Arkisto: heinäkuu 2013

Matka käyntiin Ruotsinlaivalla, paikoista syntisimmällä.

Täällä me nyt ollaan, reissun päällä. Juna on vienyt jo reilusti länteen, Göteborgiin saakka. Mutta suonette anteeksi sen, että teitä kuljetamme matkassamme pienellä viiveellä, sellaisella päivän parin turvavälillä. Hauska arvuutteluleikkihän siitä syntyy, kun pohditte reaaliaikaista oleskelupaikkaamme samalla kun luette edellispäivän juttuja. Matka käynnistyi eilen pakkaamisen ja siivoamisen jälkeen (on kivempi…

Kuinka pakata reilille?

Rautatiet kutsuvat, mitä mukaan? Matka on alkanut, istumme junassa välillä Tukholma-Skövde. Viktoria ja Daniel eivät kutsuneet Tukholmassa meitä kanssaan pelaamaan krokettia, joten maisema vaihtui pikaisesti. Iltamme päämääränä on Göteborg, mutta tajusimme junaan hypättyämme, että juna kipaisee Skövden kautta. Asuimme siellä muutama vuosi sitten kolmisen kuukautta ja ystävien luona on mukava…

Pyöräpäivä Helsingissä.

Arvatkaas mitä? Olen laivalla, Ruotsin laivalla. Se taitaa olla yksi pahimmista paikoista maailmassa, mutta tämä on nyt seuraavan yön kohtaloni. Niin vähän kuitenkin kiinnostavat laivarallit, formulasimulaattorit ja Ville Vikingin tanssiaiset, että on aikaa jakaa teille viimeisiä Suomi-kuvia ennen Euroopan rundia. Kuvat ovat ihanalta vapaapäivältä, jolloin sai tehdä mitä vain, eikä…

Reissusuunnitelmia

Lauantai-yön ratoksi isken pöytään Euroopan kartan. Tähän junakarttaan on mustalla tussilla merkattu Interrail-reittimme tämänhetkinen matkasuunnitelma. Osa reitistä tulee luultavasti elämään matkan edetessä ja junakiskojen kuluessa. Varmoja kohteita matkamme alussa on toistaiseksi neljä:Ensimmäinen reitti vie koto-Suomesta itämeren yli länteen ja Tukholmasta rautateitse Ruotsin lounaisrannikon pääkaupunkiin, Göteborgiin. Tästä ensimmäisestä etapista olemme jo…

Häät häät ja häämekot

Kesän ensimmäiset häät. Apua, vai muistanko väärin? Tuntuu, että häitä on nyt ystävillä koko ajan, niin ettei perässä pysy. Joka tapauksessa sain olla tänään viettämässä ihanan ystäväni juhlapäivää. Yksi kesän lämpimimmistä päivistä osui juuri hyvin lauantaille ja tunnit kuluivat perheen, hääväen ja kakun kanssa. Saimmepa lopuksi vielä vähän tanssiakin. Rokki…

Kun ei taaskaan ollut unelmien kesä.

Eräs ystäväni totesi viime viikolla, että kesä on aina sellainen vuodenaika, jolloin tuntuu, ettei ole tehnyt mitään. Ja kuitenkin kun jälkeen päin katsoo valokuvia, huomaa että on ehtinyt tapahtua vaikka mitä, ja on kertynyt vaikka minkälaisia muistoja. Voiko kesään koskaan olla täysin tyytyväinen? Laittaako sitä kesätavoitteet niin korkealla, ettei koskaan…

Hyväntekeväisyys-huutokaupan viimeiset päivät!

Rakkaat toverit. 1000 julkisen lukijan kunniaksi järjestetty hyväntekeväisyys-huutokauppa vetelee viimeisiä, ja tänään on tuotteiden lahjoittamisen viimeinen päivä. Lisäsin itsekin viimeiset myyntiintulevat vaatteeni saitille ja nyt jään innolla odottamaan huutajien loppukiriä. Tuotto on tällä hetkellä reilu 200 euroa ja kaikki lahjoitetaan Nenäpäivä-keräykselle. Myyntiin on lahjoittanut tuotteitaan yksittäishenkilöitä ja bloggaajia (esimerkiksi eilen…

Reiliblogi starttaa hurraa!

Voi olla, että käytän liikaa sanaa ”hurraa”. Jotenkin vain olen tykästynyt siihen. En jää kuitenkaan sitä analysoimaan, en jää tuleen makaamaan, vaan kerron reiliblogin startanneen. Oma bloginihan tulee luonnollisesti jäämään ensi viikon alusta muutaman viikon tauolle reissun ajaksi. Ajattelin kuitenkin, että voisin aina laittaa tänne sellaisen sniikpiikin uudesta jutusta reiliblogin…

Only boys who save their pennies make my rainy day.

Pyysitte kuvia uusista Hanna Sarenin collegeista. Saamanne pitää, olkaa hyvä. Ne, jotka eivät usko materialismiin hiuskarvan vertaa, voivat nyt hypätä tekstin loppuun. Teille muille hehkutan, että on se uskomatonta, että joku vaatekappale voi tuntua niin omalta, että se päällään tuntee olonsa enemmän omaksi itsekseen myös persoonana. Tässä asukokonaisuudessa näitä vaatteita…

Lyhtyjuhlien kansa ja tunnelma.

Ihmiset tekee juhlan. Se on todettu monen monta kertaa. Puitteilla voi saada aikaan jotain, mutta todellinen tunnelma syntyy ihmisistä. Perjantaisiin Lyhtyjuhliin saapui satakunta vierasta. Olin jättänyt kutsun avoimeksi ja kehottanut kaikkia tulemaan, joiden mieli teki vähän juhlia elämää. Paperilautasia oli varattu niin monelle, ettei kuokkavieraita tarvinnut pelätä. Ja tässä tilanteessa…

Lyhtyjuhlien puitteet ja koristeet.

Itse asiaan, perjantaisiin Lyhtyjuhliin. Jos käytössä on kaunis puutarha ja kaunis, turkoosi puutalo, niin miksipä sitä ei järjestäisi juhlia? Miksipä ei, kysyn minä vaan. Ja kun en vastausta keksinyt, niin laitoin samaiset Lyhtyjuhlat taas pystyyn. Ja onneksi laitoin, oli niin kertakaikkisen kivat kekkerit, että muistan vielä viikkojenkin jälkeen hetkiä hymyillen….

Eilinen oli onnellinen.

”Perjantai 19.7.2013 klo 18.30, Galleria Gjutars Taas olisi aika ilonpidon. Viime vuoden tapaan Tikkurilan idylliseen Galleria Gjutarsin puutarhaan nousevat tunnelmalliset lyhtyjuhlat. Tiedossa on kynttilöitä, luonnonkukkia, värikkäitä paperilyhtyjä, musiikkia, tanssia, pikniktunnelmaa, taidetta ja ihania ihmisiä. Illan aikana musisoivat Hermanni Turkki (noin klo 19) ja Viitasen Piia duo (noin klo 22). Ruokailu…

Maailman kaunein lonkkari: Lavia Green Longboards.

Tässäpä taitaisi olla käsillä kesän kuumin juttu, nimittäin olen vihdoin saanut oman lonkkarin. Enää ei tarvi pummia kyytejä muiden laudoilla. Jutun juju on yhteistyö firman kanssa nimeltä Lavia Green Longboards. Lafka otti minuun yhteyttä ja kysyi kiinnostaisiko saada kesäkulkupeliksi ekologinen lonkkari. Ai että kiinnostaako? Epäilen heidän tietäneen jo etukäteen, että…

Pikkuhiljaa lomavaihteelle.

Pitäisi hiljalleen virittäytyä lomatunnelmiin. Olin varautunut siihen, ettei tänä kesänä lomia ole, mutta ihmeen kaupalla tulimme valituksi reilibloggaajiksi ja ihmeen kaupalla sain reissun ajaksi vapaata. Reilu kolmen viikon loma siis odottaa, kunhan ensi viikon loppuun vielä jaksan. Ulkomailla, etenkin reilatessa, lomaa ei kuitenkaan voi verrata kotikaupunki-lomailuun. Sitä pitää usein suunnitella,…

Rakas mökki.

34 mökkikuvaa lävähtäisi saitille nyt. Alkaen junamatkasta, päättyen hämärään kiikarointiin/vanhempien rakkauskuvan häiriköintiin (tässä kohdassa pitää plärätä alas ja kurkata kuva). Viime viikko kului hitaasti ja rakkaudella Kuhmon mökillä. Äitini on Kuhmon metsistä kotoisin ja kaikki lapsuuden kesät tuli kirmailtua karhujen keskellä, mustikkamättäissä. Pari vuotta sitten alkoi mökin rakennus samoille huudeille,…

Asennetta vai luuloja?

Tiedän, lupasin mökkikuvia. Mutta minkäs teet, kun mailiin kolahtaa Aalolta kasa Bulls-kuvia. Siirtyköön mökkitunnelma huomiseksi, onhan tässä jo viikon verran ollut sellaista ällöttävää romanttista höpöttelyä, että on jo aikakin ottaa asennetta kehiin. Ja jos joku tuo asennetta, niin punainen huulipuna. Tai vähintään kovat luulot itsestään.  Tässä asussa on sellaisia koomisia…

Lähteä ja tulla takaisin, tehdä lauluja ja soittaa.

Mulla on sydän monessa paikassa. Helsingissä, Kuhmossa ja kaukana maailmalla. Toisaalta metsissä, toisaalta kaupungin vilskeessä ja betoniviidakossa. Vietin sunnuntai-illasta eiliseen Kuhmon mökillä, Iivantiirassa, keskellä metsää. Paikassa johon ei kulje asvalttitiet ja jonka liepeillä juoksentelevat peurat ja muut. En ajatellut mitään, mikä liittyisi millään lailla todellisuuteen, en tehnyt mitään, mikä olisi…

Takaisin metsästä kaupunkiin.

Palasin Kuhmon rämeiköstä takaisin Helsinkiin, takaisin kotiin. Metsä teki hyvää ja mustikat samoin. Saimme samota siellä kunnon partiolaisina ja syödä itseongittua kalaa. Sauna lämpesi joka ilta, ja yöt olivat vielä etelän öitäkin valoisampia. Lisää tunnelmia loppuviikosta. Kuhmo on paras. Kotimatkavermeeni taisivat olla jopa Suomen kesään yliampuvat. Kerrospukeutuminen tuntui ajankohtaiselta lämpötilan…

Voi Janne, minkä teit!

Joskus joku kanssaeläjä saattaa laittaa toiveeni ja haaveeni vieläkin tiukemmin korvan taakse kuin minä itse. Taas kerran se todistettiin, että on onni, että mies on asunut pari ensimmäistä vuosikymmentään kahden siskon kanssa: lahjojen ostamisen jalo taito on kehittynyt huippuunsa. Arjen yllätysten välttämättömyyteen hän on ehkä törmännyt vasta minun kanssani. Mutta…

Kuinka vitsin kiva ystävä.

Kuinka vitsin kivoja tyyppejä sitä häärääkään ympärillä elämässä. Sellaisia keiden kanssa lähtee kesäretkelle katsomaan laivoja ja kiertämään katukirppistä. Sellaisia keiden kanssa suunnittelee vaikka mitä, mutta kuitenkin toimii pitkälti hetken mielijohteesta. Sellaisia keiden kanssa eksyy kesken Espoon kirpputorikierroksen ja sellaisia, keille kannattaa lahjoittaa vaaleanpunainen Fida-löytö, koska itsellä on anorakkeja jo kolme….

Kaksi onnellista vuotta.

Tuima talvi tai kesä helteinen, Tulkoon tulvat kadut peittäen. Myrsky mikä tahansa, mä kestän sen Kun olet minun, kun olet minun. Rikkaiksi tullaan tai rutiköyhdytään, Kunhan vain on katto päällä pään. Linna se on yksiökin, mä luokses jään Kun olet minun, kun olet minun. Vanhana vielä sua jumaloin Ehkä oon…

Maailman typerin urheilija.

Olen mestari. Kolminkertainen eläköön-huuto minulle. Eläköön, eläköön, eläköön! Mutta olen myös typerä. Kerrottakoon siis koko tarina. Maaliskuussa menin heikolla hetkelläni lyömään äitini kanssa vetoa, että juoksen kesäkuun loppuun asti keskimäärin kaksi kertaa viikossa. Lenkit saisivat olla minkämittaisia tahansa, kunhan saisin itseni juoksemaan. Jos en onnistuisi, joutuisin maksamaan äidilleni 100 euroa….

Korkeasaari.

Viikko sitten maanantaina valloitimme Korkeasaaren eläinpuiston Jannen ja hänen pikkuveljensä Joonaksen kanssa. Korkeasaari on mitä parahin ja kaiken lisäksi sinne voi kulkea vesiteitse. Puolikkaan tai kokonaisen päivän saa kulutettua eläimiä tuijotellen ja saaressa haahuillen. Suosittelen runsasta eväskoria ja piknik-mieltä. Ostimme Hakaniemen torilta reissuun kirsikoita, mansikoita ja pensasmustikoita ja hyppäsimme Hakaniemen…

Snoop-Snoopy Dog.

Niin minä vaan vannon lastenvaatteiden ja vanhojen Levis-sortsien nimeen (ja niin minä vaan aina aloitan tekstini jollain minä-lauseella). Vannon hiuslakan suihkuttamiseen pää alaspäin ja siitä seuranneen kesyn leijonanharjan nimeen. Ja Aleksanderin kuvaustaitojen nimeen. Kesä-Suomi on kiva. Välillä sataa, välillä paistaa. Mutta pääasiassa tarkenee sortseilla ja t-paidalla ja sadepäivänkin voi aina…

Antakaa minun lukea ilman aivoja.

Luen pitkin vuotta. Aina on joku kirja kesken. Olen intohimoinen, mutten tippaakaan kunnianhimoinen lukija. Yleensä luen bussissa, ratikassa, metrossa ja junassa, koska matka-aikaa kertyy joka tapauksessa mukavasti, eikä sitä sovi tuhlailla. Luen mitä sattuu, kaikessa rauhassa. Joskus hirveää vauhtia ja joskus kunnolla madellen, ellen jopa tartu kirjaan uudestaan ja lue…

Kahvilakissa kahvilakissa

Otsikon sanaleikki on niin surkea, että pakkohan se oli käyttää. Kahvila-kissa kahvi-lakissa. Heeheehee. Ei pysty jatkamaan kirjoittamista, kun pakko nauraa. Oon yksinkertaisesti niin hauska tyyppi. Noniin. Pääsin edellisestä yli, ja voimme keskittyä kahvilatunnelmiin. Halusin esitellä teille kauniin kahvihetken kera sitruunapiiraan ja reilun kahvin, sekä Costolta saamani uuden tupsulakkini. Halusin esitellä…

Ei nolosti, vaan coolisti.

Joskus elämässä kokee sellaisia käsittämättömiä valaistumisia. Eräs oli se, kun tajusin, että on taas okei sitoa takkinsa/paitansa vyötäisille. Sillä tavalla kuin ala-asteella aina sidoin farkkutakkini, kun tuli kuuma ruutua hypellessä. Olimme maanantaina Korkeasaaressa. Janne, minä ja Jannen 10-vuotias pikkuveikka (kerrassaan mahtava posse!). Olin viimeisellä minuutilla saanut huudettua Auroran blogikirppikseltä itselleni…

Kun löysin kesäveisuni: Hermanni Turkki.

Minulla on tapana etsiä jokaiselle kesälle kesäveisunsa. Ja jos tarkemmin ajattelee, niin myös keväälle, syksylle ja talvellekin. Aina pitää löytyä muistomusiikkia, joka kuvastaa sen vuodenpätkän tunnelmia ja mietelmiä, olivatpa ne sitten kepeitä tai syvällisiä. Kesän 2013 kohdalla on ollut aukko. Nyt se on täytetty, kun sain vihdoin hankittua Hermanni Turkin…

1000 lukijaa -> hyväntekeväisyys-huutokauppa!

Kaunista maanantai-iltaa arvon tyypit. Olisi vihdoin aika tuhannen julkisen lukijan tempaukselle. 200 lukijaa juhlistettiin arvonnalla, 300 postikorteilla, 400 pikkupaketeilla, 500 arvonnalla ja 600 laittamalla kamerat kiertämään ympäri Suomea, 700 kunniaksi oli pystyssä blogikirppis ja 800 nosti lukijat näkyville kera kahvikuppien, 900 toi mukanaan villasukka-tempauksen. Tonni on jo kuitenkin niin suuri…

Karkkilakko ohi, uuuu-uuu-uuuu!

Tänä aamuna elämä hymyilee, linnut laulaa ja aurinko paistaa, vaikkei paistakaan. Parvekkeemme alittavat ohikulkijat vilkuttavat ja toivottavat hyvää huomenta. Taivaalla olevat pilvet ovat kuin Springfieldissä ja autojen pakokaasu muuttuu ilmassa kukkaistuoksuiksi. 2 ja puolen kuun mittainen karkkilakkoni on ohi. En ehkä eläessäni ole pystynyt moiseen suoritukseen. Tiedättehän, rakastan karkkia. Kun…