Kirpputorimekossa häihin.

Sniikpiikeistä koko kokonaisuuteen: kuvissa on koko komeudessaan juhlatyylini, jossa vietin kauniin hääjuhlan. Olin Turun reissulta löytänyt pitkän, pitkähihaisen vintagemekon SPR:n Kontti-kirpputorilta. Kirppikselle sattui juuri vierailumme aikaan ale-päivät, ja mekon hinnaksi jäi 0,5 euroa. Muutaman kavennuksen jälkeen mekko oli pakko päästä koeajamaan, ja lopputalven häät saapuivat mekolle täydelliseen ajoitukseen. En muista koskaan omistaneeni vastaavanlaista maksimekkoa, jonka hihatkin ylettyisivät ranteisiin saakka. Mustakultainen, kiiltävä printtikangas oli jo sinänsä juhlava, mutta korot ja näyttävä nuttura toi itselleni lisäluottoa asuun.
Upseerikerho upposi omaan visuaaliseen makuuni enemmän kuin hyvin. Kenraalien kuvat kaikissa korniudessaan olivat uskomattoman tyylikkäitä ja niistä levisi jopa lieviä hipsterisignaaleja. Huolisin omaan kotiini ikihyvin jonkun komean armeijan urhoollisen taidepläjäyksen. Lisäksi tapetit huokuivat ajanpatinaa ja ikkunat olivat suuret, ikkunalaudat leveät ja sopivasti kuluneet. Silmät kiersivät juhlatilaa ja lepäsivät.
Koristelut olivat kauniit ja juhlalliset. Erityismaininnan tietysti ansaitsevat pellavaliinat, jotka toivat meille nostalgisia tunteita, sillä ne olivat perua omista häistämme. Häissä tulee väkisinkin aina ajateltua, että miten meillä tämä sama asia oli. Myönnän, että häiden järjestelyä on jossain määrin ikävä. Onneksi lähitulevaisuudessa siintää lisää ystävien häitä, joista voi ammentaa romantiikkaa ja itkupuheita sydämensä kyllyydestä. 

Juhla- ja arkimeikkini eivät kovastikaan paljon eroa toisistaan. Pyrin pitämään molemmat suhteellisen luonnollisina, joskin tahdon olla täsmällinen ja huolellinen. Mikään ei ole surullisempaa, kuin leukapielissä vilisevät meikkivoiteen rajat tai ylikaranneet huulipunat. Juhlameikkiin laitan usein kajaalikynän sijasta nestemäistä kajaalia ja hitusen juhlavampaa luomiväriä. Tällä kertaa kultasävyisen puvun kanssa sopi kultainen helmiäsluomiväri.

Mikään juhlavermeistäni ei kuitenkaan vetänyt vertoja Jannen juhlanutturalle.

 Huomenna juhlapöhinöistä takaisin arkityyliin ja kullanhohdosta taas siihen tavanomaiseen pahvinruskeaan. Hiljalleen muuttolaatikoiden tavarat löytävät omat paikkansa ja eilen saimme jopa päätettyä huonekalujen paikat. Elämä on hyvää.
Tiistai on yleensä viikon hankalin päivä. Toivon, että huomenna se sujuu kuin tanssi.
-Henriikka
Kategoriat: elämä, juhlat, kaverit 17 kommenttia

Kirpputorimekossa häihin.

17 kommenttia

  • roosaliina. sanoo:

    noi sun hiukset on niin siistit ! jannen juhlanuttura hyvänä kakkosena.

  • veerra sanoo:

    Ei tää hääpari olis sattunu menee hevoskyydillä kirkolta? :) näin just lauantaina yhden hääparin hevoskyydissä Mikkelissä, se on aina jotenki niin sympaattista! :)

  • Anonymous sanoo:

    Hei olis ollut todella jees nähdä mekkosi koko komeudessaan niin, että seisot. Voisko tää olla vielä mahdollista?

    • Henriikka sanoo:

      Voi että, oon niin pahoillani, mutta juhlahumussa en tajunnut napata sellaista kuvaa ja jotenkin oletin, että mekko hahmottuu noistakin kuvista. Mutta ehkä myöhemmin vielä saatte nähdä seisovan mekon :–)

  • Ida sanoo:

    Tykkään hirveesti tuosta ekasta kuvasta! Tosi ihana ja nätti. :)

  • Anonymous sanoo:

    ^ mietin samaa kuin tämä ano yllä !! :)

    • Eszter Tóth sanoo:

      niin mäkin!

    • Henriikka sanoo:

      Olin törppö! Katso vastaus yllä.

    • ROOSA sanoo:

      ^– olin kommentoimassa ihan samaa! mutta ehkä tuo ei jää mekon viimeiseksi käyttäkerraksi;)

      sun hiukset on muuten tosi kauniisti! Millä sä kiharrat ne? oon aivan surkee kihartamaan omaa tukkaa. joko suoristan tai sitten se on luonnostaan tuhannen käkkärällä – ei kauniilla kiharoilla. mutta tuo jannen kampaus on kyllä cool! vois vaikka itsekkin kokeilla;)

      Ja vielä sellanen juttu että sun blogis on aivan ihana. se että blogi on pinnallinen, mutta näkyy kuiteskin kaikki sellainen inhimillisyys ja sellainen sympaattisuus. Ois kiva lukee kunnolla postausta sun Etiopian reissusta (Tansaniasta löysin jo) kun ite oon lähössä elokuussa Etiopiaan tekeen lähetystyötä pariks viikkoa. Pelottaa – no ihan hirveesti! Ois kiva kuulla vähä fiiliksiä muilta :)

      Mutta kaikkea hyvää!

    • Henriikka sanoo:

      Voi kiitos Roosa. Aivan ihania sanoja toinen toisensa perään. En usko tuon jäävän mekon viimeiseksi visiitiksi, joten ehk onnistun nappaamaan teille joskus selkeämmän kuvan.

      Kiharat teki ihana ystävä jollain vanhalla piipparillaan haha. Itse teen kiharat aina suoritusraudalla, mutta unelmoin kyllä sellaisesta luksus-kiharatikusta.

      VAU! Lähden Etiopiaan. Kuinka suuresti se lämmittääkään sydäntä. Reissusta on niin kauan, etten ehk osaa oikein paljonkaan siitä enää kirjoittaa, mutta laita mailia jos on jotain erityisiä kysymyksiä. Kivaa kevättä!

  • Anonymous sanoo:

    Ihan mielettömän kauniita kuvia! Sut vois tilata sit joskus hamassa häähumussa kuvaajaks…

  • Anonymous sanoo:

    ihana kampaus! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *