Korkeasaari.

Viikko sitten maanantaina valloitimme Korkeasaaren eläinpuiston Jannen ja hänen pikkuveljensä Joonaksen kanssa. Korkeasaari on mitä parahin ja kaiken lisäksi sinne voi kulkea vesiteitse. Puolikkaan tai kokonaisen päivän saa kulutettua eläimiä tuijotellen ja saaressa haahuillen. Suosittelen runsasta eväskoria ja piknik-mieltä. Ostimme Hakaniemen torilta reissuun kirsikoita, mansikoita ja pensasmustikoita ja hyppäsimme Hakaniemen satamasta lauttaan. 
Nauroin katketakseni, kun saarelle päästyämme innokkain pikkutyttö hyppäsi veneestä pois, osoitti tuntematonta lintua ja kiljui innoissaan:
”Äiti! Äiti! Mikä lintu toi on?”
”Se on lokki.” 
Omat henkilökohtaiset tavoitteeni päivälle olivat tiikerin näkeminen ja nalletikkari. Karkkilakko oli loppunut samaisena päivänä ja pakkohan sellainen ällöimelä nalletikku oli kahvilasta hankkia. Juuri sellainen lapsuusajan nostalginen muisto, jota jaksaa kolme nuolaisua ja johon jää tuulessa hiukset kiinni. Tiikerit ovat yksinkertaisesti vain niin maagisia, että olisin voinut tikkari kädessä, tiikerin nähdessäni lähteä seuraavalla lautalla kotiin. Uskomaton eläin.


 
Oli hyvä, etten kuitenkaan jättänyt saarta ja poikia tiikerin jälkeen. Näin nimittäin kaksi hymyilevää kamelia, miljoona vihaista kalalokkia, selällään uivan saukon ja jopa pissaavan visentin. Viimeisestä Korkeasaari-käynnistä oli ehtinyt vierähtää kolme vuotta, ja kaikki pikkutaapertavat jaksoivat innostaa. Joskin koin suurta surua kotka-häkkien edessä, joiden katto on huomattavasti taivasta matalampi.
Loppujen lopuksi kamera pysyi suurimman ajan repussa, ja kuvat rajoittuvat muutaman hassuun lösöttelevään pörrökaveriin. Kuinka vaarattomalta ja suloiselta voi näyttää karhu kaukaa köllöttelemässä? Miltei tekisi mieli mennä viereen koisimaan.
Takaisintulomatkalla suuntasimme Hakaniemen sijaan Kauppatorille. Seilasimme pikkupaatillamme suurien alusten ohi, enkä edelleenkään ymmärtänyt sitä, miksi viereiselle laivalle pitää vilkuttaa vimmatusti? 
Kotiintulomatkalla väsytti ja jalkoja pakotti kaiken kävelyn päätteeksi. Otimme videovuokraamosta Lord of the Ringsin pitkästä aikaa, ja sehän passasi Legolas-lookkiini. Voin paljastaa pelänneeni moninkertaisesti Joonasta enemmän.
-Henriikka
Kategoriat: random 6 kommenttia

Korkeasaari.

6 kommenttia

  • Ellu-Kana sanoo:

    Ihanasti sulla hiukset!

  • Anonymous sanoo:

    Mageet farkut Jannella. Magee nahkahame naisella. :)

    • Henriikka sanoo:

      Kiitos paljon. Jannen farkut on kyllä ylikivat, kunnon tummansiniset perusLevikset. Ja oma hameeni upea kirppislöytö.

  • Lucy sanoo:

    Voi joo noi nalletikkarit!! Oon ollu Korkeasaaressa kerran elämässäni joskus muksuna ja sain tuollasen tikkarin ja voi poijjaat kun varjelin tuota rusettia! Se oli mukana kaikissa Barbie-leikeissä ja muissa mahdollisissa. Johonkin se kuitenkin ajan saatossa katosi :( Mutta voi, saisinpa taas tuollasen tikkarin! Hiukset on toki tätä nykyä niin lyhyet ettei ne jää kiinni tahmeaan tikkariin, mutta takuuvarmasti suupielet olis auki :)

    • Henriikka sanoo:

      Jotenkin liikutuin tästä tarinasta. I-H-A-N-A. Varjelit rusettia kuin kallista aarretta. Uijui nuo nalletikkarit ovat kyllä Korkeasaaren paras anti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *