Antakaa minun lukea ilman aivoja.

Luen pitkin vuotta. Aina on joku kirja kesken. Olen intohimoinen, mutten tippaakaan kunnianhimoinen lukija. Yleensä luen bussissa, ratikassa, metrossa ja junassa, koska matka-aikaa kertyy joka tapauksessa mukavasti, eikä sitä sovi tuhlailla. Luen mitä sattuu, kaikessa rauhassa. Joskus hirveää vauhtia ja joskus kunnolla madellen, ellen jopa tartu kirjaan uudestaan ja lue toistamiseen. 
Luin vuoden kirjallisuutta Jyväskylän yliopistossa ja se oli ihanaa. Vuoden ollessa lopuillaan aloin kuitenkin olla aika kyllästynyt kaikkien asioiden ruotimiseen: ”Millainen naiskuva on Tarzan-kirjoissa? Mitkä motiivit kirjailijan työn taustalla ovat olleet? Ollako vai eikö olla?” Ja minä kun halusin vain lukea. Otan nyt omat oikeuteni ja jätän analyysit pois, kun kerron mitä kirjoja olen muutaman viime kuun aikana lukenut.
Astrid Lindgren – Veljeni Leijonamieli (1973)
Voitteko kuvitella, että luin tämä klassikon vasta viime viikonloppuna? Kannatti lukea, sillä kirja on ihana, kuin myös Astrid Lindgren. Taianomaisuus ja suuret tunteet, itkeä nyyhkytin kirjan alussa kovasti. Vaikka analyysia en tietoisesti harrastakaan, niin luonnollisesti tätä pohtii taivas-kuvauksena. Lastenkirjamaisuus ei haittaa, sillä sivuilta voi löytää vaikka minkämoisia syvempiä kerroksia mooralista tuonpuoleiseen elämään.
Joanne Harris – Appelsiinin tuoksu (2001)
Tämä on tällainen romanttinen kirjanen, jonka ostin kirjaston poistohyllyltä euron hintaan, pelkän kansikuvan ja nimen vuoksi. Samaisen kirjailijan tunnetuin teos on Pieni Suklaapuoti, ja samanlaista romanttista kerrontaa on myös tämä lässynlässynkirja. Mutta minä pidin tästä. Siitäkin huolimatta, että se oli aika yksinkertainen, eikä kiemurrellut erityisen syvissä vesissä.
Khaled Hosseini – Ja vuoret kaikuivat (2013)
Kirjallisuuden opiskelijatoverini saattavat nyt osoittaa minua syyttävällä sormellaan, mutta kaikesta kaupallisuudesta huolimatta olen Khaled Hosseinin fani. Janne toi kirjan minulle tuliaiseksi keskustasta (haha, kyllä vain Helsingistä). Tämä uusinkaan kuvaus Afganistanista ei pettänyt, joskaan ei myöskään sykäyttänyt yhtä lailla kuin Leijapoika ja Tuhat loistavaa aurinkoa. Miljoonat kirjan henkilöt tekevät sen, että loppuun päästyään tekee mieli lukea kirja uudestaan, jotta ymmärtää kaikki juonenkäänteiden yhteydet ja kiemurat.
Sofi Oksanen – Kun kyyhkyset katosivat (2012)
Tätä teosta kahlasin pitkään. Ja itse asiassa kahlasin vieläpä kahdesti. Sodan ja Viron ympärille keskittyvä kirja ei imaissut mukaansa missään vaiheessa, mutta silti sen lukemisesta nautti. Lähiliikenteen matkoille kirja oli haastavuudessaan vaikea valinta, joten tyydyin lukemaan rauhassa ja ajan kanssa. Sofi Oksanen osaa, ei voi muuta sanoa. Kirjaa lukiessaan on pidettävä niin monta asiaa samaan aikaan muistissa, että päätä särkee. Mutta ainoastaan niin voi saada kirjasta kaiken irti. Uskottavat taustatiedot vakuuttavat, mutta välillä tuntuu, että onko tietoa kerätty jo määrällisesti hivenen humoristiseen pisteeseen asti?
Corinne Hofmann – Valkoinen Masai (1998)
Tämä on niitä kirjoja, joiden lukemista olen harkinnut jo vuosia. Sitten kun se löytyi bookcrossing-kirjana rappukäytävästämme, oli vihdoin oikea aika. Kirja on tositarina sveitsiläisen Corinnan rakkaustarinasta Masai-soturin vaimona. Teksti tässä kirjassa on keskinkertaista, ei sellaista ihanan runollista tai muutenkaan ylistettävää, mutta tositarina jättää lyömättömän vaikutuksen. Kirja etenee vauhdilla, mutta jättää kuitenkin olon, että olisi itse päässyt käymään Keniassa. Afrikka-rakkautta potevat ovat tästä varmasti yhtä innoissaan kuin minäkin. Jos ei lukeminen innosta, niin tarjolla olisi elokuvakin.

Tämä on ollut villein korttini pitkään aikaan! Thaimaassa tammikuussa huomasin matkalukemisen loppuvan. Kiitos erään kahvilan, löysin muutaman suomalaisen kirjan, joita reissulaiset olivat jättäneet. Toinen niistä oli tämä. Outi Pakkasen dekkari pyöri tuttujen teemojen ympärillä: Marimekkoa, kuvataidetta, vaatesuunittelua, Helsinkiä… lähinnä kuitenkin nauratti. En ollut ennen lukenut suomalaista dekkaria, mutta enpä ehkä lue tulevaisuudessakaan. Kirja tuntui naivilta ja huvittavalta, eikä jännitystä tuntunut missään vaiheessa, vaikka kovasti toivoin. En kuitenkaan koskaan kadu kirjan lukemista. Sain tästäkin varmasti loppujen lopuksi jotain.
Kuubalaissyntyisen Samartinin kirja oli villikortti numero 2, samaisesta thaimaalaisesta kahvilasta napattu. Pidin tästä enemmän kuin Talvimiehestä, mutta varsinaiseen flowhun ei kyllä päästy. Kirja kertoo nuoresta meksikolaisnaisesta, jonka elämää varjostaa suuri syntymämerkki. Tämä hämärä lähtökohta kuljettaa tarinaa eteenpäin. Parasta kirjassa on miljöökuvas: tuntuu että ympäristöön voi päästä itsekin. Kepeää lomaluettavaa, mutta ei valitettavasti sen enempää.

Chimamanda Ngozi Adichie – Huominen on liian kaukana (2011)

Tämä nigerialaiskirjailijan teos on listan ainoa novellikokoelma. Purppuranpunaisen hibiskuksen ja Puolikas keltaista aurinkoa -kirjan jälkeen osasin odottaa jotain maukasta myös tältä uusimmalta teokselta. Nautinkin novellit ennätysajassa. Länsimäisen ja afrikkalaisen kulttuurin yhteistörmäyksiä kuvaava kirjailija ei jätä kylmäksi todentuntuisuudellaan ja tunnelmillaan. Adichie tuo uskottavasti ja rohkeasti esiin myös sen, kuinka länsimainen voi katsoa ylen afrikkalaista, vaikka näyttäytyisikin iloisena ja ystävällisenä.

Jos kesälukemista kaipaa, tässä olisi yksi potentiaalinen kirja. Piin elämä on ollut parrasvaloissa julkaistun elokuvan takia, mutta ennen elokuvan näkemistä tahdoin kuitenkin lukea alkuperäisen kirjan. Ja kyllä kannatti. Kirja on hidastempoinen ja paikoiteillen tylsäkin, mutta jotenkin se onnistuu silti pitämään lukijan mielenkiinnon yllä. Teksti on värikästä ja mukaansatempaavaa, ja kirjasta saa ammennettua itselleen eriskummallista rauhaa. Pahinta on jäädä vuorokausiksi pohtimaan, miten kirjan loppuratkaisun tulkitsisi.
On mukava lopettaa suositukseen. Tälle amerikanirlantilaisen McCourtin omaelämänkerralliselle teokselle uskallan nyökytellä hyväksyvästi päätäni. Joskin ehdotan, ettei Piin elämä ja tämä olisi lukulistalla vierekkäin. Siinä missä Pii laahaa laahaamistaan, tämä kirja ryntäilee suin päin sinne tänne. Teemat liikkuvat alkoholismissa, lapsuusmuistoissa ja äidin epätoivossa. Seitsemännen portaan enkeli naurattaa (jopa ääneen), mutta myös raastaa syvältä. Teksti on hilpeää ja kirja nappaa mukaansa.
Siinäpä oli tuutin täydeltä. Olisiko teillä antaa minulle suosituksia? Lukisin mielelläni kesän reissuillani mahdollisimman monta kirjasta. Kirjahyllyssä odottavat ainakin Siilin eleganssi ja Anna Karenina . Kjell Westön Leijat Helsingin yllä ovat myös vuorossa, olen jo aiemmin ottanut varaslähdön Westön myöhemmin ilmestyneisiin teoksiin. Ja Kaukamoisen aion lukea myös, olen viivyttänyt sitäkin niin pitkään.
Epäilen aika monen diggaavan Coelhoa. Pitäisikö hänelle antaa uusi mahdollisuus, vaikka Colhon neitsyyskokemukseni oli enemmän kuin huono? En yksinkertaisesti ymmärtänyt Alkemistia. En vaikka kuinka yritin muistaa kaiken hehkutuksen ja pitää mieleni auki.
-Henriikka
Kategoriat: kirjat, vinkit 56 kommenttia

Antakaa minun lukea ilman aivoja.

56 kommenttia

  • Anonymous sanoo:

    Ainakin kaikkien opettajaksi aikovien tulee lukea myös Frank McCourtin Liitupölyä. :) Itse rakastan kirjeenvaihtajien asemapaikka-kuvauksia, norjalaisen toimittajan Åsne Seierstadin yksiä parhaimmista. Mm. Kabulin kirjakauppias ja Satayksi päivää.

    • Henriikka sanoo:

      No minäkin haluan lukea, vaikken opettajaksi aiokkaan. Mutta aion myös vinkata siskolle, jonka OKL-ura alkaa syksyllä. Kiitos näistä, vinkit vaikuttavat tosi hyviltä.

  • Mandy sanoo:

    Olethan sinä Potterit lukenut?? :)

    • Henriikka sanoo:

      ….. tää on mun häpeäpilkku elämässä. En ole lukenut. Luin ekan ja se oli musta aivan tosi tylsä.

      Olen kuullut, että ne paranis loppua kohden. Pitääkö paikkaansa?

  • Anonymous sanoo:

    Aravind Adigan Valkoinen tiikeri – helppoa luettavaa mutta herättää ajatuksia kuitenkin. Vois olla loistava bussimatkoille!

  • Anonymous sanoo:

    Ole luonani aina on kyllä mun yksi suosikki kirjoista. Se herättää ajatuksia ja käsittelee kiinnostavaa aihetta. Itse lainasin just tällä viikolla kirjastosta ton Alkemistin ja Betoniyö- nimisen kirjan, jota luen just tällä hetkellä. Jännä nähdä et miten iskee toi Coelho muhun, kun en oo ennemmin lukenut. :D

    • Henriikka sanoo:

      voi se on ihana! Luin se silloin, kun ilmestyi elokuva, koska halusin tietysti lukea kirjan ensin. Aivan nerokkaan kamalan hirveän ihana juoni ja huh, miten ajatuksia herättävä.

      Laita ihmeessä sitten viestiä, että kuinka Coelho nappasi.

  • Anonymous sanoo:

    Jos et pitänyt Alkemistista, tuskin nautit muistakaan Coelhon teoksista. Itse pidän hänen romaaneistaan, mutta kirjat ovat loppujen lopuksi hyvin samankaltaisia ja kun yhden on lukenut, on jo hyvin kattava kuva Coelhon tyylistä ja teemoista.
    Junalukemiseksi voisin suositella Rosa Liksomin Hytti nro 6:tta. Teksti on melko hidastempoista ja maalailevaa, mutta juonen sijaan kirjassa korostuu tunnelma.

    • Henriikka sanoo:

      MAHTAVA, että joku uskaltaa sanoa näin. Musta tuntuu, että aina saa vastaukseksi, että ”sä oo vaan sitten lukenu väärän Coelhon kirjan”.

      Rosa Liksom onkin mulle ihan tuikituntematon, täytyypä etsiä tuo käsiini.

  • Tuulia sanoo:

    Herta Müllerin Hengityskeinu. Ihana ja rankka. Luin sitä tuskallisen hitaasti, koska en halunnut sen loppuvan.

    • Henriikka sanoo:

      Hengityskeinu kuulostaa jotenkin mystiseltä. Ja hyvin rankalta myös. Laitan ehdottomasti muistiin. Ihanaa saada vinkkejä, vaikka meneekin iäisyys että saan kaikki luettua.

  • Anniina sanoo:

    Coelhon Valon Soturin käsikirja. Ihana. Tai siis hmm miten sen sanoisi, voimauttava. Ei kerralla kokonaan luettavaksi, kiperän paikan tullen pläräyksellä sivu auki ja voila, vastaus kyllä löytyy.

    • Henriikka sanoo:

      Antaako Coelholle vielä mahdollisuus? Ehkäpä, ehkäpä. Jos sitä kerta suositellaan, niin ehkä voisin vielä koittaa.

  • annadele sanoo:

    lämpimät suosittelut jane austenin kirjoille! oma lemppari on ylpeys ja ennakkoluulo. ja emily brontën humiseva harju on kans aika klassikko! :)

    • Henriikka sanoo:

      Oi minulla on juuri tuon ylpeyden ja ennakkoluulon sellainen vanha painos. Aivan ihanan näköinen ja tuoksuinen kirja, mutten ole vielä lukenut. Luulen, että rakastaisin Jane Austenia, niin kuin kaikki muutkin.

  • Nanna sanoo:

    Anna Karenina on ihana, ehkä tällä hetkellä lempparini kaikista klassikoista, suosittelen lämpimästi! :) Viimeksi luin Kazuo Ishiguron kirjan Never Let Me Go (ei nyt tule suomennoksen nimi mieleen, kun enkuksi luin), ja se oli myös todella hyvä, aika ahdistava ja haikea, mutta siitä huolimatta kaunis. Minäkin rakastan lukemista, ja toisaalta myös kirjojen ja muidenkin taideteosten analysointia, mutta joskus on ihanaa lukea ihan pelkästään lukemisen ja sen nautinnon vuoksi, miettimättä sen syvällisempiä :)

    • Henriikka sanoo:

      ”Ole luonani aina” on tuo never let me go ja sen olenkin lukenut. Aivan mieletön, ahdistava ja upea kirja.

      Anna Kareninan kahlasin joskus kouluaikoina läpi, mutta haluan uusintakierroksen ilman analyysiä hiih.

  • Anonymous sanoo:

    Kate Mossen Labyrintti ja Krypta, jänniä ja kiintoisia romaaneja joissa historia nivoutuu nykyaikaan, mutta pääosassa on kyllä menneisyys. Sijoittuvat kuvankauniiseen Etelä-Ranskaan, viihdyttäviä ja älykkäitä kirjoja! Ja myös Hemingwayn Afrikan vihreät kunnaat on lukemisen arvoinen, vähän hidas mutta upeaa kuvausta ja monin paikoin hyvin hauska! Kiitos kivasta kirjapostauksesta, näitä olisi kiva lukea uudestaankin.

    • Henriikka sanoo:

      En olekaan noista ennen kuullut paria sanaa enempää- Voisi etsiä kirjastosta tai pokkarihyllystä käsiini. Etenkin ”älykäs” kirja houkutti.

      Kiitos kivasta kommentista. Ajattelinkin, että voisin alkaa tekemään tällaisia juttuja aina tasaisin väliajoin.

  • Minäkään en ihan ymmärtänyt Coelhon Alkemistia, mutta Veronika päättää kuolla oli niin hyvä, että pakotin Coelhoa inhoavan ex-äidinkielenopettajani lukemaan sen. Jälkeenpäin sain kuulla, että ope oli muuttanut käsityksiään ja vuorostaan laittanut siskonsa lukemaan kyseisen opuksen. :)

    • Elinäf sanoo:

      Komppaan! Alkemisti on ihan blääh sen jälkeen kun on lukenut Veronika päättää kuolla.

    • Henriikka sanoo:

      No siitä oon kuullut useammalta hyvää palautetta. Vaikka kuinka kiukuttelen Coelhon kanssa, niin voi olla, että päädyn hänen teostensa ääreen taas jossain vaiheessa uudelleen.

  • Roosa sanoo:

    Oi tykkäsin kovasti tästä postauksesta, koska kirjat on mun rakkaus! Suosittelen Aikamatkustajan vaimoa, joka on oma kestosuosikkini! siitä on leffakin, mutta kuulemma se on kovin erilainen kuin kirja (en oo siis ite nähny)…

    • Henriikka sanoo:

      Oleppa vain hyvä. Ja kiitos myöskin vinkistä. Toisten kestosuosikit eivät yleensä petä. Ja leffa on tietenkin nähtävä kirjan jälkeen.

  • Saanamaria sanoo:

    Kirjavaras (the book thief), en muista kirjoittajaa, luin itse reilillä ollessani, huikean hyvä :)

  • ouska. sanoo:

    Siilin eleganssi on ihana. :)
    Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin sekä Missä kuljimme kerran. Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja. Joanne Harris: Herrasmiehiä ja huijareita. Ulla-Lena Lundberg: Jää. Milan Kundera: Kiireettömyys. Stefan Einhorn: Ihmisen tehtävä. Victor Hugo: Kurjat. David Nicholls: Sinä päivänä. Umberto Eco: Ruusun nimi. Tai lue runoja. Esimerkiks Risto Rasan runot on ihania. :)

    • Henriikka sanoo:

      Kjell Westöltä olenkin juuri nuo kaksi jo lukenut, olivat ihania. Muut kaikkia kirjoitain kalenterinreunaan ylös. Mulla on kissanpäiviä tulossa, kun on niin paljon vinkkejä. Ihanaa!

  • Essi sanoo:

    Voi että, mäki oon ihan Hosseini-fani! Sen kirjat on jotenki niin koskettavia ja lämpimiä ja äsh vaan niin mahtavia, etenki se Leijapoika (;

  • Noora sanoo:

    Ootkos lukenut Lindgrenin Ronja, Ryövärintytärtä? Jos tykkäsit Leijonamielestä niin takuulla tykkäät Ronjastakin. Aika paljon samoja piirteitä, mutta kummatkin kuitenkin jotain niin ainutlaatuista.
    Terveisin lastenkirjoihin rakastunut :D

    • Anonymous sanoo:

      Lindgrenin kirja Mio, poikani Mio oli kans ihan paras! :D muistan edelleen millä jännityksellä luin sitä aikoinaan :) jännittävä, liikuttava ja mukaansatempaava kirja -aivan kuten kaikki Lindgrenit!

    • Henriikka sanoo:

      Nämä laitoinkin jo listalle luettuani Leijonamielen. Lindgren se vaan on nero. Ja ihan parhaita kirjannimiä.

  • surfie sanoo:

    Suosittelen Riikka Pulkkista, jos et aiemmin ole jo tutustunut! Etenkin Raja sytytti omalla kohdallani, juuri pääsi aloittamaan Totta -kirjan ja alku ainakin tuntuu lupaavalta! :)

    • Henriikka sanoo:

      Pulkkinen on kyllä ihan outo- jotenkin tyhmästi vierastan aina noita kotimaisia, vaikkei pitäisi. Raja voisi olla hyvä alku kirjailijaan tutustumiseen.

  • Anonymous sanoo:

    Kristiina Vuoren Näkijän tytär oli ihanaa kesäluettavaa. Juoni oli nopeatempoinen ja piti otteessaan mutta päällimäisenä mieleen jäi uskomattoman kaunis suomen kielellä leikittely. Historia ja fantasia sulautuivat hienosti yhten. Suosittelen :)

    • Henriikka sanoo:

      OI! Suomen kielellä leikittely. Sitä pitäisi olla niin niiin niin paljon enemmän. Täytyypi etsiä kirja käsiini.

  • Anonymous sanoo:

    Elämän tarkoituksen etsijöistä huipulla tuulitukkana kirjailija Philip Yancey. Esimerkiksi Sielun suuressa seikkailussa Yancey listaa kirjoja ja kirjailijoita, jotka ovat vaikuttaneet merkittävästi hänen elämäänsä eri sen vaiheissa. Hyvä idea listata myös omia elämän paalupaikkoja, joissa jollain kirjailijalla on ollut suuri vaikutus.

    • Henriikka sanoo:

      Hei todellakin hyvä idea. Olen aina skeptinen sellaisiin turhan analysoiviin ja filosofisiin kirjoihin, mutta sait kyllä mielenkiinnon heräämään.

  • Anonymous sanoo:

    kannattaa lukea ranya elramlyn auringon asema, se on tosi kauniisti kirjotettu ja täynnä ihania vertauskuvia ja tarinoita!:)

    • Henriikka sanoo:

      Mullahan loppuu vapaa-aika kesken, kun on nyt niin paljon kivoja kirjoja lukulistalla. Pitää ehk ottaa lomaa duunista, jotta voin pitää kirjalomaa.

  • Rosa sanoo:

    Aijai Siilin Eleganssi on ihana, kerrohan sitten mitä siitä tykkäsit :) Yks mun suosikkeja on Jonas Jonassonin Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi, se on vähän hauskempi tarina. Tässä aikasemminkin ehdotettu Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja on myös ihana ja koskettava.

    • Henriikka sanoo:

      No nyt olen lukenut Siilin eleganssia puoleen väliin ja tuntuu, ettei se olis vielä alkanutkaan haha. Mutta uskon kyllä, että siitä vielä kohenee.

      Linda Olssen, check! Aion todella lukea tuon.

  • Hanna sanoo:

    Voin samaistua täysin tähän antakaa minun lukea ilman aivoja -juttuun, se tuntuu ihanalta seitsemän(!) vuoden kirjallisuuden opintojen jälkeen. Romaanien kulutukseni on noussut aivan uusiin sfääreihin sen jälkeen kun valmistuin keväällä, sitä ennen olin aina niin naatti tenttikirjoista etten yksinkertaisesti jaksanut enää nauttia vapaaehtoisesta lukemisesta. Toisin sanoen kirjoja ja lukemista rakastavan ei ehkä sittenkään kannata hakeutua yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta. ;)

    Mutta kesälukemiseksi voisin suositella ainakin Haruki Murakamin Kafkaa rannalla, jos et ole sitä vielä lukenut. Älä anna tiiliskiviulkomuodon säikäyttää, on nimittäin yllättävän sujuvaa luettavaa.

    Tuolta (http://goingtorain.blogspot.fi/2013/06/kevaan-aikana-luettuja-readings.html) löytyy myös muutama muu kirja jota voin suositella ja muutama joita en niinkään suosittelisi. :D

    • Henriikka sanoo:

      IHANAAA, että täällä on joku sielunkumppani. Siinä vaiheessa, kun joka runosta pitäisi löytyä raiskaaja, yksinhuoltajaäiti, kärsinyt tytär ja homoseksuaali, ylittyy mun raja. Etenkin kun kyseessä on joku haiku.

      Kiva, että oot päässyt uusiin svääreihin. Ehkä tästä taas uuteen nousuun, kun tentit ovat jääneet kauas taakse.

      Ja hei, kävin lueskelemassa sun kevään luettuja. Hyvä pistää mieleen, mitä EI kannata lukea hhaa.

  • hobitti sanoo:

    Ei luoja tota McCourtia, susta se oli aidosti siis hilpeää??:D Reissun päältä jostain kirjavaihdosta nappasin sen, ja tyylillä vollotin sit seuraavan viikon kaikissa hostelleissa ja busseissa ja missä ikinä uskalsinkaa sitä lukea.. Kai se on huumorintajusta kiinni, saman mulle tekee Nousiaisen kirjat, vaikka kaverit kovasti inttää että ne on muka jotenki tasasen hauskoja.

    Kieroa tämmönnen!

    • Henriikka sanoo:

      Kyllähän se musta huumori on sellaista, että tekisi toisaalta mieli vollottaa, kun taas humoristinen teksti myös laittaa nauramaan. Kyllä mä nauroin, paljon. Monessa kohtaa.

      Hyvin kieroa on tämä kirjallisuuden maailma. Hmmm hhmmm.

  • T sanoo:

    Luin Coelhon Alkemistin muutama vuosi sitten ensin kerran, jolloin se ei ollut hyvä kokemus, mutta luin sen melkein heti perään uudestaan, ja kumma kyllä, sitten se olikin ihan erilainen! Kannattaa yrittää lukea se uudestaan, jos se toimisi sunkin kohdalla :) ja on sitten tullut luettua se vieläkin uudestaan. Muista Coelhon kirjoista en kuitenkaan perusta valtavasti, Veronika päättää kuolla on lukemistani seuraavaksi kiinnostavin vaikka siinäkin on jotain mistä en oikein pidä.

    • Henriikka sanoo:

      Hmmmm… Voiskohan tämä toimia myös minulla kohdalla? Jos osaisinkin tarttua kirjaan nyt ilman mitään ennakko-oletuksia. Veronika päättää kuolla on nyt ainakin listalla, niin moni on sitä kehaissut. lets see.

  • karoliina sanoo:

    Coelhosta en niin välitä, mutta minäkin voin sanoa tykänneeni Veronika päättää kuolla kirjasta! Suosittelen tutustumaan Erlend Loen teoksiin, henk.koht. suosikkini on Supernaiivi.

    • Henriikka sanoo:

      ERLEND LOE! Pistän mieleen. Niin mahtavaa, että nyt on niin paljon suosituksia. Toivottavasti muutkin ottavat näistä vinkkejä.

  • Anonymous sanoo:

    Onnittelut, Adichielta on tullut tänä vuonna uusi kirja, Americanah! Suosittelen, löytyy ainakin englanniksi. Muita hyviä: Shantaram, Three cups of tea, Supernaiivi, Funny boy, Suuri lammasseikkailu. En muista kaikkien kirjailijoiden nimiä, mutta googlettamalla löytynee.

    Ihania tämmöset postaukset, saa niin paljon vinkkejä itsellekin!

    Noora

    • Henriikka sanoo:

      Mahtavaa, että tämä juttu viritti niin paljon keskustelua ja sain ihan älynään vinkkejä. Nyt onkin paineet, kuinka saan luettua kaikki vinkkaamanne kirjat? Kiitos kovasti itsellesikin.

  • Anonymous sanoo:

    Ehdoton lemppariteos tällä hetkellä on David Mitchellin Pilvikartasto (Cloud Atlas). Jos on sattunut näkemään leffan niin suosittelen kirjaa joka tapauksessa (leffassa oli jenkkityyliin tehtyjä ”valmiiksipureskeltuja” muutoksia helppoa katsomista varten, eli en kauheasti lämmennyt). Ihan huikeaa tekstiä kuudessa eri aikakaudessa jotka nivoutuvat toisiinsa maatuskanuken tavoin. Kirja on paksu, mutta luin sen yhdellä imaisulla parissa päivässä :)
    Kiitos myös mielenkiintoisesta blogista, tykkään kovasti sun rennosta ja maanläheisestä otteesta kirjoittaa!

    • Henriikka sanoo:

      En ole onneksi nähnyt leffaakaan, nimittäin parempi aina lukea kirja ensin. Markkinoit kyllä tuon kirjan hyvin, täytyy lisätä se listan perään… hmm tai ehkä kärkeen.

      Kiitos kovin paljo kivoista sanoista. Juuri sellainen kommentti, jonka haluaisinkin lukijalta saada.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *