Ihanaa tiistai-iltaa arvon kanssaeläjät. Seuraisi kilometrin kuvakollaasi viime lauantain Ravintolapäivästä, maan parhaasta ruokakarnevaalista. Ensiksi kuitenkin kiitos eilisestä keskustelusta koskien Ostohyvitys-juttua. Arvasinkin, että aihe herättäisi mielipiteitä puolesta ja vastaan. Harkitsin monta viikkoa kyseistä yhteistyötä, koska tiesin sen herättävän hämmennystä. Olo on ehkä lievässä määrin kuin designerilla, joka tekee pääosin uniikkia duuniaan, mutta toteuttaa toisinaan kaupallisemmankin yhteistyön, jotta pystyy pitämään muun paketin kasassa. Ostohyvitys on oikeasti mielestäni erittäin innovatiivinen keksintö, hyvä palvelu. Tarkoituksenani ei ollut kuitenkaan kiihdyttää teitä ostamaan, vaan kertoa palvelusta siitä näkökulmasta, että jos ostatte netistä, voitte saada siitä rahaa takaisin. Anteeksi niille, joiden mielen pahoitin tahattomasti.
Takaisin aiheeseen, Ravintolapäivään. Tämän aiheen kanssa ei pitäisi seurata hämmennystä, sillä pientä roskahaittaa lukuun ottamatta, tämä päivä on silkkaa riemua ja yhteiseloa. Ravintolapäivä on pari vuotta sitten perustettu ”kansanjuhla”, milloin kuka tahansa voi perustaa ravintolan. Pienen porukan ideasta on paisunut maailman suurin ruokafestivaali, jota toteutetaan jo yli 50 maassa. Itse seurasimme lauantain härdelliä Helsingissä ystäväni Hannan kanssa.
Koko kaupunki tulvi pieniä ravintoloita, niin pihalla kuin ihmisten kodeissakin. Jengiä oli valtavasti liikkeellä ja pienten kokeilujen lomaan oli ilmestynyt myös kunnianhimoisia visioita ja jo useaan kertaan pystyssä olleitta ravintoloita. Aloitimme kiertelyn Kalliosta, jossa Piritorilla oli lukuisia ruokapisteitä ja kun Helsinginkatua käveli eteenpäin, oli pakko pysähtyä Soul Vintagessa nappaamassa mukaan venäläisiä herkkuja.
Kaarlenkadun nurkassa risteili pitkä jono. Meinasin jo asettua jonon hännille odottamaan vuoroani, sillä jono kertoo usein mausta. Käväisin kuitenkin katsomassa mitä ruokaa kansalle tarjottiin ja ehkä hyvä, että skippasin. Niin herkullista kuin vartaassa köllivä sika varmasti olisi ollut, jätin kuitenkin suosiolla possuburgerin väliin.
Sympaattisinta koko päivässä on se, että ihmiset oikeasti avaavat kotiensa ovet ja tarjoilevat herkkujaan. Ystävän suosittelemana päädyimme Hannan kanssa myös Kaarlenkadun Kakkukeitaaseen. Herttainen pariskunta oli leiponut kakkuja varmaan koko edellisen viikon, eikä turhaan. Tupa oli täynnä ja kakut hyviä. As always.
Monen tunnin mittainen kiertelymme kulki Karhupuiston halki erääseen sisustuskauppaan, jossa tarjoiltiin sitruunapiirasta. Monet pop up -ravintolat ovat vähän piilossa kadun hälinältä, mutta kun kurkkii rohkeasti sisään, voi tehdä löytöjä.
Vastakohtana piilotetulle kaupparavintolalle oli Kulmahuoneen Kakkukahvila. Kaksi kaunista naista oli pistänyt kaikkensa peliin ja tuloksena syntyi mielettömän visuaalinen tila, Baileys-kakkua ja kuumaa kaakaota. Kiitos panoksesta, en itse olisi pystynyt pieneen murto-osaankaan lopputuloksesta.
Ravintolapäivä on parhaimmillaan, kun ihmiset ovat oikeasti tekemisen meiningillä mukana, hyvällä yhteishengellä. Tuntuu aina ikävältä huomata, että yhteisön keskeen yrittää ujuttautua bisnesmiehiä, jotka koittavat tehdä ravintolallaan suuria rahasummia yhteisen hyvän ja kokeilun ilon sijaan.
Hyvä esimerkki ihanasta palvelusta oli, kun pimeän tullen kävelimme vielä Erottajan Diana-puistoon etsimään ”Soppasirkus”-nimellä kulkevaa sopparavintolaa. Sirkuksen pitäjät olivat lopettelemassa puuhiaan, mutta krokotiilinkyynelten vuoksi sain lohdutukseksi käteeni karamelliomenan tikun päässä. Uijui.
Kiertely ja kaartelu (joo, tämä on juuri sitä kuuluisaa haahuiluani) sai viimeisen pisteensä Ruttopuistossa, jossa istuimme auringon ollessa jo täysin maissa. Spessukebappia, kevätkääryleitä ja kanasalaattia. Kaiken kakun jälkeen kunnon festarimätöt teki tehtävänsä. Ilmassa tuoksui ihan kesätapahtumat ja ulkomaan reissut. Oli jotenkin itäeurooppalainen henki ja dj soitti minkä jaksoi.
Maailma tarvitsee muutakin kuin politiikkaa, lahjottuja poliisisetiä ja analysointia hakaristinmuotoisista leivoksista. Ravintolapäivä on passeli vaihtoehto koko kolmikolle.
– Henriikka
Ps. Mahongin arvonnan voittaja arvottiin aamupäivällä. Onnea Sofia! Voittajalle on ilmoitettu henkilökohtaisesti (ja hän on tanssinut koko illan voitontanssia onnenhuuruista villinä).