Kuinka minä nyt mieleni ilahdutin! Kun postissa saapui uusi muistivihkoni, en voinut olla hymyilemättä. Kansiahan koristavat omat ihanat vanhempani, mutta nykyisten 50-vuotiaiden sijaan he ovat kuvissa minun ikäisiäni. Olin saanut lahjaksi aikoja sitten lahjakortin persoonallinenkalenteri.fi:ltä ja käytin kortin tähän somaan vihkoon.
Voi kuinka muistan nauraneeni äitin pullonpohjalaseille. Ja miltä itse näytin esimerkiksi noin vuosi sitten? Samalta, mutta kaiken lisäksi lasini ovat imagolasit. Itselleenhän tässä pitää nauraa. Voisinpa veikata ensi talvena talsivani moonbootseissa, jotka ovat saaneet aikaan, äidin vanhan luokkakuvan nähdessäni, kuitenkin ne kaikista makeimmat naurut.
Joka tapauksessa iloitsen tästä vihkosta, niin kuin täydellisistä vihkoista kuuluu. Kuinka hyvälle tuulelle tulenkaan, kun rustaan koulumuistiinpanojani vanhempieni kulkiessa mukana. Oikeat retro-äiti ja -isä!
voi miten somalta ja jollain tapaa mystisen viattomalta näytätkään tuossa kuvassa! :) ps. huikea vihko!
Näytin kyllä pari vuotta sitten aikasmoisen eriltä ja pienemmältä kuin mitä nykyisin. Hassua. Ja kiitos, niin minustakin!
Voi miten ihana ajatus! Tunnistan saman lookin omien vanhempieni hääkuvasta :-)
Jep, 80-luvun rakkaudenhuumaa! Mikäs sen ihanampaa.
Oi, onpas kiva ajatus ja kiva vihko!
Ja täytyy myöntää että mulla oli moonbootit yläasteella… : D On muute pirun mukavat talvikengät ei siinä!
HAHAHA. Siis mä oon tosissani, kun sanon, että varmaan ensi talvena meen niissä ihan ylpeänä. Ai että, miten mainiot monot.
sää oot ihanin!
Ja sää taidat olla Oulusta? Voi kiitos.
Oijjoijjoi, aivan huikea vihko! Sää oot kyllä ihan äitis näkönen, ja hämmentävää kyllä, mää nään sun isässäs aika paljon Jannea! :D
NO HUPS vai että Janne ja isä. No mutta joidenkin tutkimuksien mukaan tytär etsii isänsä kaltaista miestä.. Ehkä tässä on sitten käynyt niin.
Ja hassua, että ehkä tosiaan näytän samalta, miltä äiti nuorena. En ole koskaan ajatellut asiaa niin, koska äiti on ollut äiti.