Myisin vaikka mummoni.

Myönnettäköön, että olen aivan törkeä fiilistelijä. Hehkutan kaikkea vastaantullutta siistiä, uutta ja fiilistelyn arvoista. Sinänsä ei ole väliä, mikä asia on kyseessä. Voi olla, että huomaamattani myyn puheillani Leviksiä, Chewitsin toffeeta, Sensodynen hammastahnaa, bambusukkia, avokadoa yhdistettynä aromisuolaan, puuroa jugurtilla, Teemu Selännettä, Poola Katarynan puukorviksia, löytämiäni lyömättömiä kivijalkaliikkeitä, Samujin videoita, Sarpaneva-pataa, kenkälankkia, pölynimuripusseja, ikkunanpesuainetta, Kissakarkkeja tai yrityksen käsittämättömän hyvää brändäystä. Hauskinta on, ettei asiat välttämättä ole edes itselleni kovin läheisiä. Fiilistely saattaa kohdistua johonkin hyväksihavaittuun asiaan, vaikka itselläni ei olisi siihen minkäänlaista kunnollista kosketuspintaa. Esimerkiksi Milkan ”Uskalla olla lempeä” -laini on erinomainen ja ansaitsee kasan kunnon hehkutusta. Totuus kuitenkin on, ettei Milkan suklaa yltä ylimpään kärkeen suklaalistallani. 
Tästä loivalla aasinsillalla menemme asiaan. Olen tyrmistyttävän ällistyttävän fileissäni Weekdayn uudesta mallistosta. MTWTFSS WEEKDAY -kevätmallisto on täynnä ihan kreisikivoja kokonaisuuksia ja vaatekappaleita. Huh huh, tällaisia inspiraation puuskia tarvitsen, että hymyilen taas vaatekaappini edessä. Ja valitettavasti yritän koko ajan selitellä itselleni, että tarvitsen myös mahdollisesti muutaman uuden vaatekappaleen. 
Mä vaan tuijotan näitä asuja suu auki (ja tuota mallia, joka jollain käsittämättömällä erikoislahjakkuudella onnistuu pitämään joka kuvassa identtisen ilmeen). Ja tästä blondista mallista tulikin mieleeni, että ehkä multa onkin karissut asenne. Olen kevätauringon sulattama löllykkä, jolta hiukset valuu pitkin päätä suomalaisen laimeina alas. Olen talven rökittämä kuljeskelija, joka tarvitsisi potkun persuksille ja intensiivisen katseen kohti kameraa. Ehkä minussa ei vain ole tarpeeksi munaa, ja siksi kaikki vaatevalinnat tuntuvat laihoilta. Ehkä voisin aloittaa vaikkapa afrosta? Se voisi saada minut tanssimaan villisti ja kuplimaan minuun afrikkalaista iloa.
Nyt pääsiäislomilta takaisin Helsinkiin ja asennetta etsimään. Yritän kirjoittaa niin lähipäivien asuista, pääsiäisestä, pilkkimisestä kuin uudesta kodistakin tulevalla viikolla. Tänään illalla tai viimeistään huomenna kuitenkin yllätystä luvassa, nimittäin saatte selville tämän bloggaajan äänen ja videokäytöksen. 
-Henriikka
Kategoriat: muoti 10 kommenttia

Myisin vaikka mummoni.

10 kommenttia

  • Anonymous sanoo:

    jes videoooo!!!! iha huippuu

  • Anu sanoo:

    En kestä. Ihana sinä ja ihana teksti. Kuule. Minä jos kuka koen olevani toisinaan täällä kotosalla, näin kahden pienen äitinä, löllykkä. Jos mulla olisi himpun verran enemmän kolikoita taskuissa, menisin ostamaan nuo kaikki ihanat asut. Rakastan noita, koko kauppaa, tuota tyyliä. Ah.

    • Henriikka sanoo:

      Mutta kahden ihanan muksun äitinä sullahan on myös maailman tärkein tehtävä. Sitten joskus, parin vuoden päästä nappaat molemmat rattaisiin ja mennään tyhjentämään kaikki Aleksanterinkadun kaupat.

  • Konkistadori sanoo:

    hehkuttaminen on parasta!!!

  • Tiia sanoo:

    Eiks toi myisin vaikka mummoni oo jostai biisistä?? :d nyt häiritsee ku en muista!

    • Henriikka sanoo:

      On varmaankin, itse asiassa varmaan useammastakin. En tosin muista mistä, mutta googlettaminen voisi tuottaa tulosta.

  • maiju sanoo:

    Hauskasti kirjoitettu… Itsekin lukeudun juuri tuollaiseksi fiilistelijäksi… ”upeaa, mahtavaa”… Ihailen kaikkea kaunista ja sanon ääneen kun jostain tykkään… Kai tämäkin on jonkinlainen elämäntapa ;)

    • Henriikka sanoo:

      Pitäisi varmaan perustaa joku fiilistelijöiden tukiryhmä hahha. Että voidaan jakaa tuntemuksia, kun kaikki eivät aina ymmärrä sitä hehkutuksen määrää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *