Majakanvartijalta hattu lainassa.

Syksy on tullut, ja trenssi ja huopahattu. Beigen hatun ostin pari vuotta sitten alehyllystä kolmella eurolla. Kukaan muu ei ollut sitä huolinut. Aina kun käytän tätä hattua, saan kuulla näyttäväni majakanvartijalta. Onko se kehu vai ei? Voisi sitä huonomminkin kai asiat olla.
Sitä paitsi syksy on ollut niin armollinen. Tuntuu, etten koskaan ennen ole kuullut yhtä monelta ystävältä tätä lausetta: ”Kerrankin olen oikeesti nauttinut syksystä!”

Syksy on tuonut myös selkeää herpaantumista. Sinänsä olen kyllä pysynyt hyvin elämän reunassa kiinni, mutta herpaantuminen on kohdistunut asukuviin ja poseeraamiseen, sekä muuhun ulkoiseen habitukseen. Nauran lakkaamatta. Tanssin, laulan, kiljun ja nauran. Häärin, pyörin ja nauran lisää. Koko olemukseni on tätä nykyä sellaista jatkuvan tasaista hekottelua.
Katsoessani jälkeen päin kuvia, mietin miksi taas olen niin kamalan iloinen? Voisiko ne legot välillä pitää piilossa? Muissa blogeissa vaatimalla vaaditaan hammashymyä uskottavien poseerausten väliin, ja täällä toivotaan pikkuhiljaa rauhoittumista.

Luultavasti kaamos taltuttaa minutkin jossain vaiheessa ja kaadun lamaantuneena sänkyyn, 
kotiloidun ja herään taas keväällä rauhoittuneena ja astetta ihanampana.
 Siihen asti saatte kestää tätä hervottomuutta.
– Henriikka
takki/Filippa K, paita/Samuji, hattu/H&M, farkut/Nudie Jeans, kengät/Bianco
Kategoriat: muoti, oma tyyli 23 kommenttia

Majakanvartijalta hattu lainassa.

23 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *