arkisto:

toukokuu 2013

EAT WELL, TRAVEL OFTEN, tulevat reilibloggaajat!

Naamalihakseni ovat hymyilystä turtuneet. Janne bongasi noin kuukausi takaperin Lilyn ja VR:n yhteistyönä järjestettävän reilibloggaaja-haun. Kahta reilaajaa haettiin kiertämään kesällä Eurooppaa haluamaansa reittiä pitkin ja kirjoittamaan kokemuksistaan blogia. Se oli yksinkertaisesti meitä varten. En harkinnut hetkeäkään hakemista, tänne olisi pakko päästä. Euroopan olisi yksinkertaisesti oltava meidän, eikä ilman tällaista sponssia se tulisi tänä kesänä tapahtumaan. 
Tänään aamusta puhelimeni pirisi. Totta puhuakseni olin jo menettämässä toivoani, vaikka olin jännäkakka housussa odottanut valintaa koko viikon. Tuntematon numero pelasti maailmani, Lilyn soitto oli ylimääräinen syntymäpäivä. Huudahtelin puhelimeen onnesta sekopäisenä: ”Elämälläni on sittenkin merkitys!”

Seuraava hakemus toi meille riemun taloon, reissun plakkariin. I’m happyhappyhappy.

——————————————————————————————————–

Hello Buddies. 

Täällä kaksi elämäntapaseikkailijaa, urbaania kuljeskelijaa Helsingin Arabianrannasta. Janne on muusikko ja videotuotanto-yrittäjä, ja Henriikka kulttuurituottaja ja bloggaaja. Yhdessä on nähty jo Aasiaa, Afrikkaa ja Amerikkaakin, mutta nyt olisi tarkoitus sukeltaa taas koto-Euroopan uumeniin tavoitteena universaali ymmärrys ja suurensuuret seikkailut. 

RAUHAA JA RAKKAUTTA KOLISEVILLA KISKOILLA, ONNEA JA AUTUUTTA YLI VALTIONRAJOJEN. Öitä juna-asemilla, sohvasurffaten ja dormihuoneissa kera kymmenen brasilialaisen. Pennin venyttämistä ruokailun suhteen niin, että Italiassa voi käyttää koko budjetin jäätelöön. 

Matkamme alkaa länsinaapurimme ihanaisesta Göteborgista, jossa sammutamme hattaranhimomme Lisebergin huvipuistossa. Jatkamme matkaa Køøpenhaminaa reunustaviin lähiöihin. Pyrimme löytämään autenttisen smørrebrødin ja huuhtomaan sen alas paikallisella, tummalla ølilla. 
Vaihdamme peruna suussa puhutun kielen toiseen, kun siirrymme Tanskan niemimaalta Belgiaan. Koska meitä kiinnostaa asiat myös EU:n pääkonttorin ulkopuolelta, sukellamme aidon Brysselin sykkeeseen. Saattaapa raiteet viedä meidät myös Belgian keskiaikaiseen sydämeen, Bruggeen. 
Edellinen vierailumme Ranskaan on jäänyt mieliimme kummittelemaan, sillä silloin varastettu järkkäri otti päähän ja lamautti. Ranska on jäänyt meille velkaa ja saa nyt maksaa takaisin korkojen kera. Pyhä kolminaisuutemme tulee sisältämään Pariisin, Bordeaux’n ja AH niin ihanan Marseillen. Henriikka huokailee pariisilaisten uskomattomalle tyylitajulle ja valokuvaa katumuodin kompaktiksi kollaasiksi. Evästaukopaikkoina toimii visuaalinen ja historiallinen Normandia, sekä kaltaisillemme nörteille kulttimaineeseen kasvanut Etelä-Ranskan Carcassonne. 
Kun lämmin Ranska ja patongit tulevat korvista ulos, rullaamme identtiset baskerimme takataskuun ja nousemme korkean ilman leirille: ompelemme siksakkia Sveitsin ja Italian rajalla. Mäenlasku Alpeilla keskellä kesää täysin paidatta kuulostaa paitsi eksoottiselta ja vapauttavalta, myös uutiskynnyksen ylittävältä otsikolta. 
Alpeilta laskemme Italian pohjoisosien läpi Ljubljanaan. Tavoitteena on ymmärtää itäeurooppalaisen ihmisen mielenjuoksua heittäytymällä sata taulussa heidän elämäntyyliinsä kansallisruokia myöten. Tehtävä jatkuu vielä Sarajevossa, jossa parinkymmenen vuoden takaiset muistot näkyvät yhä ihmisten kasvoissa. Matkalla pysähdymme luonnollisesti myös Kroatiassa, Plitvicka Jezeran kansallispuistossa ja syötämme Ranskasta reppuun jääneet leipäpalat villisoille. 
Jannella on hallussa video- ja valokuvaus sekä käsittämätön karttojen lukutaito, Henriikalla tyyli ja spontaani vaeltelu. Vainuamme parhaat second hand -aarteet, sympaattisimmat katukuppilat, railakkaimmat reivit ja mielenosoitukset sekä kaupunkien kauneimmat lenkkarit. Lähdemme rinkat ja tajunnat tyhjinä, raportoimme molempien täyttymisestä. Reitti ei ole kiveenhakattu, mutta laatu on. 
Blogikokemuksen antia voitte lukea täältä: 
– Viime reilillämme kesällä 2010 kameramme lähti kävelemään samoin kuin viime vuoden Lilyn reissussa. Aiomme siis jatkaa siitä mihin jäätiin, tavoitteena onnellinen loppu. Yhdestä ainakin olemme varmoja: emme nukahda Belgradin ja Budapestin väliseen yöjunaan! 
A man’s gotta do, what a man’s gotta do. 
– Janne & Henriikka

——————————————————————————————————–

Lilyn reilibloggaaja-valintaa koskevan jutun ja sähköpostihaastatteluni voi lukea täältä.
Tulevana kesänä saadaan siis reissujuttuja, saadaan ruotsalaisen huvipuiston hattaraa ja Sarajevon surullisia kasvoja. Saadaan Pariisin mukulakivikatuja ja Etelä-Ranskan maalaisseutua. Saadaan naked truthia sielun kyllyydestä ja kahden iloisen kuoman juttuja ympäri Eurooppaa. 
Rakkain terveisin: 
Happyhappyhappy Henriikka

Puhe valmistuville ja jok’ikiselle elämän tallaajalle.

Viikonloppuna moni taas valmistuu: Lukiosta, ammattikoulusta, ammattikorkeakoulusta, yliopistosta ja vaikka mistä. Moni saattaa olla risteyksen edessä, moni varmasti pohtii tulevaa innolla, moni hämmennyksellä, moni kauhulla.

Tämä videon omistan valmistuville. Se on nerokas, se on liikuttava. Siihen on kiteytetty sellaista viisautta (ja huumoria), joka saa minut katsomaan sen ain uudelleen. Kannattaa pysähtyä hetkeksi tämän äärelle, niin voi päästä eteenpäin.

”Jos saisin elää elämäni uudellen, yrittäisin ens kerralla tehdä enemmän erehdyksiä. Rentoutuisin, olisin taipuisampi, olisin hupsumpi kuin olen tällä matkallani ollut. Matkustelisin, hulluttelisin, kiipeäisin useammin vuorille, uisin joessa, katselisin auringonlaskuja. Kävelisin ja katselisin ympärilleni enemmän. Söisin enemmän jäätelöä ja vähemmän papuja. Jos joutuisin elämään elämäni uudestaan, kävisin uusissa paikoissa, tekisin uusia asioita, kantaisin vähemmän matkatavaraa mukanani. Jos saisin elämäni uudelleen elettäväksi, kulkisin paljain jaloin aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Ajelisin karusellissä ja poimisin päivänkakkaroita.”

-tuntematon munkki nebraskalaisessa luostarissa

Onneksi olkoon juhlijoille ja oikeastaan kaikille, jotka jaksavat tätä hassunkurista maailmaa kiertää ja sitäkin oudompaa elämää eleskellä päivä kerrallaan eteenpäin.

-Henriikka

Onneksi olkoon Henriikka, olet nyt muotibloggaaja.

Olen mielissään, sillä vihdoin taidan olla oikeutettu titteliin ”muotibloggaaja”. Tästä tittelistä kohdallani on löytynyt risteäviä mielipiteitä, enkä aina itsekään tiedä mihin kategoriaan itseni sulloisin (enkä toisaalta täysin hahmota tarvettanikaan sulloa).

Nyt kuitenkin pystyn pää pystyssä, ylpeänä kutsumaan itseäni muotibloggaajaksi, sillä omistan suuren statussymbolin: Daniel Wellingtonin kellon. Eikö DW nimenomaan ole muotibloggaajien tunnusmerkki numero yksi?

Pidän kellostani, jonka sain etanapostitse kauniissa rasiassa. Kun kuulin saavani valita kelloista yhden, tiesin haluavani miesten kellon. Naisten kellot ovat makuuni usein liian siroja. Kun kerran kellon on näyttävä, niin näkyköön sitten kunnolla. Ruskeat nahkaremmit (classic bristol) ja kultainen kehys olivat valintoja, joita ei tarvinnut kelailla muutamaa sekuntia enempää. Tummanruskeiden lisäksi sain myös vaaleanruskeat remmit (classic st. andrews), jotka taitavat olla ”minua” vielä näitä tummia enemmän. Eiköhän remmit tai toiset tulla näkemään ranteessani hyvinkin usein.
Itseäni ei haittaa, että Wellingtonin kelloja on yhdellä sun toisella. Minulla on niihin vähän samanlainen suhde, kun Fjällrävenin reppuihin: sille on syynsä, miksi niitä kävelee kadulla vastaan. Jos on keksitty simppeli, kaunis ja toimiva juttu, niin miksei sitä hankkisi. Sekä Fjällikset että DW:t ovat piesseet monet muut lajitoverinsa monessakin suhteessa.
Jos Daniel Wellingtonin hankintaa on harkinnut, kannattaa tilaisuus käyttää hyväkseen nyt. Aamukahvilla-blogin lukijat saavat nettikaupasta alennusta -15%, kun kirjoittavat koodikenttään LOVEHENRIIKKA (ei, en keksinyt koodia itse). Koodi voimassa 5.kesäkuuta asti. Mitä oivallisin yo- tai valmistujaislahja, eikä noita varmaan kovastikaan paljon halvemmalla saa.
Sain kukkivien puskien lomassa pomppimisesta nuhan. Poor poor. Tuoksuvat kukkapusikot on kuitenkin hyödynnettävä, ennen kuin on liian myöhäistä. Vaaleanpunaiset kirsikankukat jäivät minulta sivu suun, en ennättänyt lumoutua niistä, saatika saattaa niitä kameralle.
Loppuun surullisia uutisia. En taidakaan olla muotibloggaaja. En taida omistaa tämän sivun juttuja juuri lainkaan. Jääköön tämä siis arjenluksustakaikellekansalle-blogiksi.
-Henriikka
Ps. Villasukkatempaus oli ja meni, mutta tiedän, että siellä on niitä laiskapyllyjä edelleen, jotka eivät ole postittaneet sukkiaan. HOPIHOP, en halua pettyä teihin. Sukattomat kaverit voivat laittaa mulle mailia, niin laitan muistutusviestiä niille kavalille ketkuille. Ja ne jotka ovat saaneet sukkansa, muistakaa laittaa valokuvia tulemaan!

Siivouspäivän kirpputorilöydöt.

Rakastan kirpputoreja. Olen suorastaan hulluna niihin. Kun pääsen second hand -torien äärelle, päässäni naksahtaa. Yhtäkkiä kirppisalue on kuin iso aarrearkku, ei kun pikemminkin Afrikan tähti -pelilauta, mutta ilman rosvosektoreita. Tiedostan, että voin löytää mitä vain, mutta kuitenkin käytössäni ovat ne resurssit, jotka kullakin kerralla on tarjolla. Löytämisen tunne on uskomaton. Pitäisi ehkä pikkuhiljaa olla huolissaan? Vaikuttaa hämärältä.
Tarjoilisin nyt niitä kirpputorikuulumisia ja löytöjä, niin kuin lupaus kävi. Lauantaina oli koko kaupungin siivouspäivä ja samalle päivälle sattui myös Kumpulan kyläjuhlat. Tällaiset kinkerit ovat minua varten. Iloisia ihmisiä ja puutalojen välissä piehtarointia (hmmm, mahdollisesti huono verbivalinta. Ihan kun olisin käynyt selälleni pötköttämään ja pyörinyt villisti kuin koira). Muutama ystävä kainalossa sain fiilistellä lauantain läpeensä, Kumpulan kautta Kallion Karhupuiston.

Siivouspäivä oli tosiaan levittäytynyt kaikkialle. Ratikan ikkunassa vilisivät rekit, pöydät ja nurmelle levitetyt viltit. Ihmiset olivat piknik-hengessä liikkeellä ja myöhemmin päivällä alkoi aurinkokin kurkkia. Kumpulan ja karhupuiston lisäksi emme ennättäneet muualle. Ehkä hyvä näin. Reppu sen kun täyttyi ja vaikka lompakko ei niin tyhjentynytkään, niin ei ole hyvä liikaa riehua.

– Turhaan minä ketään yritän huijata. Lapasestahan se lähti. 

Iloinen verkkatakki, 2 euroa.
Tummansininen samettimekko, 65 snt.
Mustavalkoinen kuviokauluspaita, 1 euro.
Ihanista ihanin nahkatakki Jannelle ja mulle yhteiseksi, 10 euroa.
Adidaksen collegetakki, 3 euroa.
Weekdayn miesten takki, 2 euroa.
Vaaleansininen villapaita hopeanapein, 3 euroa.  
Fjällrävenin harmaa takki, 3 euroa. WOH, kolme!
Törkeä villapita, 1 euro. Tulkoon talvi.
Violetit silkkihousut ja paita, yhteensä 3 euroa.
Turkoosinvihreä silkkihame, 3 euroa.
Adidakset, 2 euroa. Biancon mokkanilkkurit, 3 euroa. Hattulaatikko, 5 euroa.
Lakersin lippis, 1 euro. Harmaa lippis, 2 euroa.
Pipot, 1 euro/kappale, AIDOT TURKISKORVIKSET hahah (miksi ihmeessä joskus on tehty tällaiset?), 1 euro.
Taitaa olla hyvä, että kyläjuhlat ovat tältä keväältä ohi. Taidan tarvita talviunia kirpputorikeskeisistä tapahtumista. Kiitos hyvistä hinnoista, kiitos hyvistä hetkistä. Eläköön päässäni kuuluva napsaus, joka eläimen lailla laittaa minut kierrätyksen ja kirppisten pariin.
-Henriikka
Ps. Kyllä, vaatekaapin kesäsiivous tapahtuu lähipäivinä ja blogikirppikselle saapuu uusi lasti.

Suunnittele Poola Katarynan asukokonaisuus ja voita se omaksesi.

Jymykisa! Minun on ilo julkistaa kevään kivoin kilpailu. Blogeissahan näkyy nykyisin vähän väliä arvontoja ja kilpailuja, mutta mistään en ole ollut vielä näin innoissani. Poola Kataryna ja aamukahvilla-blogi löivät hattarapäänsä yhteen ja suunnittelivat yhteistyössä kisan.
Poola Kataryna on vastuullinen vaatemerkki, jonka tuotteet valmistetaan ekologisista materiaaleista lähituotantona Helsingissä ja Tallinnassa. Merkin takana on suunnittelija Paula Kasurinen, filosofianaan luoda ajatonta, kaunista ja eettistä designia. Uusin mallisto, SS13 Lagoon, on saanut inspiraationsa seireeneistä, merenneidoista ja vedenalaisesta elämästä.
Kilpailun ideana on, että lukijat käyvät kuvauttamassa Poola Katarynaa myyvissä liikkeissä Poolan vaatteista suunnitellun asun ja lähettävät kuvan siitä minulle mailitse. Asun voi käydä kuvauttamassa joko Helsingin OVVN-liikkeessä, Tampereen Finnish Designer Boutique OMB:ssa, Lahden Kukanekossa tai Rauman Busstopissa. Liikkeen pitäjät ovat kilvasta tietoisia ja auttavat mielellään kuvausten kanssa. Tarkoituksena on rakentaa asu ja kehittää sen ympärille tarkoitus: missä käyttäisit asua? Asusteita ja vaatteita voi asussa olla niin paljon kuin itse haluaa. Paula valitsee kilpailun päätteeksi voittajan, joka saa itselleen valokuvaamansa asun asusteineen kaikkineen. Riemukasta! Kuvasin Poolan omista lempivaatteistani muutaman esimerkin, jotta idea hahmottuu selkeämmin.
 ”Tämän asun puen päälleni kesäaamuna, kun olen lähdössä Hakaniemen torin kautta piknikille Suomenlinnaan. Tässä asussa voin juhlistaa kesän alkamista. Musta mekko luo kontrastia pastellinvioletille hiuspannalle ja takin vaaleanvihreille lintukuvioille. Tässä asussa olen villi ja vapaa, moderni kaupunkihippi: boheemi, mutta skarppi.”
– Knot Dress / S-L/ 96% organic cotton 4% elastan
– Bird Kimono / one size / viscose blend (recycled material)
– Makrame Headband / Lavender
”Tässä asussa lähden ensitreffeille – tai lähtisin, jos olisin vapaata riistaa. Suloiset, tyttömäiset yksityiskohdat punoutuvat saumattomasti toisiinsa, mutta kokonaisuudesta ei kuitenkaan tule ällöttävän söpö. Tässä asussa syödään kirsikoita, juodaan omatekemää sitruunalimonadia ja haaveillaan aamuaurinkoon asti.”

– Seaflower Skirt / sizes 36-40 / mixed fibres (recycled material)
– Sweetheart Top / sizes 36-42 /mixed fibres (recycled material)
”Tässä asussa kipaisen kesähäihin. Saatanpa vaikka kipaista sinne pyörällä, sillä huoleton look ja tuulitukka sopivat kesähäiden pukukoodiin. Syön vatsani täyteen ruokapöydän antimista, itken liikutuksesta morsiamen isän puheelle ja olen onnellinen hääparin puolesta. Nautin juhlista kuviteltuun valomerkkiin asti ja valtaan tanssilattian orkesterin soittaessa kevyitä kipaleita.”

– Leather Tassel Earrings / white
– Medusa Dress / sizes 36-42 / viscose blend (recycled material)
”Tämä asu päälläni toivotan juhannuksen tervetulleeksi. Valvon yöttömmän yön läpeensä, nostan skumppalasin korkeuksiin ja kahlaan polvia myöten järvessä, eikä haittaa kun helmat kastuvat. Iloitsen kesästä ja ihmettelen, miksi juhannus tulee aina niin varkain ja yllättäen. Jos oikein villiinnyn, juoksen uimaan mekko päällä.”
 
– Aqua Dress/ one size/ viscose blend (recycled material)
– Nycteridae Multi Earrings /Dust Lavender

Kilpailun ohjeet tiivistetysti:
– Käy kuvauttamassa Poola Katarynan vaatteista ja asusteista kehitelty asu Helsingin, Tampereen tai Lahden liikkeessä (kuva on otettava liikkeessä). Oma kamera tai kamerakännykkä mukaan!
Lähetä kuvasi blogin oikeassa reunassa näkyvään sähköpostiosoitteeseen viimeistään ma 10.6.2013. EDIT: Huomhuom! Jatkan kisaa vielä keskiviikkoon 12.6., sillä olen mainostanut, että maanantai on viimeinen päivä käydä ottamassa kuva, ja Helsingin OVVN on maanantaisin kiinni. Vielä ehtii!
– Liitä kuvan mukaan tarinasi: missä, milloin ja miksi käyttäisit tätä asua?
– Kuvassa voi Poolan vaatteiden ja asusteiden lisäksi olla tahtoessasi myös omia juttujasi.

– Kaikki kuvat julkaistaan kollaasina blogissa viikolla 24. Ne osallistujat joilla on blogi, saavat tähän kollaasiin oman bloginsa linkin tahtoessaan.
– Voittaja valitaan samalla viikolla ja hän saa itselleen kuvastaan löytyvän asun kokonaisuudessaan. Voittajaa valitessa Paula arvioi mielikuvitusta, tyyliä, tunnelmaa ja asun tarinaa.
– Kaikki osallistujat palkitaan -20 prosentin alennuksella Poola Katarynan tuotteista kilpailun päätteeksi.

Mitään epäselvää? Kysyä saa. Toivon, että mahdollisimman moni laittaa kuviaan mulle tulemaan. Kuinka iloinen olenkaan sitten, kun saan onnelliselle voittajalle ilmoittaa, että kasa kauniita vaatteita on pian hänen. Kesäistä maanantaita kaikille!
-Henriikka

Kun villapaita löysi kotiin.

Suvi informoi bloginsa kautta viime viikon lopulla, että on kärrännyt kunnolla kampetta kirpputorille. Otin samantien puhelimen käteen ja toimin…
Villapaita on niin pehmeä, että tekisi mieli nukkuakin se päällä. Lisäksi kelit suosivat sellaista sortsit+villapaita-yhdistelmää, joten ajoituskaan ei olisi voinut olla parempi. Hempeän villapaidan kanssa on kiva yhdistää kunnon sniikkerit, vaikka oletus saattaisikin olla balleriinat, conssit tai purkkarit. Olkihattu pysyi takaraivolla ja toisti vaaleanpunaista runomeininkiä. 
Mitä hiuksiin tulee, niitä en ole jaksanut viime päivinä laittaa juuri ollenkaan. Pää alas päin ja lakkaa muutama tujaus. Jotenkin nostalgista, sillä samanlaisessa hiusreuhkassa kuljin päivästä toiseen 17-kesäisenä.

Nyt telkkarissa pyörii Kidsingin finaali ja pillitän liikutuksesta, kun lapset laittaa parastaan. Aamu kului Kumpulan kyläjuhlien ja koko kaupungin siivouspäivän parissa. Anteeksi äiti, kulutin kirpputorilöytöihin taas muutaman lantin… Kiinnostaisko teitä taas kirppislöydöt?
Damdidamdam, pihalla laulaa linnut ja positiivinen elämänasenteeni saa varmasti taas muutaman mököttäjän ärsyyntymään. Damdidam.
-Henriikka

Topakoiden tätien tapaan.

On aloitettava suru-uutisilla: jymäytin teitä eilen tahattomasti kertomalla, että tänään julkaisen jymykilpailun. Valitettavasti saankin esitellä sen vasta maanantaina, joten malttia malttia ja pahoittelut. Sen sijaan nostan pöydälle merkin nimeltä JackpotTiedättehän sen mammojen merkin, joka tekee laadukkaita vaatteita, mutta surkealla tätityylillä? Hyviä materiaaleja, mutta design on kuraa. Jackpotiin pukeudutaan, kun ystävättäret lahjovat liikkeen lahjakortilla eläkkeelle pääsyn kunniaksi.

Olen onnistunut pääsemään ylläolevista ennakkoluuloista. Olen viimeisen vuoden aikana tutustunut Jackpotiin ensi kertaa elämässäni ja yllättynyt positiivisesti. Merkki oli mielessäni totaalisen mummo, totaalisen täti ja mamma. Päätin kuitenkin haastaa itseni ja aloitin vuosi sitten yhteistyön Jackpotin kanssa skeptisin miettein. Pikkuhiljaa ajatukseni merkkiä kohtaan ovat kuitenkin muuttuneet ja olen löytänyt mallistoista itselleni supermieluisia juttuja. Ja se laatu, huh huh! On ihana huomata, kuinka vaatteet kestävät. Kuvissa näkyvä farkkupaita saapui elämääni viime kuussa ja luultavasti se saapuu myös mahdollisen tulevan tyttäreni elämään joku kaunis päivä.

Täyspuuvillainen paita on ollut viikottaisessa käytössä. Pystyn antamaan sille suositukseni. Siinäkin tapauksessa, että olet alle 60-vuotias. 
Ihan älyttömän kivaa viikonloppua. Suosittelen lukemaan Liisa Jokisen ajatuksia (ja kyyneliä) herättävän kolumnin Nyt.fistä, ellet jo sitä aamukahvilla-facebook-ryhmästä ennättänyt lukemaan. Ensin Valtterin kirpputori, sitten Helsinki10. Identiteettini pohja murenee pala palalta.

-Henriikka
paita/Jackpot, farkut/Levi’s, takki, huivi, kengät, aurinkolasit/second hand

Hulluuden partaalla.

Vaaleanoranssit hiukset tekevät minut hulluksi, eivät jätä rauhaan. Oi pitäisikö minun uhrata hiukseni, joita olen nyt jo yli vuoden pitänyt värjäämättä? Voi hyvä sylvi, kuinka kauniit hiukset nuo ovat!
– Ja sitten minulle kuitenkin kävisi AnnaPuut, että kaikki ihmettelisivät, miksi hän meni ja värjäsi, kun vaaleat olivat niiiin paljon paremmat? Mikäs kapinallinen hän nyt kuvittelee olevansa? Toisaalta, eikös ihminen saa tehdä mitä huvittaa? Eikös se ole yksi elämän suurista lysteistä? Enkai teininäkään niin suuresti välittänyt, kun isoveljeni pilkkasivat, kun lähdin ”verhot päällä kouluun”.
 
Kesä tekee minut hulluksi ja hullun hauskaksi. Heehee. Olen hauska tyyppi. Onnelliseksi sen sijaan tekee se, että sain kuin sainkin hankittua liput loppuunvarattuun Wannabe Balleriinojen kevätspektaakkeliin ja pääsen illalla nauttimaan korkeakulttuurista. Eläköön tyllit ja puput!
-Henriikka & Summer Mood
Ps. Huppariarvonnan voitti Kaisa S. Tsekkaapa mailisi, olen laittanut iloista postia.
Kilvat eivät kuitenkaan jää tähän. Kannattaa tulla huomenna katsomaan, millaisen maailman siisteimmän kisan laitan pystyyn.
Kuvat: Wildfox

5 fiilis-blogia, täynnä silkkaa lämpöö ja lempee.

Aion nyt törkeästi kategorisoida blogeja. Aion esitellä teille viisi blogia ja bloggaajaa, jotka tekevät arjestani hattaraa, jotka tuottavat elimistööni endorfiinia tonneittain, jotka pysäyttävät ajan juoksun. Jotka saavat unelmoimaan pöljistäkin asioista, jotka saavat valitsemaan lakerikengät lenkkareiden sijaan, jotka leipovat harmaasta arjestani kauniin ruskeita piparkakkuja.

Nämä blogit ovat omakehittelemästäni kategoriasta ”fiilis-blogit”. Fiilis-blogeja yhdistää lämpimät sävyt, suuret kahvi- ja teekupit, villasukat, runomaisuus, kaupunkiseikkailu, origamit, herrainkengät, leikkokukat, letit hiuksissa, rusetit, notkuvat kirjahyllyt, postikortit, Clipperin teet, kauniit polkupyörät, retroaarteet, nauru, ystävät, satunnainen söpöily, toimivat voimalauseet, kissat, knallit, juustokakut ja äärettömän hyvät soittolistat. Ja jostain kumman syystä fiilis-bloggaajat asuvat yleensä Tampereella tai Turussa. Olkaa hyvä, blogeihin pääsette nimeä tai banneria klikkaamalla.

 

 
 

Upeita, visuaalisia, herkkiä. Kaikissa on omat painotuksensa: siinä missä joku kirjoittaa kissastaan, toinen kerää kollaaseja komeista miehistä ja kolmas kuvaa reissutunnelmia. Nämä blogit saavat minut kaivamaan lyikkärin läppärin tilalle ja kirjoittamaan listoja elämän mukavista asioista. 
Kiitos teille arvon fiilistelijät, ilman teitä joisin iltakaakaoni kermavaahdotta.
– lisää fiilisblogeja saa linkittää kommenttipoksiin.
-Henriikka
(Kaikki kuvat blogeista)

RETRO RADIO

Kaunista tiistai-iltaa. Vanha taajamajuna puksuttaa Tampereelta kohti Kouvolaa, ja aurinko paistaa ikkunoista sisälle. Läppäri lämpenee sylissä, ja koen sitä harvinaista haikeutta, ettei minulla ole älypuhelinta tai i-padia. Kesä tuntui saapuvan Suomeen noin kolmessa päivässä, ja kaipaisin farkkujen sijalle sortseja. Onneksi farmareideni polvissa on reiät, joiden kautta tuuletus pelaa.

Eilispäivän asu kuvattiin rekvisiitan kanssa. Anoppilasta löytynyt retro-Olympus oli uuden/vanhan takkini kanssa toimiva parivaljakko. Kamerasta ei kuulunut pihahdustakaan, eikä elonmerkkejä ollut näkyvissä, mutta ei kerrota kenellekään. Takki löytyi Lönnrotinkadun Fidan rekistä. Sieltä puljusta poistutaan hyvin harvoin tyhjin käsin. Kuosi, värit ja malli on kaikki just-eikä-melkein.

Kai tämä takki tapailee jotain sen kaltaista, jota ne ”bomber-takitkin”. Koko Bomber-homma on hämärä, sillä tällaiset takit ovat kuuluneet monta vuotta vaatekaappini ja yhtäkkiä niitä kutsutaankin ”bombereiksi”, haha. Ain oppii uutta.

Toivottavasti ette ole polttaneet itseänne auringossa. Toivottavasti olette syöneet hyvin ja taputtaneet itseänne olalle hyvistä suorituksista.

-Henriikka

Viikonlopun second hand -riennot: Arabian Katufestivaali ja Muotikirppis.

Viikonloppuni oli täynnä kierrätysrientoja. Jotenkin tämä blogi on lähiviikkoina pursuillut second hand -juttuja vielä enemmän kuin tavallisesti. Kevään tapahtumarikkaimmat viikonloput ajoittuvat aina toukokuun loppuun ja tähän viikonloppuun sain mahdutettua sekä Helsingin Arabianrannan Katufestivaalit, että Tampereen Muotikirppiksen. Ensimmäiseen osallistuin myyjän roolissa, kun taas toiseen astelin turistina.
Lauantain Arabianrannan päivä oli mitä mainioin. Olin lupautunut organisoimaan tapahtuman kirpputoripuolta, mutta siitäkin huolimatta aikaa jäi myös omalle myyntitiskille. Tavarani ja vaatteni saivat uusia ihania asiakkaita, ja sain jutella monen uuden mukavan naaman kanssa. Erinomaisen hyvä mieli jää aina, kun myy jonkun oman vanhan vaatteensa sellaiselle, jolle se sopii huomattavan hyvin. Vihreä turbaanini löysi oikean kodin ja keltainen jakku istui ostajalleen täydellisesti. Eniten hymyilytti pariskunta, jonka mieshenkilökin tunnusti lukevansa blogiani. Tämä oli historiallista, nimittäin tähän mennessä ehk ainut julkinen mieslukijani on ollut Juha Pekka Tapani Heikkinen. Niin kuin olen sanonut, tämä on tyttöjen blogi, jota pojat seuraavat salaa. Kaikkien aikojen luetuin juttukin kertoo NHL-repuista.
Bloggaajista paikalle olivat saapuneet myytävine tavaroineen ainakin Laura, Alexandra, Maria, Sharon ja Susanna. Ihania naisia. Sharonin myyntipöydästä nappasin jo tapahtuman alkuvaiheessa turkiskauluksen, joka on hullun kreisi ja hullun ihana. Jotta hauskuus ei loppuisi kaulukseen, oli päälläni myös Poola Katarynan jumpsuit. Haalarit ovat kyllä vapauttavia, ei tarvitse suotta kelata vilkkuuko hameen tai paidan alle.
Arabia tarjoili parastaan: katutaidetta, tanssia, kierrätystä, Ravintolapäivän antimia, musiikkia ja vaikka mitä muuta. Viidestä tuodusta Ikea-kassista kotiin palasi ainoastaan yksi. Ensi vuonna uudestaan. Arabianranta on kyllä osoittautunut hyväksi paikaksi asustaa. 
Viimeisen kuvan valloittava leidi oli päivän tyylibongaukseni. Aivan mahtava. Juuri tällaiset asut saavat minut vakuuttuneeksi siitä, että kirppikset ovat kyllä ne oma intohimoni. Siitäkin huolimatta, että vauva.fi on listannut minut tyylikkääksi, ”vaikka vähän hipsteriksi”.

Sunnuntaina oli Tampereen Muotikirpputorin vuoro. Tampereen reissu osui juuri oikeaan aikaan ja helluntaina pyyhälsimme Pakkahuoneelle. Jätimme suosiolla ensimmäiset ruuhkatunnit ja villeimmät hetket, mutta puolen päivän jälkeen uskalsimme suunnata tapahtumapaikalle.

Muotikirppis oli mainostuksensa veroinen. Visuaalinen ja muotia täynnä. Paikkaa oli kiva kiertää ja myyjät olivat hyvällä tuulella ja vimosen päälle laitettu. Yleistunnelma oli hyvä, vaikka lämpötila kipusikin turhan korkealle. Haalin mukaani muutaman jutunkin: samettitakin, flanellipaidan, nahkahameen, Nooran vanhat hopeiset housut ja Idan mustan samettipannan. Kiitos kaikille järjestäjille, good job. Haahuilen näissä tapahtumissa aina kulttuurituotannon näkökulmasta: tarkkailen järjestelyjä ja mietin, miten mikäkin asia on järjestetty. Muotikirppis oli hyvä esimerkki hyvin järjestetystä tapahtumasta, jee!


Second hand -viikonloppuni oli antoisa. Kirppiskamojen ääreen on pakkautunut aina niin sekalaista seurakuntaa, että on kiva kierrellä pöytiä ja höpötellä mukavia. 

Nyt kutsuu kuitenkin anoppilan pihasauna ja puusaunan hyvät löylyt.
Good night.

-Henriikka

Kihlajaiset sopivasti ennen helluntaita.

Loppuviikon vilinä on imaissut minut mukaansa, ja vihdoin saan dataushetkeni. Pikkusisar jo viestittää: ”mikset päivitä?” Eilinen meni viimeisten konkreettisten koulutuntien parissa, jonka jälkeen säntäsin OVVN-kaupan ystävämyynteihin, UFF:in europäiville ja Fidan kanta-asiakasviikoille. Tämän materiaalisen rundin jälkeen suuntasin teillekin tutun ystäväni luokse avaamaan hänen rastojaan (mm), näin parin vuoden takaisen Taiwanin reissun possea nostalgisissa merkeissä ja 01.00 pamahti Virgin Oilin katto, kun Karri Koira ja Ruudolf laittoivat parastaan. Koomista karismaa, nämä kaksi sanaa taitavat kiteyttää tämän kaksikon typerännerokkaan keikkaelämyksen. Tänään muutaman tunnin yöunien jälkeen vietin pitkän ja ihanan päivän Arabian Katufestivaaleilla, kunnes illaksi suuntasimme rakkaiden ystävien kihlajaisiin. Huh.
Niin kuin arvata saattaa, kuvissa näkyvä asu tahditti kihlajaistunnelmaa. Ja niin kuin arvata saattaa, tuntuu taas kerran typerältä keskittyä omiin rättivalintoihinsa hah, kun juhlien keskiössä on kahden ihmisen välinen rakkaus. 
Tämä maalauksellinen kuviomekko on sellainen, jonka voin laittaa hyvin arkeen tai juhlaan. Ostin sen alunperin New Yorkin matkaa varten. Janne oli lentänyt Amerikkaan jo kolme viikkoa minua aiemmin. Ostin mekon sen vuoksi, että voisin vaihtaa sen koneessa ja olla hienona lentokentällä, kun näemme pitkästä aikaa. Laitoin koneeseen oikein korkokengätkin, jotta suunnitelma olisi täydellinen. Kun saavuin keskiyöllä Nykiin, oli yli 10 tunnin lento kuihduttanut pienimmätkin kauneuden rippeet sielustani, ja raahauduin koneesta pois päälläni löysät farkut, college, korkkarit ja sukat. Se siitä romanttisuudesta sitten.
Maksimekon kanssa valitsin tälle illalle vaaleanruskeat remminahkakengät. Helpot kävellä, helpot tanssia. Ja sitten kaksi tyypillistä valintaa: kirkkaanoranssi huulipuna ja nuttura. Näiden kahden kohdalla taidattekin jo pikkuhiljaa haukotella? ”Hei olen Henriikka, olen se nuttarabloggaaja.”
Kesä tuntui tänään ilmassa ja vatsanpohjassa ja kenkien alla. Ei kauaakaan, kun sen saa tuntea jo paljaiden jalkojen alla. Haaveilin kesäjuhlista ja kerrostalojen väliin jäävän sisäpihan salaisista lavatansseista. Päivä oli kertakaikkisen täydellinen. 
Nyt kolisee juna, joka kuljettaa kohti Tamperetta. Tampere, kohtele hyvin. Kohtele kesäisesti.
-Henriikka
mekko/Monki, kengät/Bronx, huulipuna/Make Up Store -Dare

Aivan kuin Aladdin.

Uusi hurahdukseni on satiinihousut. Eräällä showroomin rekillä roikkuneet, alaspäin kapenevat satiinihousut ovat iskostuneet sielun sopukoihin ja pyrkivät nyt sieltä vaikuttamaan ostokäyttäytymiseeni. Maison Scothin punaiset, sporttiset mutta kuitenkin naiselliset housut kiinnittivät huomioni, mutta vihreistä tuli pakkomielle. Vihreä ei ole itselleni punaisen tapaan tyypillinen väri, mutta uskoisin sen olevan ensi syksylle oivallinen valinta. Avokorkkarit, vihreät satiinihousut, musta laskeutuva silkkikauluspaita, aurinkolasit ja bomber-takki. Me likey.
Uusien päähänpinttymien jälkeen seuraa aina riehakas nettiselailu. Inspiraatiokuvat ja muotivaihtoehdot vilisevät ruudulla ja kauneimmat tallennetan koneelle. ”Satin pants” oli siitä hankala hakusana, että näytölle pomppasi jäätävä kasa Aladdin-kampetta. En tällä kertaa ole haaremihousu-ostoksilla. Epämääräisten ”fashion” ja ”streetstyle” lisäsanojen myötä kuitenkin löytyi inspiraatiokollaasi satiinipökistä.

Näettekö satiinihousuvisioni yhtä kirkkaana kuin minä? Toivon, että kesä mennään lyhyemmissä lahkeissa, mutta syksyn tullen ilmestyvät pidemmät housut taas kunnolla markkinoille, ja sitten kauniimmat ja laadukkaimmat saapukoot vaatekaappiini. Vaikka sitten vihreänä.
-Henriikka

3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11

Turku Design Festival -voita täydellinen huppari.

Suuria uutisia tapahtumarintamalla: Turku Design Festival on taas levittäytynyt ihanaan Turkuun. Festivaali järjestetään 15.-21.5.2013. Turku Design Festival kokoaa yhteen Turun alueen mielenkiintoisimmat muotoilijat ja muotoilutapahtumat. Kulttuuripääkaupunkivuonna 2011 alkunsa saanut tapahtuma on rakentunut muotoilualan toimijoiden yhteistyönä ja se koostuu luennoista, näyttelyistä, työpajoista ja markkinoista. Oi, kumpa olisin siellä.
Selasin tapahtuman ohjelmaa lävitse eilisillan ratoksi ja fiilistelin tapahtuman kirjoa. Tässä jos jossain on esimerkki siitä, että myös Helsingin ulkopuolella osataan tehdä mielettömiä tapahtumia. Joskus kun tuntuu, että pääkaupunkiseudun väki luulee omistavansa kaiken tietotaidon. Tänään Turussa on muuan muassa tarjolla näyttely skeittilautojen muotoilusta ja muotoilijoiden aamupäivä, joka tuo alan ammattilaiset ja opiskelijat yhteen. Huomenissa tapahtuma alkaa oikein kunnolla, ja viikonloppuna on luvassa late night shopping,  designtarjouksia, tuotemaistatusta, teenjuontia, pientä kirjapuotia, pikastailausta, pukunäytöksiä, vaatesuunnittelukurssi… Ohjelmaan kannattaa tutustua tarkemmin täältä. Yksi kutkuttava erillistapahtuma on Kultahattu-muotinäytös Kinopalatsissa. Tapahtumaa vietetään ympäri kaupungia useissa eri paikoissa ja liikkeissä ja tapahtuman nettisivuilta löydät suloisen kartan avuksi.
 
Turku Design Festival otti minuun yhteyttä muutama viikko sitten kysyäkseen, olisiko heidän yhteistyömerkkiensä joukossa joku, jonka kanssa haluisin toteuttaa pienen yhteistyökuvion festivaalin ohessa. Listan merkkien joukosta pomppasi ehdottomasti itseäni kiinnostavimmaksi RCM, Roots Cultural Movement. Ja mitä enemmän yrityksen toimintaa tutkin, sitä vakuuttuneemmaksi tulin.RCM on suomalainen ekologisiin ja eettisiin vaatteisiin erikoistunut yritys Turusta. Heidän toimintaansa on jatkunut nyt kolme vuotta, ja kaupoissa on nyt nyt kolmas mallisto, jonka kaikki tuotteet on valmistettu hampusta ja luomupuuvillasta. Itselläni on näissä kuvissa päällä juuri tuon kolmannen malliston vaatekappale, Biscuit Hoodie -huppari (kyllä, tietysti XL-kokoa).

Roots Cultural Movement on nimensä mukaisesti paljon muutakin kuin vaatemerkki, mutta pääpaino toiminnalla on vaatteissa. Sen lisäksi RCM toimii Turussa aktiivisesti katukulttuurin parissa. Vaatteet suunnittelee toinen merkin perustajista, Lahden muotoiluinstituutista valmistunut vaatesuunnittelija Saija Kangasniemi, jonka lisäksi yrityksessä työskentelee myynnin ja kulttuuritoiminnan parissa yrittäjä-pariskunnan toinen puolisko Janne Lahti.
RCM tukee eettisempää ja ekologisempaa vaatevalmistusta Kiinassa, josta myös hamppumateriaali on peräisin. RCM syntyi perustajien matkustaessa Afrikassa, ja siksi toiminnalla tuetaan myös ugandalaisia nuoria oman ystävyysprojektinsa RCM Star African kautta. Taidatte päästäkin jo jyvälle, minkä takia juuri tämä kyseinen merkki innosti hih.

Yrityksen kivijalkaliike RCM streetshop on Turussa, josta löytyy oman vaatemerkkimme Showroom ja luomupainoitteinen kahvila. Seuraavalla Turun vierailullani taitaa aamukahvit löytyä tästä osoitteesta. Myynnissä on myös rullalautailutarvikkeita, taidetarvikkeita ja käsitöitä. Rcm streetshop toimii myös galleriatilana paikallisille nuorille taiteilijoille (Huomaattekos: tämän yhteistyön syyt sen kuin syvenevät).

Ja nyt otsikon mukaiseen loppuun. Joku teistä onnekkaista voittaa itselleen kuvissa näkyvän hupparin. Okrankeltainen huppari on hamppua, ja koko on XL. Lupaan sen takaavan voittajalle astetta rennomman kesän. Arvontaan voi osallistua kirjoittamalla kommenttipoksiin sähköpostiosoitteensa ja vaihtoehtoiset letkeät kesäterveiset. Arvonta päättyy viikon päästä, ke 22.5.2013 klo 23.59.  EDIT: Arvonta on päättynyt. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Hyvää designviikonloppua kaikille.
-Henriikka
Lisätietoja:

Krooninen matkakuume.

Se iskee taas. Matkakuume. Olisiko se kuitenkin kroonista, sillä oireet ilmestyvät yhä useammin? Selaan netistä kuvia ja haaveilen, että voisin taas pyyhältää jonnekin pois. Eikä kyse ole edes auringosta, ei mistään palmuista tai viiden tähden hotelleista. Kyse on maisemanvaihdosta. Siitä, että voisi taas imeä ympäristöstä jotain uudenlaista voimaa itseensä ja kerätä kokemuksia ympäri maailmaa. 
Se on ihan oma tunteensa, kun pääsee tavanomaisista ympyröistä pois ja onkin jossain uudessa paikassa ihan ilman omaa tuttua kuorta, jotenkin aivan erilailla ”auki”. Happea tuntuu virtaavan keuhkoihin puolta enemmän ja pienistäkin hetkistä nauttii satasella. Ainoastaan matkoilla pystyn saavuttamaan klisesen tavoitteen tarttua hetkeen.
Onko matkustus sitten pakoilua? Osakseen ehkä. Reissuun ei tarvitse ottaa mukaan oikeastaan mitään. Voi jättää arkensa ja rutiininsa, kiireensä, duuninsa ja kotiaskareensa kotiin ja lähteä matkaan ilman velvoitteita. Ja vapauttavaa on myös se, että reissussa ei koskaan kanna omaisuutta mukanaan. Sitä materiaa on kertynyt nurkkiin niin paljon, että reissulla saa olla niiltäkin pakosalla. Saa hengähtää kaikelta, joka painaa harteita lysyyn ja rintakehää kasaan. Rinkkakin usein täyttyy vasta matkan aikana.
Toivon, että pääsen vielä pakoilemaan tänä vuonna. Olen haaveillut Islannista ja road tripistä halki Suomen. Olen haaveillut uudesta reilistä, kolisevista kiskoista ja pitkästä lennosta takaisin New Yorkiin. Haaveilulla pääsee jo pitkälle. Ehkä ainakin Tuusulaan asti, ja toisinaan se riittää.
-Henriikka
Kuvat: http://lepetitchatblanc.blogspot.fi/

Jäätelöuutisia

On ollut niin lämpimiä päiviä. Sellaisia, että tulee pikkuisen kuuma collegessa, mutta ei kuitenkaan liian. Sitä tahtoo pitää sen collegen päällä juuri sen takia, että voisi tuntea kesäisen kuuman tunteen vaikka T-paidassakin tarkenisi. Aurinko tulee kauluksesta sisään ja jää sinne. Yhtäkkiä huomaa ostaneensa kolme jäätelöä kesän kunniaksi, eikä kahden jälkeen enää meinaa maistua. Tai tarina tosielämästä: ostaa lounaaksi valkosuklaapäällysteisen Magnumin tyhjään vatsaan ja voi pahoin iltaan saakka. Kyllä kesäntulo on riemukasta.

Kismet-jäätelö oli suhteellisen hyvä, kun taas Marabou-jätski oli pettymys täydellisen suklaakuoren jälkeen: pelkkää vaniljajätskiä. Yhtä naurettavaa kuin se, että Pigviini-suklaatuutti on niiden pinnan suklaakökkäreiden jälkee silkkaa tylsää vaniljaa. Ja sitten oikea suklaatuutti on kehitelty myöhemmin ja nimetty hämäävästi ”suklaapilveksi”. Mun kannattaisi varmaan hakeutua Valiolle töihin.

Ei mulla oikeastaan jäätelön lisäksi ollut mitään sanottavaa. Moi. 
-Henriikka.

college, kengät, farkut, aurinkolasit/second hand, kynsilakka/Essie, 
huulipuna/Mac Ruby Woo, lonkkari/Loaded Dervish, 

Pihakirppis- ja kyläjuhlakalenteri/Kevät 2013

Lupasin koota teille Helsingin kaupunginosien kyläjuhlat ja pihakirpputorit kalenterimuotoon. Monet muualla asustavat ovat myös kysyneet vinkkejä keväiselle Helsingin reissulle: nämä ovat juuri sellaisia tapahtumia, joiden mukaan kannattaa reissunsa ajoittaa. Kyläjuhlilla ja koko kaupungin kirppistapahtumissa näkee juuri sitä aidointa Helsinkiä ja tunnelmaa.

Vanhan Herttoniemen pihakirpputori ja Tapanilan Mosa Herää -kyläjuhla ovat jo takanapäin, mutta seuraavia kinkereitä olisi vielä tarjolla:

18.5. klo 12-17 Arabian Katufestivaali

”Arabian katufestivaali yhdistää uudella ja räiskyvällä tavalla katutaiteen ja kierrätyksen 18.5. klo 12-17. Katufestivaali on kaupunkitapahtuma Hämeentien varrella Arabiassa, joka tarjoaa laajalla kirjolla taidetta, designia, musiikki- ja tanssiesityksiä, performansseja, kirppari- ja kierrätysmeininkiä, työpajoja, suositun Buffattu –katutaidealueen ja leppoisaa hengailufiilistä keväisessä Arabiassa.Tähän asti tapahtuma on kulkenut nimellä Iso Kierrätystapahtuma ja Suuri Katutaidetapahtuma houkutellen jo muutaman vuoden ajan tuhansia taiteesta, kirppiksistä ja kierrätyksestä kiinnostuneita kävijöitä. Tänä vuonna entistä kansainvälisempi tapahtuma on täynnä uutta, kutkuttavaa ohjelmaa!”


Taidetapahtuma kerää myös kirpputorimyyjät Hämeentien varteen ja HUOMHUOM itsekin olen yksi myyjistä. Tervetuloa siis ostoksille Arabian Kivitorin huudeille. 
Lisätietoja tapahtumasta: http://www.arabiankatufestivaali.fi/

18.5. klo 10-15 Puu-Vallilan perinteinen pihakirppis
Aikaiset linnut käväisevät jo ennen Arabian kirpputoririentoja Puu-Vallilassa. Puu-Vallila on sympaattinen puutaloalue keskellä kaupungin sykettä. Alueen pihat täyttyvät kirpputoripäivänä vaaterekeistä, huonekaluista, astioita ynnä muusta. Viimevuotisesta kirpputorikiekastani voitte lukea täältä.
HUOM! 18.5. vietetään myös Ravintolapäivää. Kokonaisvaltainen nautiskelija suunnittelee aamupalat, lounaat, kahvitauot ja päivälliset Ravintolapäivän ravintoloiden mukaan.
25.5. klo 10-16 Kumpulan kyläjuhla

”Autoliikenteeltä suljettu Limingantie avautuu kirppiskaduksi klo 10.00 ja Kumpula-juoksu starttaa klo 12.00 maauimalan parkkikselta. Kirpparipöytiä voi ja kannattaa laittaa muuallekin kuin Limikselle, sillä päivä sattuu olemaan onnekkaasti sama kuin koko kaupungin yhteinen Siivouspäivä.”


Kumpulan kyläjuhlan katukirppis oli viime vuoden perusteella mieletön aarreaitta. Viime vuodesta voi lukea täältä.
25.5. järjestetään myös Siivouspäivä, koko kaupungin yhteinen kirpputoripäivä.
Siivouspäivä levittäytyy myös muualle Suomeen ja kaduille kannetaan keskitetysti turhat tavarat, vaatteet ja muut romppeet. Siivouspäivä on kierrätyksen, vanhojen tavaroiden ystävien ja kaupunkikulttuurin uusi juhlapäivä. Siivouspäivä muuttaa kaupungit isoiksi kirpputoreiksi ja markkinoiksi, joille kuka tahansa voi tuoda ylimääräiset tavaransa myytäväksi tai annettavaksi.


Suosittelen ottamaan pyörän, ratikan, bussin, metron, junan tai vaikka polkuveneen ja suuntaamaan pihakirpputoreille. Se on varmaa, että minä ainakin päivystän näillä kekkereillä ahkerasti. Kun on Arabianrannassa saatu myytyä turhat pois, on hyvä täyttää syntynyt tyhjiö uusilla löydöillä. 
-Henriikka
Ps. Puuttuiko jotain? Koska ovat Käpylän kyläjuhlat? Päivitän kalenteria teidän vinkkien ja uusien uutisten mukaan.

Brunssin voimalla Kierrätystehtaalle.

Vapaapäivän iltaa viedään. Lupasin laittaa kuvia viimeviikonloppuiselta Kierrätystehtaalta tunnelmapaloja ja tänään sain kuvia valittua ja käsiteltyä. Lauantaiaamu alkoi kuitenkin jäähallin kirpputorikierroksen jälkeen Arabianrannan Dylan-ravintolan brunssilla. 
En ollut paikassa ennen käynyt, mutta nyt uskallan suositella lämpimästi. Jos en aivan väärin muista, hintaa oli 17 euroa. Jotenkin todella pienetkin asiat vaikuttavat tällaisten elämysten kokonaisvaltaisuuteen, ja esimerkiksi Dylanin teevalikoima oli huippu. Teetä sai valita lasipurkeista omaan pussiinsa tylsien teepussien sijaan. Plussaa myös jättimäisestä hedelmävuoresta, joka hupeni seuruumme johdosta puoleen. Myös lukuisat valmiiksi miksatut salaatit olivat parhaita puolia. Miinusta ansaitsevat kai ainoastaan rumat kahvikupit, joista tuli enemmän mieleen hiihtokeskuksen kahvila. Nekin kuitenkin unohdin, kun kahvin maku oli kohdallaan.

Mulla on kyllä huikean kivoja ystäviä. Tälläisessä suomalaisessa anti-itsekehuyhteiskunnassa sitä pohtii, onko ystäviensäkin kehuminen epäkohteliasta. Oli tai ei, jatkan rohkeasti lähimmäisteni fiilistelyä. He ovat sellaista ihmisten kermaa.

Iltapäivän tunnit kuluivat Kierrätystehtaalla. Kuudetta kertaa järjestetty tapahtuma keräsi viikonlopun aikana yli 10 000 kävijää lapsista mummoihin. En ollut ennen tapahtumassa käynyt ja olin yllättynyt sen messumaisuudesta. ”Kauppatorilla” esittäytyi yli 40 ekodesign- ja kierrätysalojen yritystä. Lavalla nähtiin tapahtuman aikana kymmenen muotinäytöstä, mutta valitettavasti kohdallemme ei sattunut ainuttakaan. Nautin kuitenkin kiertelystä ja katselusta ja etenkin kaikkien nerokkaiden kierrätystuotteiden tuottamasta inspiraatiopuuskasta. Kierrätystehtaan yhteydessä järjestetty Energiatehdas tarjosi tietoa mm. kodin erilaisista lämmitysratkaisuista, sekä valaisimien energiankulutuksesta ja yksi tapahtuman vetonaula oli ilmaistori, joka toimi ”tuo ja vie” -menetelmällä.
Työpajoissa laitettiin muun muassa yli 150 polkupyörää kesäkuntoon ja ompelupajoissa koneet surrasivat vanhoista vaatteista uusia luomuksia. Turbiinisalissa näytettiin lauantaina elokuvia, joista suosituin oli Petri Luukkaisen “Tavarataivas”.

Ensi vuonna yritän tutustua tapahtumaan vieläkin syvemmin ja ottaa etukäteen selvää yhä enemmän. Tarjolla oli tietoa ja uusia taitoja ähkyyn asti.

Upea lauantaipäivä päättyi rentoon chillailuun rennolla bussipysäkillä. Onnistuin kaiken visuaalisen kierrätystavaran keskellä hillitsemään ostovimmaani ja mukaan tarttui vain kaksi pientä asiaa. Niistä kirjoitan myöhemmin erikseen. 
Suosittelen tutkailemaan Kierrätystehtaan nettisivuilta Kauppatorin näytteilleasettajia ja löytämään kelpo valintoja esimerkiksi tuttujen vaate- ja asustemerkkien rinnalle. Oliko muut kiertämässä Kaapelia? Mikä sykähdytti? Mitä ostoksia lähti matkaan?
-Henriikka

DIY-mummo kaulaan.

Minulla ja ystävälläni Miralla on askartelupiiri. Tai on meitä nimellisesti muitakin, mutta jännästi huomaamme piirin nimenhuudon yhteydessä, että taas olemme säälittävästi kaksin. Säälittävää on ollut lähiaikoina myös aktiivisuutemme kokoontumisen suhteen, mutta kesää kohden otamme toisiamme niskasta kiinni ja ryhdymme diy-puuhiin enenevissä määrin. Täten lupaan siis väsäilyjuttuja niin tyylin- kuin sisustuksenkin piiristä.
Mummokaulakoru on simppeli tunausvinkki. Miran ohjeen mukaan väänsimme maatuskan pienimmille mummeleille uusia elämiä kaulakoruissa. Tarvikkeeksi tarvitsee ketjun, mummon päähän porattavan koukun ja itse mummon. Toisissa maatuskoissa pienimmissä yksiköissä ei enää ole edes kahta osaa, mikä helpottaa siinä, ettei osat irtoa toisistaan. Toisaalta kaksiosaiset maatuskat tuovat koruun ”salaluukku”-aspektin. Ruuvi naputellaan alkuun maatuskan päähän ja kierretään tiukaksi. Tämän väkivallan jälkeen lisätään vain ketju ja siinä se.
Hellyyttäviä mummoja. Oikeastaan en itse edes näkisi tällaista omassa kaulassani, mutta muutamille ystävilleni mummokorut istuvat kuin ruuvi päähän. Mutta maatuskakorvikset voisivat olla kovaa valuuttaa.. hmm. To be continued.
 
Itse käytin vain pieniä maatuskoita
Kovimmat räppärit ottavat käyttöönsä ne suurimmat.
-Henriikka