Tarinoita kengistäni.

Muistan paljon asioita kengistä. En siis muista muistoja kengistä, vaan muistoja kenkien vuoksi. En tiedä, olenko niin usein painanut katseeni varpaisiini jännittävien hetkien äärellä, että popot ovat painuneet mieleeni. Useat kengät kuitenkin herättävät minussa tunteita niissä koettujen tarinoiden vuoksi. Tässä niistä muutama.
Mustat nahkanilkkurit, Jyväskylän Bianco

Nämä ovat ensimmäiset ”korkokenkäni”. Ostin ne keväällä 2011 Jyväskylästä. Se tuntui merkittävältä hetkeltä: Myöntää itselleen, että pitää koroista ja tyttöjen jutuista, ja että oikeastaan viihtyy naisena erinomaisesti. Nykyisin kuljen koroilla usein ja on hassua muistella, kuinka ensimmäiset päivät näissä kengissä oli niin kovin jännittäviä. Luulin, että kaikki tuijottavat, vaikka todellisuudessa ei kukaan.
Kultaiset Converset, YO-lahja ystäviltä
Kultaiset kenkäni sain yo-lahjaksi ystäviltäni. Eräs hyvä ystäväni oli heittänyt ilmoille kysymyksen, mitä haluan lahjaksi ylioppilaspäivänä ja olin heittänyt vaan hatusta haaveeni kultaisista Converseista. Olin nähnyt kengät Helsingin reissullani, Kampin yläkerran edesmenneessä Gallery-liikkeessä. Juhlapäivänäni sain yllättyä, kun paketista löytyivät nämä ihanat tossut. Kengät ovat nähneet sen jälkeen maailmaa runsaasti esimerkiksi kahden reilin verran.
Mustat maiharit, Kangasalan kirpputori

Neljällä eurolla kirppikseltä löytyneet kengät ovat vakkarikalustoa. Käytän näitä aivan älyttömästi. Lähes aina reissuun lähtiessä laitan jalkaani nämä kengät. Ne sopivat kaiken kanssa ja sopivat jokaiseen säätilaan. Viime syksyn Lontoon matka sujui pelkästään näissä, kuin myös moni muukin matka.
Satiinikorkkarit, Stilissima
Näissä koroissa sukunimeni vaihtui ja elämäni muuttui. Sain rinnalleni parhaan ystäväni koko loppuelämäksi ja löysin paikkani kylkiluuna. Silloin kengät olivat valkoiset, nyt värjäyksen myötä mustat. Hääpäivä oli täydellinen ja kengät potkittiin jalasta vasta yön pikkutunteina tanssilattialla.
Niken sniikkerit, Gallery
Asuessani vuoden Jyväskylässä 2010-2011 tanssin hip hoppia ja muita streetlajeja ahkerasti. Jyväskylän tanssiopistolla tuli pyörittyä monen monituista tuntia viikossa ja kevään SM-kisoista tuli aikuisen muodostelman hip hop -tanssin hopeaa. Nämä kengät olivat syksyllä aivan uudet ja seuraavan kesän alkaessa jalkaan täydellisesti muotoutuneet ja tanssimuistoja täynnä. Nykyisen arjenjuoksun keskelle eivät hip hop -tunnit sovi, mutta tarvittavan tanssimuudin saan helposti näistä popoista.
Myy-kengät, Kouvolan kirpputorit

Nämä kenkäparit sai sitten 2000-luvun puolivälin tienoilla naurua osakseen. Pikku Myyksi ne haukkuivat, kun raahasin Kouvolan kirppiksiltä suippokärkisiä mummokenkiä kotiin. Myöhemmin Myy-kengistä tuli hittejä ja sain ensi kerran tuulettaa olleeni edellä muotia. Mustissa kengissä tanssin abiristeilyllä discossa tylsistyneenä ja ruskeissa kiirehdin aina junaan, vielä kun Helsinki oli suuri ja tuntematon.
Jeesus-sandaalit, Vagabond

Mitkään kenkäni eivät vedä vertoja näille maailmanmatkaajille. Ruskeat Jeesus-sandaalit olivat jalassani päivittäin asuessani Etiopiassa, kävelin näissä ensimmäisen reilin ja toisenkin. Kuljin näissä kolme viikkoa Taiwanissa, viikon New Yorkissa ja vielä kolme viikkoa Thaimaassakin. Ja näiden kaikkien reissujen välissä olen saanut kulkea näissä vielä kotimaassakin. Vielä ovat kasassa. Rakkautta.

Kulkeeko teillä muistoja kengissä tai kengänpohjissa? 
Tuijottaako joku toinenkin aktiivisesti varpaitaan?
-Henriikka
Kategoriat: kengät, oma tyyli 20 kommenttia

Tarinoita kengistäni.

20 kommenttia

  • Anni sanoo:

    Olipa hirmu kiva postaus! Mahtava idea ja jee, mulla on samanlaiset (ainakim melkein) pikkumyysuosikkipopot!

  • katja sanoo:

    Tulin hyvälle tuulelle tästä! Aloin itsekin miettimään tarinoita kenkieni takana – parhaat muistot liittyvät toissa kesänä Berliinin kirpparilta kolmella eurolla bongaamani H&M Swedish Hasbeenseihin (kesäöitä ja tanssimista niin, että jalkoihin sattuu eikä pysty enää kävelemään) ja kesällä 2009 ostettuihin nahkaisiin gladiaattorisandaaleihin (festareita ja road trippejä).

  • olipas hauska! täytyy varmaan matkia omaan blogiin ;)

  • Laurs sanoo:

    Tarinoita kengistä ei ehkä tällein tule mieleen, mutta huomaan kuvaavani kenkiä jalassani ollessa reissussa, juhlissa tai vain kävelemässä yliopistolta kotiin. Ja sitten niitä kuvia katsellessa muistelee, että millainen tilanne oli kuvanottohetkellä. Toinen sama on mukien kanssa, niistä on hirveästi kuvia kera teen, kaakaon, kahvin ja pullan :)

    • Henriikka sanoo:

      Toi on kyllä niin totta! Kenkien kuvaaminen on niin kamala klisee ja pikkuisen myös noloa, ja samalla sitten niin ihanaa ja tunnelmallista.

  • Hennesolmu sanoo:

    Ihania kenkämuisteloita! Oot onnekas kun sulla on noin monet kengät, mulla on yleensä vaan yhet kerralla aktiivikäytössä, ja sitten ne hajoaa ja pitää heittää menemään.

    • Henriikka sanoo:

      … ups. Ehkä mun pitäis myös vähän hävetä sitä. Tuo sun systeemi kuulostaa ihanalta kestävältä kehitykseltä. Siis jos ne käyttökengät ovat vielä kunnon laatua.

  • hanna sanoo:

    Voi, ihana postaus! Mulla olisi yhdet tosi kuluneet ballerinat, mutten raaski heittää niitä pois kun valkkasin ne ekoille treffeille pari vuotta sitten ja toinen tippui jalastani varmaan 10 kertaa illan aikana, mistä vieläkin lisänimi tuhkimo :’)

  • Anonymous sanoo:

    ihana postaus! Itsellä tuntuu jäävän mieleen erikoiset ja hauskat vaatteet muiden päältä :D

  • Anonymous sanoo:

    Hih, joskus ilmoille heittämäni toive jonkin sortin kenkäpostauksesta ei ollut jäänyt unholaan! Oli kiva kuulla kenkätarinoitasi! :) Kengissä kyllä kulkee paljon muistoja!

  • Tiia sanoo:

    Oiii ihana, ihana postaus :) Niin ne vaatekappaleetkin saa aina välillä varsin nostalgiset fiilikset aikaan

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *