Vastauksia osa 1: Minä, tyyli ja historia.

Minä 


Ootko aito stadilainen?


En ole. Olen Kouvolassa asunut elämäni ensimmäiset 18 vuotta, jonka jälkeen muutin kolmeksi kuukaudeksi Etiopiaan, kolmeksi kuukaudeksi Ruotsiin, vajaa puoleksi vuodeksi Helsinkiin ja vuodeksi Jyväskylään. Elokuussa 2011 muutin takaisin Helsinkiin ja täällä on ainakin tällä hetkellä lujasti sydämeni.

Montako senttiä oot pitkä?

158 ja puoli.

Kuinka vanha sä olet? 
Minä vuonna oot syntyny?

Olen 22-vuotias, siis syntynyt vuonna 1990.

Mikä sun kengän numero on?

36 ja puoli.

Mikä on sun motto?


Apua, en tiedä. Pikkusiskoni pilkkaa minua aina siitä, kuinka kirjoitin ala-asteella kaikkiin ystäväkirjoihin, kun kysyttiin mottoa: “Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.” Ehkä ajatus on pysynyt samana, mutta asian voisi kyllä muotoilla jotenkin kauniimminkin.

Tähän kuvaan kiteytyy aika hyvin, minkä ajatuksen pyrin nykyään pitämään mielessäni:

Osaatko laulaa? Oletko musikaalinen?

Pysyn nuotissa kyllä, mutta olen amatööri. Olettaakseni olen suhteellisen musikaalinen, mutta koska en ole sitä koskaan sen enempää harjoittanut, ei minusta olisi julkisesti musiikkia esittämään, ellei pieniä sukujuhlia lasketa. Pidän kyllä laulamisesta, mutta instrumenttiosaamiseni rajoittuu nokkahuiluun.

Mitä kännykkää käytät?



iPhone 5.

Kuka on esikuvasi?



Isä ja Risto-kummi. Ei ole esikuvat vaihtuneet sitten vaippa-aikojen. 


Jos elämästäsi tehtäisiin leffa, kuka olisi pääosassa?



Tämä onkin paha. Ehkä teidän pitäisi kertoa? Jos saisin valita kenet tahdon, niin toivoisin pääosaa näyttelevän Carey Mulligan.

Jos elämästäsi tehtäisiin biisi, kuka sen esittäisi?



No, tämäkin on taas paha, sillä luultavasti jos joku tekisi elämästäni biisin, niin se olisi joku sisarusteni kämänen kotibändi. Mutta jos saisin päättää, niin ehkä Egotrippi tai J.Karjalainen sopisivat.

Jos saisit minkä taidon tahansa, minkä valitsisit?


Haluaisin saumattoman tilannetajun ja taidon vaieta, kun on tarvis. Silloin en tahattomasti loukkaisi ketään, eikä sanani pääsisi kulkemaan ennen ajatuksia.

Ja joojoo, olishan se kiva lennellä.

Mikä on erikoisin taitosi?

Osaan tärisyttää silmiä. Saan kielen mitä kummallisimmille mutkille ja kosketettua sillä nenänpäätä. Osaan soittaa kukkopilliä käsilläni.


Jos joutuisit esittelemään koko Suomen kansalle jonkin erityisen kykysi, minkä esittelisit?


No en ainakaan edellisiä. Suoraan sanottuna mulla ei tule mieleen yhtäkään asiaa. Olen tosin hyvä puhumaan, joten varmaan juontaisin tämän Suomen Kansan erityisosaamisen gaalan.

Mikä on elämän tarkoitus?

Omasta elämäntarkoituksestani kirjoitin juuri kokonaisen jutun. Sen voi lukea täältä.

Uskotko jumalaan? Oletko uskonnollinen?

Uskon Jumalaan, olen kristitty ja kuulun ev.lut. kirkkoon. Uskonnolliseksi ja kovin teologiseksi en ole koskaan itseäni kokenut.

Minkä luonteenpiirteen toivoisit omaavasi?

Ihailen monissa ihmisissä lempeyttä. Itsekin toivoisin toisinaan olevani hippasen enemmän lempeä.

Montako neliötä teidän kodissa on? Paljonko on vuokra?

Meillä on mukavat 62,5 neliötä käytössämme, sekä parveke. Vuokra on 735 euroa, vesineen sähköineen netteineen. Opiskelijakämppä ja kivat hinnat.

Oletko läheinen perheesi kanssa?

Olen todella läheinen perheeni kanssa, enkä usko että asiaan on koskaan tulossa muutosta. Meitä on lisäkseni äiti, isä, pikkusisko ja kaksi isoveljeä. 

Olen läheinen myös uuden, appiperheeni kanssa. Sehän vasta riemua on, että voi omistaa kaksi perhettä ja kaksi sukua.
Onko sulla hyvä itsekuri?

Hmmmm, tämä riippuu aivan tilanteesta. Olen huono vastustamaan herkkuja ja ostoksia, mutta hyvä lukemaan tentteihin, siivoamaan siivouspäivänä ja olemaan ajoissa paikalla. Järjestelmällisyyttä siis on, ehkä ei niinkään itsekuria.

Oletko bändäri?

Apua, en? En fanita mitään bändiä raivokkaasti.

Tyyli ynnä muu


Mikä sai sinut innostumaan second hand tuotteista ja milloin innostuit?


Innostuin ollessani 9-luokkalainen, kun tajusin miten halvalla voi saada hyviä juttuja. Kirppiskierrokset oli ainoa mahdollinen keino shoppailla, kun rahantulo ei ollut niin kovin vuolasta.

Silloin minulla ei ollut minkäänlaista hajua materiaaleista, eikä oikein muodistakaan. Pikkuhiljaa, vuosien mittaan olen tutustunut second handiin paremmin ja tullut kirppisten kanssa bestiksiksi. 

Oletko ommellut itsellesi vaatteita? Jos, niin mitä?

En ole, jos ei ala- ja yläasteen käsityön tunteja lasketa. Tunailen kuitenkin reilusti itse: kavennan lahkeet, lyhennän puntit tai hihat yms..

Kummasta pidät koruissa enemmän, hopeasta vai kullasta (tai ehkäpä kenties pronssista)?

Ehdottomasti kulta. Se on aina ollut juttuni.

Oletko mielestäsi naisellinen nainen?

Kyllä. Viihdyn naisena ja koen itseni naiselliseksi. Naisellisuus ei itselleni tarkoita lyhyiden hameiden ja korkeiden korojen komboa, vaan enemmänkin sitä, että viihtyy sukupuolessaan ja on siitä ylpeä.

Millaiseen asuun et ikimaailmassa pukeutuisi julkisesti?

En halua pukeutumisellani tuoda lihaa tiskiin, en halua olla loukkaava itseäni enkä vastaatulijoita kohtaan korostamalla itseäni halvasti.

Historian havinaa 


Millainen olit teininä? 
Iloinen. Nolo. Lähinnä näitä kahta. Kuljin sateenkaarenvärisissä polvisukissa ja eriparitennareissa vielä 16-vuotiaanakin. Suurin haaveni oli olla poika. Tanssahtelin pallokuvioisissa kumisaappaissa pitkin Kouvolan katuja ja näin maailman miljoonissa väreissä. Olin sinisilmäinen, sosiaalinen ja hyväntuulinen. Paitsi kotona paiskoin ovia.

Näin jälkeen päin ajateltuna ne ajat vähän hävettävät, mutta tiedän niiden olleen pakollinen vaihe itsensä etsiskelylle. 

Mitä sanoisit 18-vuotiaalle itsellesi?

– Rauhotu. Hengitä.
– Tavallisuus on ihan okei. On vähän turhaa yrittää olla erilainen erilaisuuden vuoksi.

Mikä on ollut tähän mennessä elämäsi parasta aikaa?

Ehkä huvittavaakin, mutta juuri nuo nolot 15-17-ikävuoden ajan olivat elämäni huippuhetkiä. Toinen superkausi on lähtenyt liikkeelle, kun vuonna 2009 napattiin Jannen kanssa kiinni samaan köyteen.

Mutta täytyy kiitollisena sanoa, että koko elämäni on ollut parasta aikaa.

Paras lapsuusmuisto? Tai pari.


Muistan elävästi, kuinka leikimme isoveljieni kanssa meidän takapihalla uudelle Lego-lautalla ja tuntui, että ensimmäisen kerran olin vertainen leikkikaveri (luultavasti en ollut). Sain legotytön leikittäväksi ja koko takapiha oli sammaleineen, ruohoineen pelkkää seikkailua.

Toisena muistona nostan hetken, kun isä oli lähdössä reissuun ajamaan bussia ja minä äitin kanssa virkkasin isälle maskotin mukaan. Semmoisen säälittävän harmaan ötökän. Kun isä tuli kotiin, hän kertoi että oli nostanut maskotin etuikkunalle ja oli kaikille ylpeänä sanonut, että se on oman tyttären tekemä. Meinasin haljeta ylpeydestä.


Oletko joskus hukannut avaimesi?
Miljoonasti. Jos jotain hävitän, niin ne ovat yleensä avaimet. Onneksi tätä tapahtuu koko ajan vähenevässä määrin.

Oletko pessyt hiuksiasi sadevesiämpärissä?



Olen, Etiopiassa!

Onko sulla koskaan ollu unikaveria?

On, kuljin vaippaikäisestä aikuiseksi kana-pehmolelu kainalossa. Hauskinta oli, että sen nimi oli ”Ankka”. Otan edelleen sen kainaloon, jos nukun vanhempien luona.

Vieläkö irtoo spagaati?


JOO! Kokeilin äsken.

Oletko käynyt kokkolassa? ::))


En ole. Pitäisi varmaan mennä. Olen kuullut villeinä huhuina hyvää palautetta.

Millainen oli ensisuudelmasi?

Kämänen.

34 kommenttia

  1. Avatar Anonymous 23.9.2013

    ankka XD no mutta tervetuloa kesäkokkolaan, kaunis kaupunki ja kaunista kulttuuria! vinkkinä taidevohvelikahvila kirkon ja luonnonmuseon vieressä, keskustassa. upeita savitöitä ym ja maukkaita suolaisia ja makeita vohveleita ym! ♡

    Vastaa
    • Avatar Henriikka 28.9.2013

      Voi, mikä siinä onkin, että kaikki Suomen kaupungit ovat kesäkaupunkeja? Hirveät listat kaupunkeja, joissa pitäisi vielä käydä. Toivottavasti pääsen pian Kokkolaan, oli sitten kesä tai talvi.

      Vastaa
  2. Avatar Anonymous 23.9.2013

    :D:D:D:D:D

    Vastaa
  3. Avatar Aada 23.9.2013

    Tätä oli mukava lueskella. :)

    Pst. Mä kulutin kans nuorena aika ahkerasti tuota sanontaa ”Eteenpäin sanoi mummo lumessa”. :D

    Vastaa
    • Avatar Henriikka 28.9.2013

      Voi että se on typerä sanonta. Tai hieno sanonta, mutta typerästi muotoiltu. Hahah. Ja kiitos.

      Vastaa
  4. Avatar Anonymous 23.9.2013

    ”Millainen oli ensisuudelmasi?

    Kämänen.” <- Hahaha, paras! ..ts. osaan niiiiin samaistua :'Dd

    Vastaa
    • Avatar Henriikka 28.9.2013

      No oli kyllä hyvin kehno, ei voi siitä mitään leffaa kyllä tehdä.

      Vastaa
  5. Avatar Hennesolmu 23.9.2013

    Hitsi nuo siun veljet on kuumia!

    Vastaa
  6. Avatar Linda 23.9.2013

    Oi, ihana postaus :) Olisitpa muutes nähny mun ilmeen ku luin, että oot asunu täällä päin (Kouvolassa) huhuuuuui B) :3

    Vastaa
    • Avatar Henriikka 28.9.2013

      Kyllä vain, Kouvolassa olen asunut miltei koko ikäni. Vaikka olenkin ihan onnellinen nyt, etten asu enää.

      Vastaa
  7. Avatar Anonymous 23.9.2013

    Ihana postaus! Innolla odotan seuraavaa osaa :)

    Vastaa
    • Avatar Henriikka 28.9.2013

      Minäkin odotan, että pääsen rustailemaan. Toivottavasti löydän sopivan ajan jossain välissä.

      Vastaa
  8. Avatar Anonymous 23.9.2013

    Millainen oli ensisuudelmasi?

    Kämänen.

    onneksi en ole ainut!!! XD

    Vastaa
    • Avatar Henriikka 28.9.2013

      No et varmasti ole. Seison ylpeänä tässä kämästen ensisuudelmien rivissä.

      Vastaa
  9. Avatar kaija 23.9.2013

    Oot vaan niin upea ja esikuvallinen ihminen!

    Vastaa
  10. Avatar Kaina 23.9.2013

    Eikä, tuo teinikuva on ihana!! ♥ :D

    Vastaa
    • Avatar Henriikka 28.9.2013

      Aivan jäätävä. Kelaa, että olen 17-vuotias siinä!

      Vastaa
  11. Avatar Anonymous 23.9.2013

    miks mä itkin kun luin tätä? :D tuli jotenkin onnellinen olo!

    Vastaa
    • Avatar Henriikka 28.9.2013

      Voi anteeksi, ei ollut tarkoitus saattaa sinua kyyneliin. Voi ihana.

      Vastaa
  12. Avatar Rora♥ 23.9.2013

    Olipa ihana postaus, tuli hyvälle tuulelle ^^ Erityisesti lopetus oli tosi ihana :D ”kämänen” XD Naurahin ihan ääneen.

    Vastaa
    • Avatar Henriikka 28.9.2013

      Joskus totuus on se mikä naurattaa eniten. Suurkiitokset! Kiva, että ilahdutti.

      Vastaa
  13. Avatar julia 23.9.2013

    Tää on ehkä ihan pölö ja creepy kommentti, mutta jotenkin luulen, että saatettaisiin olla ystäviä, jos satuttaisiin joskus samalle tielle.

    Vastaa
    • Avatar Henriikka 28.9.2013

      Minäkään en yhtään ihmettelisi, jos niin kävisi.

      Vastaa
  14. Avatar Ida365 24.9.2013

    Voi Henriikka. Mä tykkään susta!

    Vastaa
    • Avatar Henriikka 28.9.2013

      Sinä Ida, blogimaailman helmi. Minäkin susta.

      Vastaa
  15. Avatar Anonymous 24.9.2013

    voi pojat tuo pienhenriikka-kuva on niiin sievä! määki tykkään susta ja sun blogista.

    Vastaa
    • Avatar Henriikka 28.9.2013

      Khih kih. Kiitos ja rakkautta paljon sinulle takaisin. Tuo pieni-Henriikka on niin kujalla tuosta asennostaan, ettei aivan saa hymyä huulilleen.

      Vastaa
  16. Avatar Anonymous 26.9.2013

    Huraa kaikille silmien tärisyttäjille!

    Vastaa
  17. […] vastaukset löydät täältä ja toiset täältä. Aloitan kolmannet vastaukset kysymyksellä, johon en viimeksi keksinyt […]

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.