä edes tyylikkäästi sarjaton, vaan selkeästi ypöyksinäinen Marimekon muki, jonka kyljessä kaupungin ylle nousee oranssi aurinko. Se oli ainoa perheetön/pariton/sarjaton muki, jonka olin säästänyt. Joku kuitenkin kommentoi silloin ehdotuksen, joka vahvisti omaa…

Tasohyppelypeli

Täällä me nyt asustellaan, pahvilaatikoiden keskellä. Olen suoraan sanoen väsynyt. En onneksi kielteisellä tavalla väsynyt, että tekisi mieli raivota tai purskahtaa itkuun. Vaan sellaisella hömpsähtäneen onnellisella, mutta hitusen turhautuneella tavalla. Naurattaa, kun juustohöylän metsästämiseen kaiken tavaran keskeltä menee useampi tunti, ja ovikellon soidessa pujottelu-esterata koituu usein kovaksi ponnistukseksi. Pahin oli…

Melkein kuin oikea Michael.

Aloitin koripallon pelaamisen ala-asteen toisella luokalla ja olin harrastuksestani hyvin ylpeä. Kirjoitin nimeni perään aina pelinumeroni ”#6”, ja kun ystäväkirjoissa udeltiin ihailemaani henkilöä, vastasin Michael Jordan. Totuus oli etten jäbästä lajin lisäksi tiennyt kuin ehkä ihonvärin, sekä mahdollisesti joitain merkillisiä roolinpätkiä Space Jam -elokuvasta. Näin jälkeenpäin voin kuitenkin olla lapsuuden ”idolistani”…

VIDEO UNELMIEN KESÄDUUNIIN.

Rakkaat kuomat ruudun toisella puolella. On ennenkuulumattomia uutisia: haen unelmieni kesätyötä julkisella hakuvideolla.  Kyseessä on Bestsellerin Muotikuutio-konseptin duuni tittelillä ”Festari Style Host” ja työ tulisi pitämään sisällään muun muassa blogin kirjoittamista, videoita ja valokuvaamista, fiilistelyä ja festarimuodin bongausta. Vihdoin työpaikka, johon persoonani lisäksi kaikki opiskelu- ja työkokemukseni natsaavat täysin. Sykkeeni…

Myisin vaikka mummoni.

Myönnettäköön, että olen aivan törkeä fiilistelijä. Hehkutan kaikkea vastaantullutta siistiä, uutta ja fiilistelyn arvoista. Sinänsä ei ole väliä, mikä asia on kyseessä. Voi olla, että huomaamattani myyn puheillani Leviksiä, Chewitsin toffeeta, Sensodynen hammastahnaa, bambusukkia, avokadoa yhdistettynä aromisuolaan, puuroa jugurtilla, Teemu Selännettä, Poola Katarynan puukorviksia, löytämiäni lyömättömiä kivijalkaliikkeitä, Samujin videoita, Sarpaneva-pataa,…