Elämäni piinallisin puhelu.

Huhtikuussa heitin rukouksen yläilmoihin: ”Lord, give me those shoes”. Pari viikkoa sitten sain aiheeseen liittyen piinaavan puhelun, joskin se oli siskoltani.
Roosaliina: ”Moikka, mä katoin tänään lehdestä, että täällä Kouvolan KT-Sportissa oli Adidas Gazelleja alennuksessa ja pyöräilin tänne. Etkö sä ollut toivonut niitä?”
Henriikka: ”Joooo! Paljonko ne maksaa?”
Roosaliina: ”20 euroa.”
Henriikka: ”Ei oo totta, ihan huippua. Minkä väriset?”
Roosaliina: ”Tummansiniset, joissa on vaaleansiniset raidat.”
Henriikka: ”Ihan huikeeta, hurraa! Onko niitä mun kokoa?”
Roosaliina: ”On joo, yhdet jäljellä.”
Henriikka: ”Jeeeee! Ostat ne todellakin.”
Roosaliina: ”Niin, ajattelin ottaa nämä itse.”

(Mä olin hetken valmis kuolemaan. Tai edes vähän romahtamaan. Mutta minähän en pillitä. En ainakaan ennen pimeää)

Henriikka: ”Aijaa. Miksi sä sitten soitit?”
Roosaliina: ”No, halusin saada sulta varmistuksen, että tämä on hyvä ostos. Kiitos!”

Kun sitten siskoni saapui kylään joitain päiviä sitten, olin unohtanut kaunani. Elämä jatkukoon.
Lähtiessään hän kuitenkin vielä kääntyi ovelta, ojensi laatikon ja sanoi: 
”Ainiin, tässä olis sulle nämä kengät. Saan sitten aina lainata niitä kun tahdon.”

Adidas Gazelle, uudet rakkauteni kohteet. Tietenkin nukkuvat kanssamme vuoteessa.
-Henriikka
Ps. Nyt niitä villasukkakuvia mulle maililla! Pitkitän sukkakuvakollaasia vielä hetken, että saan muutaman kuvan lisää. Mikä vaan pikselikasa kelpaa. Kiitos kaikille, jotka ovat jo lähettäneet.
Kategoriat: kengät, muoti, perhe 20 kommenttia

Elämäni piinallisin puhelu.

20 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *