Olen mestari. Kolminkertainen eläköön-huuto minulle. Eläköön, eläköön, eläköön! Mutta olen myös typerä. Kerrottakoon siis koko tarina.
Maaliskuussa menin heikolla hetkelläni lyömään äitini kanssa vetoa, että juoksen kesäkuun loppuun asti keskimäärin kaksi kertaa viikossa. Lenkit saisivat olla minkämittaisia tahansa, kunhan saisin itseni juoksemaan. Jos en onnistuisi, joutuisin maksamaan äidilleni 100 euroa. Jos taas onnistun, saan hyvän mielen.
Heikonoloisesti lähti ponnistukseni, siitäkin huolimatta että se oli oma ideani. Kesäkuun puolen välin jälkeen jäljellä oli yli 20 lenkkiä ja äitini alkoi jo harkitsemaan, mihin euronsa sijoittaisi. Sain kuitenkin viikon armonaikaa, tein taulukon ja siitä alkoi armoton piiskaus. Viimeisien 16 päivän aikana juoksin 21 lenkkiä. Se oli paljon se.
Tuntui, etten pariin viikkoon ole muuta tehnytkään kuin juossut. Lauantaina juoksin viimeistä lenkkiäni niin kyllästyneenä lenkkareihini, että oksetti. But I did it. Ja saan kutsua itseäni mestariksi, ainakin viikon verran. Taivaalle nousi kaiken päätteeksi sateenkaari, ja uskottelin luonnonvoimien olevan puolellani. Ei kipuu, ei hyötyy. Ei duunii, ei tuloksii.
Omistettu Mustalle Barbaarille, tietenkin. Ei se sitkeys, vaan se ylpeys. Nyt kelpaa mökkeillä Kuhmossa, pelkkää lööbaa, pelkkää lepii. Karkkii, sipsii, lakritsii. Ja limsaa päälle.
-Henriikka
Hei, olema kerranki sammaa mieltä ! Vaikkaki sinnistä kyllä muchos respectos.
SINNISTÄ PAULIGIN PARISIAN? It’s a deal?
”..ja sit siel oksenneltiin” :D
Oot mun sankari. Mä juoksen vaan pakkotilanteissa, eli silloin kun pitää pelastaa oma jälkikasvu jäämästä auton alle tai tippumasta mereen. Pitää ehkä harkita jonkinmoista vedonlyöntiä jonkun kanssa, saattaisin jopa päästä lenkille :)
MUUPERI <3 Mutta kyllä mä kuitenkin sanoisin, että on sankarillisempaa juosta jälkikasvun perässä, kuin jonkun typerän vedon vuoksi. Täytynee hankkia lapsia, jotta voi selittää oman juoksemattomuutensa sillä, ettei sankaritekoihin ole ollut tarvetta.
Upeet hauikset! Voitatko monet miehet kädenväännössä? :)
Samaa mieltä habasta/käsistä. :)
Mäkin ihastelin sun haukkarii! Mistä moiset on peräisin?
Mitäs ne anonyymit täällä huutelee? Onkos sitä tultu geenihauiksia ihmettelemään? Siis totta tosiaan, mulla on geenihauikset. Syntymässäni sain hämmentävän kropan, jossa lihakset näkyvät kuin miehellä. Sitä on tullut sitten hävettyä koko lapsuuden ja nuoruuden, kunnes nyt on aika ottaa asiasta ilo irti.
Kädenväännöstä en tiedä, täytyisi ehkä kokeilla. Käsilihakset jätän suosiolla treenaamatta, ovat riittävän suuret treenaamattakin.
apua minkänäköiset käsivarret!!! niiden salaisuus?
Niin kuin ylhäällä jo kirjoitan, sain geenihauikset syntymälahjana. Hahha, uskomatonta mutta totta.
HULLLU!! ja en oo toisaalta yhtään yllättynyt.
Mira
Ihana Mira. Sun pitää olla yllättynyt, muuten tässä ei ole ituu.
Iik Kuhmo mainittu!!!!
oujee. Kuhmo – Suomen parjattu helmi. Keidas ankean kaupunkimiljöön keskellä.
Pysykää kanavilla, Kuhmosta vähän juttua tänään ja ensi viikolla. Kuhmo, Suomen helmi.
[…] Täytyy vähän kapinoida, jotta löytää taas rakkaiden asioiden pariin. Minun ja urheilun suhde on lähivuodet ollut vähän samanlaiset, kuin teini-ikäisen ja vanhempien. Ilman ei tule toimeen, mutta hirveä tarve irvistellä. Toivon, että heimon kautta saan taas tuntea kunnon liikunnanriemua ja onnistumista. Tavoitteena olisi saada liikunnasta taas rutiini elämään. Eikä olla tällainen maailman ailahtelevin urheilija. […]